Tupakka nautintoaineena on menettänyt viileän ja vapaan imagonsa. Amerikan alkuperäisväestöjen keskuudessa tupakka on edelleen tärkeä rituaalikasvi, jolla ymmärretään olevan monia parantavia ja mystisiä vaikutuksia.
Antropologian emeritusprofessori Johannes Wilbert kartoitti jo vuonna 1987 ilmestyneessä suurteoksessaan Amerikan alkuperäiskansojen tupakan käyttöä. Tupakkaa nautittiin jokaisessa kolmestasadasta tutkitusta yhteisöistä, lukuisiin eri tarkoituksiin. Erilaisia annostelutapoja Wilbert paikansi kuusi. Näistä meillekin tuttu tupakan lehtien polttaminen on ehdottomasti yleisin.
Toinen merkittävä tapa on tupakan juominen mehuna tai teenä. Kasvista voidaan uuttaa juomaa kylmähauteena tai keittämällä. Tätä nestettä on käytetty myös peräruiskeena parantaviin ja maagisiin tarkoituksiin. Nesteestä keitettyä, siirapin kaltaista tahnaa voidaan nuolla ja hieroa ikeniin. Tupakan lehtiä pureskellaan samaan tapaan kuin kokapensaan lehtiä Andeilla.
Päihdyttävien kasvien nauttiminen nenän kautta sisään hengittämällä on tapa, jota tavataan ympäri Etelä-Amerikkaa. Myös tupakkaa käytetään tällä tavoin. Kuivatusta tupakkakasvista valmistettuun jauheeseen sekoitetaan tiettyjen muiden kasvien ja hedelmien – esimerkiksi kaakaon ja banaanin – tuhkaa. Seos voidaan henkäistä nenään itse, tai se voidaan annostella toiselle erityisen V-kirjaimen muotoisen pillin kautta. Vaikka tämä on joidenkin kansojen keskuudessa ollut jokapäiväinen tapa, se yhdistetään erityisesti ekstaattisiin shamanistisiin tekniikoihin sekä näkyjen näkemiseen. Se on usein mukana voimakkaan psykedeelisen, kasviuutteista valmistetun ayahuasca-liemen seremoniallisessa käytössä.
Tupakkapulverin nauttiminen nenän kautta onkin rantautunut pienessä muodossa myös länsimaihin, osana 1960-luvulla alkanutta kiinnostusta ayahuasca-rituaaleihin.
Lukemista
- Johannes Wilber. Tobacco and Shamanism in South America
- Andrew Russell ja Elizabeth Rahman (toim.) The Master Plant: Tobacco in Lowland South America
