Poliittinen ilmapiiri ja turvapaikka

Kirjoittanut: Saara Toukolehto, VTM Podcast-lukija: Veikko Lindholm

17.5.2016 esi­te­tys­sä Arman Pohjantähden alla -jaksossa käsi­tel­tiin tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta. Dokumentissa Arman pyrki sel­vit­tä­mään, miten Euroopan pako­lais­krii­siin suh­tau­du­taan Suomessa, ja mihin yltävät yhtäältä lähim­mäi­sen­rak­kaus ja toisaalta muukalaisviha.

Haastateltaviksi oli vali­koi­tu­nut Helsingin Metsälässä sijait­se­van vas­taan­ot­to­kes­kuk­sen asukkaita ja hen­ki­lö­kun­taa. Lisäksi Arman kes­kus­te­li Maahanmuuttoviraston tur­va­paik­kayk­si­kön johtaja Esko Repon, konflik­ti­jour­na­lis­ti Rauli Virtasen sekä Oikeusviraston osas­to­pääl­lik­kö Arto Kujalan kanssa tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den oikeuk­sis­ta ja tur­va­pai­kan­ha­ku­pro­ses­sin vaiheista.

Dokumentissa tehdyssä katu­gal­lu­pis­sa välittyy voi­mak­kaas­ti epäi­lyk­sen ilmapiiri, jossa tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­hin viitataan rikol­li­si­na tai niin kut­sut­tui­na elin­ta­so­pa­ko­lai­si­na. Epäluuloinen asenne tuntuu ohjaavan myös maa­han­muut­to­po­liit­tis­ta pää­tök­sen­te­koa. Viime aikoina on uutisoitu per­hee­nyh­dis­tä­mi­sen vai­keu­tu­mi­ses­ta enti­ses­tään ja joidenkin konflik­ti­mai­den luo­kit­te­lus­ta tur­val­li­sik­si Maahanmuuttoviraston toimesta. Antropologisissa tut­ki­muk­sis­sa nousee keskiöön poliit­ti­sen ilma­pii­rin vaikutus lain­tul­kin­taan ja käytännön maahanmuuttopolitiikkaan. 

Kohti Eurooppaa

Jaksossa Virtanen kertoo Armanille, että pitkälle ja vaa­ral­li­sel­le pako­mat­kal­le lähdetään korkein ja usein myös epä­rea­lis­ti­sin odotuksin. “Pakolaisuuden alussa elää voimakas, val­heel­li­nen­kin toive tai ajatus siitä, että pääsee pian kotiin, joka on ihan tossa rajan takana” Virtanen kertoo.

Kuva: Suvi Jaakkola

Kuva: Suvi Jaakkola

Todellisuudessa matka on pitkä, kallis ja hen­gen­vaa­ral­li­nen. Koska laillisia reittejä Eurooppaan ei ole, ihmiset joutuvat käyt­tä­mään sala­kul­jet­ta­jien pal­ve­lui­ta. Matka täpö­täy­del­lä, huo­no­kun­toi­sel­la veneellä Kreikkaan on monille trau­maat­ti­nen, kuten tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den Armanille kertomat tarinat osoit­ta­vat. Useilla perheillä ei yksin­ker­tai­ses­ti ole varaa lähteä Eurooppaan, ja siksi matkaan saattaa lähteä vain yksi per­heen­jä­sen muiden jäädessä alku­pe­rä­maa­han toivoen mah­dol­li­suut­ta perheenyhdistämiseen.

Osa ihmisistä jää pako­lais­lei­reil­le odot­ta­maan uudel­leen­si­joi­tus­ta tai tilanteen rau­hoit­tu­mis­ta koti­maas­sa. Suurimmat leirit ovat jo kaupungin kokoisia. Virtanen on nähnyt leirien kurjuuden omin silmin: 

Esimerkiksi Zaatarin leiri Jordaniassa on valtava ja masentava. Kukaan meistä ei pysty samais­tu­maan pako­lai­siin, sitä on turha vaatia tai odot­taa­kaan. Mutta sitä voi jokainen miettiä, et mikä se kohtalo siellä on, ennen kuin lähtee sitä kysee­na­lais­ta­maan… puhu­mat­ta­kaan vihaamaan tai tuo­mit­se­maan näitä ihmisiä, joille tärkeintä ei ole päämäärä vaan ahdin­gos­ta pois pääseminen.

