Miia Halme-Tuomisaari innostui kirjoittamaan kirjan koronapandemiasta toimittajien kanssa käymiensä keskustelujen ja AntroBlogin uutiskommentin pohjalta. Kaikki kotona -kirjassa pohditaan, mitä pandemia on paljastanut ihmisistä niin Suomessa kuin maailmalla. Kirjailijaa itseään ilahduttaa ajatus siitä, että kirjastoissa teokseen voivat tutustua myös he, joille antropologia ei ole entuudestaan tuttua.
Keväällä 2020 pandemiaksi yltynyt koronavirus teki monen arkeen poikkeuksellisen katkon, ja toi mukanaan epävarmuuden tulevasta. Alkuvuonna koronavirus alkoi hallita myös oikeusantropologi Miia Halme-Tuomisaaren uutisvirtaa. Hänelle, kuten monelle muullekin suomalaiselle, koronapandemia tuli aidosti yllätyksenä. Samaan aikaan hän havaitsi, että koronatilanteen herättämissä reaktioissa oli jotain tuttua.
Halme-Tuomisaaren uunituore teos Kaikki kotona — Kun korona mullisti maailmamme kokoaa yhteen näitä havaintoja. Kirja osoittaa, että monet tapamme reagoida epävarmaan koronatilanteeseen ovat paikannettavissa kulttuuriimme. Kirjassa pohditaan esimerkiksi mikseivät isovanhemmat kuulu Suomessa siihen perheeseen, jonka kanssa eristäydytään; sekä tarkastellaan, mitä erityisen suomalaista on kovempien koronarajoitusten vaatimisessa. Halme-Tuomisaari on Lundin yliopiston ihmisoikeustutkimuksen lehtori ja sosiaali- ja kulttuuriantropologian sekä kansainvälisen oikeuden dosentti, ja kirja nojaa vahvasti hänen monitieteiseen taustaansa.
Merkittävän sysäyksen kirjan synnylle antoi Halme-Tuomisaaren AntroBlogiin kirjoittama uutiskommentti koronaviruksesta ja ”saastaisista lepakonsyöjistä”. Kommentissaan Halme-Tuomisaari tarkasteli sitä, kuinka koronapandemian alkua leimannut keskustelu kiinalaisten ”barbaarisista” syömätavoista yhdistyi rasistiseen keskusteluun siitä, kuka on sivistynyt ja kenen elämäntapa on mahdollisesti muille vaarallinen.“Korona oli lähes oppikirjaesimerkki siitä, kuinka lähes mikä tahansa voi saada ihmiset tekemään vastakkainasetteluja”, Halme-Tuomisaari arvioi.
Uutiskommentti lähti pian leviämään, ja sen myötä Halme-Tuomisaarta pyydettiin haastateltavaksi myös muihin medioihin. Koronakeväänä hän koki, että toimittajista huokui aito halu ymmärtää maailmaa koronakriisissä – ei ainoastaan epidemiologin tai taloustieteilijän, vaan myös antropologin näkökulmasta. Halme-Tuomisaaren käymät keskustelut herättivät hänessä paljon ajatuksia, antaen sysäyksen kirjan syntyprosessille.
Koronapandemian talon kuva
Kaikki kotona on kirjoitettu keskellä koronapandemiaa, eikä kirjan ilmestyessäkään ole vielä varmuutta siitä, milloin pandemia päättyy. Miksi reaktioitamme epävarmuuteen on tärkeää tarkastella juuri nyt eikä vasta tulevaisuudessa? Halme-Tuomisaari vastaa kysymykseen kertomalla tarinan antropologian opinnoistaan.
“Antropologian emeritusprofessori Jukka Siikala kuvaili aikoinaan kenttätyön tekemistä minulle niin, että ensimmäinen tehtävä, joka tutkijalla on kentälle saapuessaan, on piirtää kuva talosta. Tämä perustuu siihen, että aivan ensimmäiset havainnot liittyvät niihin asioihin, jotka ovat silmiinpistävästi erilaisia ja eksoottisia. Sillä hetkellä pystyy havaitsemaan tärkeitä asioita, joille myöhemmin tulee sokeaksi.”
