Herra ulkoministeri, kysymys on elämää ja kuolemaa suurempi

Suomella ja Argentiinalla on muutakin yhteistä kuin into­hi­moi­nen suhde tangoon, nimittäin kiihkeä kan­sal­li­nen kiista naisten ja tyttöjen oikeuk­sis­ta.

Elokuussa Argentiinan senaatti päätti yli 15 tunnin kiivaan väittelyn tuloksena olla höl­lää­mät­tä maan tiukkaa abort­ti­lain­sää­dän­töä. Päätös oli kova vastaisku naisten oikeuk­sien edis­tä­mi­sel­le. Ulkoministeri Timo Soini riemuitsi blo­gis­saan abortin vas­tai­ses­ta pää­tök­ses­tä lähet­tä­mäl­lä pusu­ter­vei­siä Argentiinan senaa­til­le.

Soini on tunnettu abortin vas­tus­ta­ja. Aiemmin keväällä Kanadassa vie­rail­lut Soini herätti pahen­nus­ta osal­lis­tu­mal­la Pro-Life-liikkeen mie­le­no­soi­tuk­seen sekä arvos­te­le­mal­la Irlannin päätöstä lail­lis­taa abortti. Vihdoin oppo­si­tiol­le tuli mitta täyteen. Vihreiden, vasem­mis­ton, SDP:n ja RKP:n edus­kun­ta­ryh­mät osoit­ta­vat tällä viikolla epä­luot­ta­mus­lauseen ulko­mi­nis­te­ril­le, jonka toistuvat naisten lisään­ty­mi­soi­keuk­sia polkevat julkiset lausunnot ovat ris­ti­rii­das­sa Suomen viral­li­sen kannan kanssa.

Soinin kommentit elämän pyhyyden puo­lus­ta­mi­ses­ta ovat tyy­pil­li­siä pola­ri­soi­tu­nees­sa abort­ti­kes­kus­te­lus­sa, jossa ”elämä” ja “kuolema” asetetaan vas­tak­kain. Antropologisesta näkö­kul­mas­ta kat­sot­tu­na abort­ti­ky­sy­mys on kuitenkin elämää ja kuolemaa laajempi. Aborttiin päädytään usein yhteis­kun­nal­li­sis­ta ja sosi­aa­lis­ta syistä, joista harvoin puhutaan. Raiskauksien ja ter­veys­ris­kien lisäksi yleisiä syitä ras­kau­den­kes­key­tyk­seen ovat esi­mer­kik­si köyhyys, yksin­huol­ta­juus tai pelko yhteisön ulko­puo­lel­le jää­mi­ses­tä.

Kulttuuriantropologi Amy Borovoyn mukaan abort­tioi­keus on vält­tä­mät­tö­myys yksilön ja yhteisön sosi­aa­li­sen hyvin­voin­nin tur­vaa­mi­sek­si. Esimerkiksi Japanissa moraa­li­nen ris­ti­rii­ta äidin ja sikiön elämän valit­se­mi­sen välillä on tois­si­jai­nen. Etusijalla on lapsen ja koko perheen onnel­li­suus. Jos lapsesta ei pystytä pitämään huolta, on eet­ti­ses­ti hyväk­syt­tä­vää valita abortti naisen ja perheen hyvin­voin­nin edis­tä­mi­sek­si.

Neljä vuotta sitten marssin abort­tioi­keut­ta vaa­ti­vas­sa mie­le­no­soi­tuk­ses­sa Buenos Airesissa. Kanssamarssijani kertoivat minulle hen­ki­lö­koh­tai­sia kau­hu­ta­ri­noi­taan abor­teis­ta, jotka tehtiin hen­gen­vaa­ral­lis­ten lääk­kei­den ja hen­ka­rei­den avuin. Myöhemmin varak­kaam­pi argen­tii­na­lai­nen ystäväni avautui omasta ras­kau­den­kes­key­tyk­ses­tään. Se tehtiin pimeästi siistillä lääkärin vas­taa­no­tol­la, josta perhe pulitti useita tuhansia dol­la­rei­ta.

Argentiinassa laittomat abortit ovat edelleen suurin syy äitiys­kuo­le­miin. Maailmassa yli 31 000 naista menettää vuo­sit­tain henkensä vaa­ral­li­sis­sa olo­suh­teis­sa tehtyyn aborttiin. Jos laki ei salli naisille valinnan vapautta, he ottavat sen kir­jai­mel­li­ses­ti omiin käsiinsä. Lainsuojattomista ras­kau­den­kes­key­tyk­sis­tä kärsivät eniten kaikkein köyhimmät ja haa­voit­tu­vim­mas­sa asemassa olevat naiset ja tytöt. Heillä ei ole varaa pimeästi mak­set­tuun sai­raa­la­käyn­tiin.

Suomen ulko­mi­nis­te­rin tehtäviin kuuluu naisten ja tyttöjen oikeuk­sien edis­tä­mi­nen koko maa­il­mas­sa. Puolustaessaan “elämän pyhyyttä” Soini typistää koko abort­ti­ky­sy­myk­sen oman hen­ki­lö­koh­tai­sen moraa­lia­jat­te­lun­sa keskiöön ja samalla tyrmää kes­kus­te­lu­mah­dol­li­suu­den laa­jem­mas­ta yhteis­kun­nal­li­ses­ta yhden­ver­tai­suu­des­ta. Näin ollen, vastoin vir­ka­teh­tä­vi­ään, Suomen ulko­mi­nis­te­ri väheksyy kaikkein hei­koim­pien naisten ja tyttöjen ihmi­soi­keuk­sia. Heille ministeri Soini ei lähetä edes pusu­ter­vei­siä.

Nunnaksi pukeu­tu­nut mie­le­no­soit­ta­ja Buenos Airesissa, kuva Suvi Lensu. Timo Soini, kuva EU2017EE, CC BY 2.0

Kirjoittaja

Suvi Lensu on tohtorikoulutettava Edinburghin yliopistossa ja tutkijana ANTHUSIA-nimisessä antropologisessa tutkimusprojektissa. Hänen kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat erityisesti sukupuolentutkimus Etelä-Amerikassa ja Itä-Afrikassa sekä siihen liittyvä seksuaali- ja identiteettipolitiikka.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kuolema ei ole yksiselitteinen biologinen fakta. Antropologinen kuolemantutkimus osoittaa kuolemaan liittyvän valtavasti sosiokulttuurista ja historiallista vaihtelua. Kuolema on myös poliittinen kysymys. 

Viime aikoina valtamediassa on nähty yhä enemmän sanaa “rodullistettu”. HS uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan poliisikoulutukseen tulisi sisällyttää mm. keskusteluja siitä, miten kohdata rodullistettuja vähemmistöjä. Rodullistaminen viittaa kansakunnan sisäisiin ja ulkoisiin valtasuhteisiin. Se viittaa prosesseihin, joiden kautta ihmisen ominaisuuksia aletaan pitää luonnollisina tai muuttumattomina.