Virtanen määrittää turvan ja suojelun etsimisen mer­kit­tä­vim­mäk­si moti­vaa­tiok­si maas­ta­muu­tol­le tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den kes­kuu­des­sa. Yhdysvaltoihin saa­pu­nei­den pako­lais­ten kes­kuu­des­sa kent­tä­työ­tä tehnyt ant­ro­po­lo­gi Sally Wesley Bonet tekee kuitenkin tärkeän huomion muis­tut­taes­saan, että vaikka sel­viy­ty­mi­nen onkin tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den ensi­si­jai­nen syy kotimaan jät­tä­mi­sel­le, on heillä myös muita tule­vai­suu­teen­sa liittyviä haaveita. 

Bonetin haas­tat­te­le­mat pako­lai­set toivoivat etenkin mah­dol­li­suut­ta kou­lut­tau­tua joko itselleen tai lap­sil­leen uudessa koti­maas­sa. Armanin jutut­ta­mat tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ilmai­si­vat selkeitä opis­ke­luun ja työl­lis­ty­mi­seen liittyviä haaveita. Tämä onkin yksi tur­va­pai­kan­ha­ku­pro­ses­sin ongel­mis­ta: suojan tarpeen täytyy olla ensi­si­jai­nen ja mieluusti ainoa tärkeä motiivi tur­va­pai­kan­haul­le. Armanin doku­men­tis­sa välittyy kuitenkin tarpeiden ja hädän moni­nai­suus, haa­veet­kin. Epäilyksen ilma­pii­ris­sä tule­vai­suu­den haaveet tulkitaan helposti osoi­tuk­sek­si epä­re­hel­li­sis­tä motiiveista.

Kuva: Gennady Kurushin, "Split"

Kuva: Gennady Kurushin, “Split”

Laintulkintaa

Turvapaikanhakijoiden ja pako­lais­ten oikeuksia mää­rit­te­le­vät kan­sain­vä­li­set sopi­muk­set, kuten YK:n Geneven pako­lais­so­pi­mus. Suomen ulko­maa­lais­lais­sa säädetään lisäksi muiden kuin Suomen kan­sa­lais­ten oikeuk­sis­ta ja asemasta Suomessa. Lait ja sopi­muk­set vai­kut­ta­vat luon­nol­li­ses­ti Suomen har­joit­ta­maan maa­han­muut­to- ja maa­han­muut­ta­ja­po­li­tiik­kaan aset­ta­mal­la käytännön poli­tii­kal­le tiettyjä vaa­ti­muk­sia ja rajoi­tuk­sia. Poliittinen ilmapiiri kuitenkin vaikuttaa voi­mak­kaas­ti käy­tän­töön ja laintulkintaan.

Antropologi Thomas Hylland Eriksen kir­joit­taa tuoreessa Sapiens-artik­ke­lis­saan Euroopassa syn­ty­nees­tä epäi­lyk­sen ilma­pii­ris­tä, joka ruokkii vas­tak­kai­na­set­te­lua ja vaikuttaa myös poliit­ti­siin käy­tän­töi­hin. Hänen mukaansa Euroopan val­tioi­den val­ta­väes­tö­jen kes­kuu­des­sa on levinnyt kasvava epäilys etenkin mus­li­mi­maa­han­muut­ta­jien motii­veis­ta. Mielikuvissa yhdistyy ter­ro­ris­min ja radikaali-isla­mis­min pelko ja maa­han­muut­to­myön­tei­sen poli­tii­kan kritiikki, jotka tukevat nati­vis­tis­ta ääriajattelua.

Epäilyn ilmapiiri nousee niin ikään esille Anna-Maria Tapanisen per­hee­nyh­dis­tä­mi­seen kes­kit­ty­nees­sä tut­ki­muk­ses­sa. Vaikka oikeus per­hee­seen katsotaan kan­sain­vä­li­sis­sä sopi­muk­sis­sa osaksi perus­ta­van­laa­tui­sia ihmi­soi­keuk­sia, ei maa­han­muut­ta­jil­la ole käy­tän­nös­sä saman­lais­ta oikeutta per­hee­seen. Tapaninen kir­joit­taa, että “perheen mää­ri­tel­mä ei … ole uni­ver­saa­li tai itsestään selvä, vaan käsi­tyk­set perheen ideasta ja perhe-elämästä vaih­te­le­vat huo­mat­ta­vas­ti. Oikeus per­hee­seen ei kata kaikkia mah­dol­li­sia perheitä, vaan per­he­si­tei­den aitoutta ja haki­joi­den tar­koi­tus­pe­riä tutkitaan tarkasti.”