Halme-Tuomisaari korostaa, ettei talon piirroksen analyyttista merkitystä voida tunnistaa etukäteen, sillä kuva muuttuu ajan kanssa. Siksi Kaikki kotona ei vielä pyri tavoittamaan laajempia johtopäätöksiä koronakriisistä. Sen sijaan Halme-Tuomisaari toivoo, että kirja voisi tässä hetkessä tarjota uudenlaisia näkökulmia kaikille meille, jotka olemme kosketuksissa koronatilanteen kanssa.
Miia Halme-Tuomisaari. Kuva: Uzi Varon
Antropologilla paikkansa koronakommentaattorina
Halme-Tuomisaari näkee, että antropologialla on tieteenalana valtavasti annettavaa koronapandemiaa koskevalle keskustelulle. Hänen mukaansa antropologit voivat täydentää ymmärrystämme keskeisistä koronavirukseen liittyvistä kysymyksistä tuomalla niihin etnografiseen tietoon perustuvaa näkökulmaa. Esimerkkinä hän mainitsee kasvomaskit.
“Kuten AntroBlogin taannoinen kasvomaskijuttu osoittaa, kulttuuri voi vaikuttaa siihen, miksi emme käytä naamiota, vaikka argumentti käytön puolesta on hyvin vahva.”
Koska koronapandemian herättämä tiedontarve on suuri, tarvitaan tietoa ja näkökulmia eri aloilta.
“Epidemiologikin on oman asiantuntija-alueensa ulkopuolella, jos häneltä kysytään, mistä syistä ihmiset eivät noudata annettuja suosituksia. Sellaisissa kysymyksissä tarvitaan esimerkiksi antropologia”, Halme-Tuomisaari arvioi.
Hän katsoo, että tieteenalan hienous ja vaativuus löytyvät sen monipuolisuudesta. Antropologialle mikään ihmiselämästä nouseva kysymys ei ole vieras, vaan tieteenala tutkii oikeastaan aivan kaikkea.
“Vaatimus on yhdelle ihmiselle valtavan suuri, koska eihän kukaan meistä voi olla jokaisen erikoisalan asiantuntija.”
Kirjassaan Halme-Tuomisaari onkin tukeutunut paitsi omaan oikeusantropologiseen asiantuntemukseensa ja alan kirjallisuuteen, myös antropologian tieteenalarajan ylittäviin näkökulmiin. Kirjan sivuilla ääneen pääsevät etenkin verkossa toimivat yleistajuiset tiedemediat, joiden ystäväksi Halme-Tuomisaari tunnustautuu. Kirjaa kirjoittaessaan hän nautti poikkeuksellisesta mahdollisuudesta käyttää tällaisia lähteitä, joita tutkijat harvoin pääsevät käyttämään tutkimustyössään.
Poikkeusajan ilmiöistä näkökulmaa vanhaan normaaliin
Kaikki kotona koostuu kuudesta kappaleesta, joista jokainen keskittyy yhteen koronapandemian mukanaan tuomaan ilmiöön. Kappaleissa pohditaan esimerkiksi sitä, onko kiinalaisten lepakonsyöjien ja uusmaalaisten mökkiläisten vieroksumisessa jotain samaa, ja voiko eristäytymisestä johtuva yksinäisyys olla tappavampi kuin itse koronavirustauti. Kirjan sivuilla tarkastellaan myös virallisten ja epävirallisten koronarajoitusten sääntöviidakkoa ja kysytään, voisiko poikkeusaikana pysähtynyt arki toimia porttina hitaampaan elämään.
