Elinympäristö

Kasvava keskiluokka kuluttaa yhä enemmän, ja siksi luonnonvarojen hyväksikäyttö kiihtyy. Alueet, jotka ennen olivat syrjäisiä maailmantalouden toiminnalle, muuttuvat nyt globaalin kapitalismin kannalta tärkeiksi alueiksi, joiden resursseista monikansalliset yhtiöt kilpailevat. Suo näyttäytyy tutkijan mielessä paikkana, missä maan päällä olevan lisäksi merkittävää on se, mitä maan alla on.

Mikä on julkisen tilan ja aukioiden merkitys Istanbulissa? Kuinka käsitykset ja kokemukset julkisesta tilasta seuraavat globaaleja ja paikallisia kehityskulkuja? Suuria historiallisia mullistuksia ja arkisia kohtaamisia kuvaavat esimerkit kertovat, kuinka muutokset kaupunkitilassa tapahtuvat aina suhteessa monimutkaisiin historiallisiin kehityskulkuihin julkisen ja yksityisen, valtion ja kansalaisyhteiskunnan sekä menneisyyden ja tulevaisuuden leikkauspisteessä. Kamppailut arvokkaan elämän puolesta kulminoituvat Istanbulissa useimmiten historioiltaan kiistanalaisille aukioille.

Suomalaisessa mediassa on syksyllä 2016 käsitelty kriittiseen sävyyn tunturialueiden poronhoitoa. Poroihmisiä on syytetty luonnon monimuotoisuuden tuhoamisesta, eroosion aiheuttamisesta ja harvinaisten kasvien hävittämisestä. Ongelmien syynä jutuissa on pidetty lähinnä ylilaidunnusta, siis liian suurta poromäärää käytettävissä olevaan tilaan nähden. Osassa kirjoituksista ylilaidunnuksen syynä on puolestaan pidetty poronhoitajien ja nimenomaan tunturialueiden saamelaisten poronhoitajien ahneutta. Miksi poronhoitajia syyttävä ylilaidunnus-narratiivi on ollut tunturialueiden poronhoitoa käsittelevässä media-aineistossa hallitsevassa roolissa?

Timo Kaartinen on pitkän akateemisen uran tehnyt antropologi, joka aloitti elokuussa sosiaali- ja kulttuuriantropologian professorina Helsingin yliopistolla. Hän on erikoistunut työssään Kaakkois-Aasiaan. Kaartisen oma tutkimus on käsitellyt monipuolisesti erilaisia aihepiirejä muistamisesta ja suullisesta perinteestä kielenkäyttöön ja valtakysymyksiin. Professori Kaartinen on lisäksi laajasti perehtynyt ympäristöön liittyviin keskusteluihin, joten pyysimme häntä kertomaan meille ympäristöantropologiasta ja sen yhteiskunnallisesta sovellettavuudesta.

Kaupunkiviljely on osa suomalaista kaupunkikulttuuria. Tälläkin hetkellä kymmenet eri laatikko- ja säkkiviljelmät valtaavat kaupunkitilaa ympäri Suomea kesäkurpitsa- ja auringonkukkasadot säkeistä yli pursuten. Kaupunkiviljelyllä on ruoantuotannon ja kasvien kasvattamisen lisäksi kulttuurisia, sosiaalisia ja poliittisia merkityksiä. Se yhdistää ihmisiä urbaanin kansalaisuuden motiivien ja velvollisuuksien kautta, kannustaa yhdessä tekemiseen oman asuinkaupungin parantamiseksi ja edistää ekologisia elämäntapoja.