Kansan Uutisten mukaan taiteilija Sira Moksi on joutunut Facebookissa sensuurin kohteeksi poliittisten pilakuviensa vuoksi. Moksin kuvista on tehty toistuvasti valituksia, ja Facebook on useamman kerran jäädyttänyt hänen käyttäjätilinsä. Erityisesti ongelmia on synnyttänyt Keskustaleiri-niminen kuva, jossa pääministeri Juha Sipilää verrataan keskitysleirin johtajaan.
Poliittiset pilakuvat ovat perinteinen keino kritisoida poliittisia päättäjiä. Kuvan tarjoama visuaalisuus vetoaa ihmiseen usein tehokkaammin kuin pelkkä teksti tai puhe. Nykyaikana pilakuvat ovat siirtyneet internetiin ja sosiaalisen median alustoihin. Facebookissa sopimattomien pilakuvien levittäminen voi kuitenkin johtaa käyttäjätunnuksen määräaikaiseen tai jopa pysyvään jäädyttämiseen.
Facebookille keskitysleirivertaus oli liikaa – vaikka samaan aikaan Facebookin algoritmit osaavat kohdentaa mainontaa esimerkiksi juutalaisten vihaajille. Yhteiskunnan nykymenon vertaaminen keskitysleiriin on eräänlainen versio verkkokeskusteluissa paheksutusta natsikortista: on tahditonta verrata edes kaikkein epämiellyttävimpiäkään asioita natsien tekemiin julmuuksiin, koska natsit edustavat äärimmäistä pahuutta. Holokaustin äärimmäisyyttä painotti aikanaan jo filosofi Theodor Adorno.
Toisaalta liian sensitiivisen keskustelukulttuurin vaatiminen voi rajoittaa sortoa kokevien puheoikeutta. Natsikortin paheksunta voi joissakin tilanteissa toimia mekanismina, jonka avulla vääryyttä kokevien äänet vaiennetaan. Kohteliaan ja asiallisen keskustelun edellyttäminen voi tuottaa tilanteen, jossa vääryyden kokijan kertomus kyseenalaistetaan ja määritellään arvottomaksi tunnepuheeksi.
Yhteiskunnan on helpompi tuomita menneet vääryydet kuin tunnistaa nykyisiä. Kärjistetysti: vaikka huono-osaisiin kohdistuvat leikkaukset vaatisivat ihmishenkiä, ei tilannetta sovi verrata holokaustiin. Leikkauspolitiikka tuo kuitenkin mieleen filosofi Hannah Arendtin ajatuksen pahan arkipäiväisyydestä: pahuus ei ilmene yksilöiden pahantahtoisuutena, vaan heidän arkipäiväisenä sitoutumisena tiettyyn toimintalogiikkaan.
Facebook esiintyy neutraalina keskustelualustana, mutta on pohjimmiltaan kaupallinen yritys ja mainostusverkosto. Kaupallisuus ja keskustelu eivät automaattisesti poissulje toisiaan, mutta usein kaupallisten toimijoiden intresseissä on tietynlaisen politiikan tukeminen. Kulttuurintutkija Stuart Hall on todennut, että kaupallisilla media-alan toimijoilla on taipumus tukea vallitsevaa poliittista järjestelmää, koska se on näiden omistajien intresseissä.
Käytännössä Facebookin sensuuripäätöksiin voi liittyä myös tiettyä sattumanvaraisuutta. Alustan sisällönvalvonta toimii käyttäjien tekemien ilmiantojen kautta. Koska asiakaspalvelussa ei erityisemmin ole suomenkielisiä työntekijöitä, väärinymmärryksiä tulee helposti.
Facebook on joka tapauksessa merkittävä vallankäyttäjä, joka ohjaa sitä, mikä sisältö näkyy käyttäjien syötteessä ja mikä ei. Habermasilaisesta näkökulmasta syntyy aina jännitteitä, kun poliittista keskustelua käydään yksityisen palveluntarjoajan tarjoamalla alustalla. Tällöin kriittinen ja oikeuksistaan tietoinen kansalainen pelkistyy palveluntarjoajan asettamiin käyttöehtoihin sitoutuneeksi asiakkaaksi.
Etenkin tämä taiteilija Sira Moksin Keskustaleiri-niminen pilakuva oli Facebookin harjoittaman sensuurin taustalla. Moksin töihin voi tutustua hänen kotisivuillaan osoitteessa: www.siramoksi.fi