Halme-Tuomisaari kertoo, että kaikki kirjan luvut ankkuroituvat niihin teemoihin, jotka keväällä herättivät hänen mielenkiintonsa. Ensimmäisenä hänen huomionsa vangitsi keskustelu lepakonsyöjistä. Halme-Tuomisaari näki keskusteluissa paljon samaa kuin tutkimuksessaan ihmisoikeuskentällä.
“Tutkimassani ihmisoikeusilmiössä näkyy edelleen todella vahvana samanlainen ajatus siitä, että on olemassa tiettyjä ihmisiä, jotka ovat valveutuneita ja tietävät, mikä on ihmiskunnalle parhaaksi. Ja sitten on ihmisiä, joilla ei ole valtaa elämänsä suhteen, sillä he ovat sivistymättömiä ja kykenemättömiä. Tällöin valveutuneille ihmisille muodostuu ikään kuin velvoittava tarve auttaa näitä heikompia.”
Kevään edetessä vastakkainasettelun tematiikka sai myös kotimaista väriä.
“Minusta oli kiinnostavaa nähdä, miten ihmisiin kohdistuvat ennakkoluulot näyttäytyivät mikrotasolla Suomessa. Keskustelu muulle Suomelle vaarallisista uusmaalaisista mökkiläisistä sai pontta keväällä.” Halme-Tuomisaaren mukaan korona näytti hyvin selkeästi, miten ennakkoluulojen taustalta voi löytyä syvempiä vastakkainasettelun asetelmia, oli kyseessä mikä skaala tai ihmisryhmä tahansa.
Halme-Tuomisaari halusi kirjoittaa myös korona-ajan yksinäisyydestä, sillä hän pitää suomalaisen yhteiskunnan vaatimusta sietää yksinäisyyttä jopa kohtuuttomana. Kirjassaan hän muistuttaa, että yhteisöstä eristäminen on monissa kulttuureissa toiminut vakavana rangaistuksena väärin toimimisesta.
Lisäksi hän nostaa esiin sen, että etenkin ikäihmisten eristäytymistä koskenut ohjeistus paljastaa suomalaisen perhekäsityksen olevan varsin ahdas. Suomessa, toisin kuin esimerkiksi Italiassa, koronaeristystä vietettiin pääasiallisesti ydinperheen kesken. Halme-Tuomisaari kertoo olleensa hieman yllättynyt siitä, kuinka suuren katkoksen korona aiheutti monien isovanhempien ja lastenlasten suhteeseen.
“Nämä suhteet voivat olla hyvin kiinteät. Ei välttämättä asuta samassa taloudessa, mutta voidaan nähdä monta kertaa viikossa. Korona teki tällaisiin suhteisiin särön, mikä on mielestäni traagista.”
Halme-Tuomisaari ihmettelee, kuinka ydinperheen mallista on tullut niin dominoiva ja ylitsepääsemätön, kun vielä entisajan maatalous-Suomessa meillä oli malleja monen perheyksikön talouksista.
“Olen iloinen, jos kirja herättää lukijassa pohdintoja esimerkiksi perhemalleista ja yksinäisyydestä.”
Kokonaisuudessaan Halme-Tuomisaari toivoo, että Kaikki kotona voisi auttaa näkemään, mitä hyvää poikkeustilasta voi yksilön tai yhteiskunnan kannalta seurata. Vaikkei mikään muuttuisikaan, voisiko poikkeustila antaa jotakin uutta siihen ”vanhaan” normaaliin? Häntä myös ilahduttaa, että kirja tulee löytymään heti ilmestymisensä jälkeen monista kirjastoista.
“Minusta olisi hienoa tavoittaa sellaisetkin lukijat, jotka eivät entuudestaan tunne antropologiaa tai eivät muuten päätyisi tällaisten teemojen äärelle”, Halme-Tuomisaari hymyilee.Miia Halme-Tuomisaari: Kaikki kotona – kun korona mullisti maailmamme. Kirjapaja, 2020.
Toimitus
- Podcast-lukija: Nelly Staff
- Verkkotaitto: Taina Cooke