Kuva: Pixabay.com, (CC0 Public Domain)

Kuva: Pixabay​.com, (CC0 Public Domain)

Kuva: Pixabay.com, (CC0 Public Domain)

Kuva: Pixabay​.com, (CC0 Public Domain)

Perhesiteen aitou­des­ta pyritään pääsemään selville ‘luo­tet­ta­vien’ keinojen avulla, joiksi katsotaan lää­ke­tie­teel­li­nen ikä­ar­vioin­ti, kie­lia­na­lyy­si sekä DNA-testi. Menetelmät koros­ta­vat sitä, että ihmisiin ei luoteta. Niillä arvioi­daan haas­tat­te­lu­jen ja asia­kir­jo­jen ohella ihmisten kertoman toden­mu­kai­suut­ta ja per­he­si­teen bio­lo­gis­ta ja sosi­aa­lis­ta todellisuutta. 

Tapaninen eritteli Miia Halme-Tuomisaaren ja Hilja Aunela kanssa per­hee­nyh­dis­tä­mis­käy­tän­to­jä Suomen kuva­leh­den haas­tat­te­lus­sa 13.11.2015. Kielteisistä per­hee­nyh­dis­tä­mis­pää­tök­sis­tä tehtyjen vali­tus­ten perus­teel­la kävi heidän mukaansa ilmi ris­ti­rii­to­ja lain­koh­tien ja niiden käytännön tulkinnan välillä.

Emme pystyneet osoit­ta­maan, että suku­lai­suus­suh­de takaisi posi­tii­vi­sen päätöksen. Emmekä sitä, että tosia­sial­li­nen perhe-elämä takaisi. Vaikka perhe-elämää olisi vietetty, voidaan todeta, että kotoa lähdöstä on niin kauan, että perhe-elämä on katkennut”, Halme-Tuomisaari kertoo haastattelussa.

Tutkimukset osoit­ta­vat, että poliit­ti­sel­la tah­to­ti­lal­la on voimakas vaikutus lain­tul­kin­toi­hin pää­tök­sen­teon käy­tän­nöis­sä. Vaikka Suomea sitovat kan­sain­vä­li­set ja kan­sal­li­set lait ja sopi­muk­set, ei se vielä takaa oikeu­den­mu­kais­ta, tai edes lain­mu­kais­ta, kohtelua asianosaisille. 

Epätietoisuus viran­omai­sen menet­te­lyis­tä, hake­mus­pro­ses­sin vaiheista ja myön­teis­tä päätöstä puol­ta­vis­ta seikoista on omiaan aiheut­ta­maan häm­men­nys­tä haki­joi­den kes­kuu­des­sa. Kielteinen päätös pitkän prosessin päät­teek­si on suuri pettymys haki­joil­le, jotka ovat pistäneet siihen suuren määrän aikaa, energiaa ja venyt­tä­neet resurs­se­jaan sen läpi vie­mi­sek­si. Epäilyn ilmapiiri välittyy myös haki­joil­le ja vaikuttaa heidän suh­tee­seen­sa viranomaisiin.

Suomi muuttuu

Suomessa asuu eri etnisiin, kult­tuu­ri­siin, ja uskon­nol­li­siin ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Kuten Heikki Kerkkänen kir­joit­taa, tämä ei kui­ten­kaan vielä auto­maat­ti­ses­ti tarkoita sitä, että eri vähem­mis­tö­jen tilanteet huo­mioi­tai­siin käytännön poli­tii­kan tasolla, tai että heidän tasa-arvoisen asemansa takaa­mi­sek­si toi­mit­tai­siin mää­rä­tie­toi­ses­ti. Poliittinen ilmapiiri vaikuttaa myös tähän poli­tii­kan osa-alueeseen.

Esimerkiksi Saksassa oli vielä 1980-luvulla vallalla ajatus, ettei maa­han­muut­ta­jien korkeaa osuutta väestöstä tarvitse ottaa eri­tyi­ses­ti huomioon sosi­aa­li­po­li­tiik­kas­sa. Kotouttamispolitiikan puute johti Saksassa isoihin ongelmiin, kuten väes­tön­ryh­mien eriy­ty­mi­seen ja kasvavaan neonatsismiin.

Samankaltaisen havainnon teki Sini Salminen tut­kies­saan mek­si­ko­lais­ten maahan- ja maas­ta­muut­toa Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä. Hänen mukaansa liit­to­val­tio­ta­son inte­graa­tio­po­li­tii­kan puute on aiheut­ta­nut Yhdysvalloissa tilanteen, jossa mek­si­ko­lai­set maa­han­muut­ta­jat kokevat tilan­teen­sa paran­ta­mi­sen lähes mahdottomaksi.

Kuva: Pixabay.com, (CC0 Public Domain)

Kuva: Pixabay​.com, (CC0 Public Domain)

Kotoutuminen yhteis­kun­taan estyy, kun siihen avustavia keinoja ei ole. Lisäksi uudet tulokkaat kokevat usein epäi­lyk­sen ilma­pii­ris­sä kan­ta­van­sa laittoman ja rikol­li­sen leimaa, johon he eivät itse pysty vai­kut­ta­maan. Näiden esi­merk­kien valossa vas­taa­not­ta­va yhteis­kun­ta, siinä val­lit­se­va ilmapiiri ja sen sosi­aa­li­po­li­tiik­ka, näyt­täy­tyy mer­kit­tä­vä­nä tekijänä maa­han­muut­ta­jien kotou­tu­mi­sen onnistumisessa.

Kotouttamispolitiikasta on muo­dos­tu­nut olen­nai­nen osa Suomen sosi­aa­li­po­li­tiik­kaa. Siitä säädetään laissa kotou­tu­mi­sen edis­tä­mi­ses­tä ja se kuuluu Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön vas­tuu­alu­ee­seen. Kotoutus-termin alle mahtuu laajahko skaala sosi­aa­li­pal­ve­lui­ta, joiden pää­mää­rä­nä on auttaa uusia tulok­kai­ta sopeu­tu­maan uuteen koti­maa­han­sa kie­lel­li­ses­ti ja kult­tuu­ri­ses­ti. Myös työl­lis­ty­mi­sen mer­ki­tys­tä koros­te­taan. Tärkeämpää kuin lain­sää­dän­tö on kuitenkin sen asian­mu­kai­nen toi­meen­pa­no. Kotoutuminen tapahtuu muualla kuin paperilla. 

Armanin jaksossa käy ilmi, ettei kie­len­ope­tus­ta ole tarjolla kuin noin muu­ta­mal­le tuhan­nel­le eli noin kym­me­nel­le pro­sen­til­le tulok­kais­ta. Samaan aikaan kuitenkin pai­no­te­taan kielen oppimisen tärkeyttä onnis­tu­neen kotou­tu­mi­sen kannalta. Tämä viittaa siihen, että kotou­tu­mis­lain­sää­dän­nön toteu­tu­mi­nen käytännön tasolla ontuu jo aivan perus­asioi­den kohdalla. Kotoutumista tukeviin toimiin panos­ta­mi­nen on vaivan arvoista, se helpottaa maa­han­muut­ta­jien työl­lis­ty­mis­tä ja sopeu­tu­mis­ta uuteen ympä­ris­töön­sä sekä auttaa suo­ma­lai­sia suh­tau­tu­maan muu­tok­seen. Näin estetään epäi­lyk­sen ilma­pii­rin voi­mis­tu­mis­ta ja ennak­ko­luu­lo­jen kas­va­mis­ta ja radi­ka­li­soi­tu­mis­ta puolin ja toisin. 

AntroBlogin ajan­koh­tais­toi­mi­tus kommentoi Arman Pohjantähden alla -sarjan jaksoja ant­ro­po­lo­gi­ses­ta näkö­kul­mas­ta syventäen kes­kus­te­lua myös yhteis­kun­ta­tie­teel­li­seen suuntaan.


Lähteitä ja lisälukemista:

Bonnet, Sally Wesley 2016. Why Refugee Resettlement isn’t enough, Anthropology News.

Eriksen, Thomas Hylland 2016. Europe’s Destructive Spirals of Distrust, Sapiens​.org.

Fingerroos, Outi, Anna-Maria Tapaninen & Marja Tiilikainen (toim.) 2016. Perheenyhdistäminen — Kuka saa perheen Suomeen, kuka ei ja miksi? Tampere: Vastapaino.

Kerkkänen, Heikki 2015 – 2016. Maahanmuuttomyyttien murskaaja — Blogi maa­han­muu­tos­ta ja moni­kult­tuu­ri­suu­des­ta fak­ta­poh­jal­ta.

Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa 2016. Yksin tulleet lapset ja nuoret suo­ma­lai­sen maa­han­muut­to­po­li­tii­kan uhreina, Politiikasta​.fi.

Salminen, Sini 2015. Muuttajia vai muuttujia? — muut­to­liik­kees­tä ja siir­to­lai­suu­des­ta ant­ro­po­lo­gin silmin, AntroBlogi​.fi.

Tapaninen, Anna-Maria 2013. Oikeus aitoon per­hee­seen? DNA-tutkimus todis­tee­na bio­lo­gi­ses­ta per­he­si­tees­tä. Etmu -blogi.

Bodies of Evidence -hankkeen julkaisut.

Artikkelikuva: Pixabay​.com (CC0 Public Domain).

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta ja AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Helsinkiläisiä tuntuu yhdistävän viha liikkumistapoihin, joita he eivät itse käytä: pyöräilijät elävät liikennesäännöttömässä maailmassa, kävelykeskusta tyhjentää kaupungin kassan ja autoilijat (varsinkin bemarikuskit) edustavat kaikkea pahaa länsimaisessa yhteiskunnassamme. Vihaa yleisempää on ainoastaan pelko toisia kulkuvälineitä kohtaan. Kaupungilla liikkuessa kaikki vastaantulijat ovat potentiaalisia vaaran aiheuttajia.

Ennakkoluulot Lähi-idästä tulevia (nuoria) miehiä kohtaan voivat olla joskus suuria. Kenttätyöt suomalaisena naisena arabimiesten parissa haastavat tutkijan pohtimaan omaa paikkaansa kulttuurissa sekä tutkijana että ystävänä. Olen tarkastellut muslimitaustaisten miesten asettumista Suomeen sekä osana suomalaista perhettä että “vapailla markkinoilla”, yksin tulleina ja täällä elävinä. Miten toimia naisena arabien parissa tehdyssä kenttätyössä ja millaisia käsityksiä sukupuolten suhteista maahanmuuttajien ja suomalaisten parissa elää?

Erilaiset päihteet ovat kuuluneet ihmiskunnan elämään vuosituhansia. Nykyaikana länsimaissa yleisimmin käytetty päihde on alkoholi, mutta alkoholin lisäksi päihtymistarkoituksessa on käytetty historian saatossa myös lukuisia muita aineita. Pohjoisten pyyntikulttuurien piirissä käytettiin kärpässieniä osana shamanistisia rituaaleja. Myös kannabista, oopiumia ja monia muita luonnosta löytyviä päihdyttäviä aineita on käytetty vuosituhansia eri puolilla maailmaa. Alkoholia on valmistettu vähintään niin pitkään kuin ihmiset ovat viljelleet maata, ja moderni aika on tuonut mukanaan synteettisesti valmistetut huumausaineet.

Saksan sunnuntaisten parlamenttivaalien tuloksista on raportoitu mediassa ahkerasti. Vaalien häviäjäksi osoittautuivat suuret hallituspuolueet sosiaalidemokraattinen SPD ja kristillisdemokraattinen CDU/CSU. Vasemmiston (Die Linke) ja vihreiden (Bündnis 90/Die Grünen) kannatus pysyi ennallaan yhdeksän prosentin kieppeillä. Vaalien voittajiksi nousivat liberalistinen FDP ja äärioikeistolainen AfD. Saksan väestöstä iso osa on kuitenkin äänioikeuden ulkopuolella. Miltä parlamenttivaalien tulos näyttäisi, jos koko Saksan täysi-ikäisellä väestöllä olisi äänioikeus?