Sukulaisuutta ja kodin piiriin kuuluvia aiheita on tutkittu antropologiassa aina. Tutkimuksessa perhe ja sukulaisuus määritellään biologian sijaan sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Ketkä syövät tai nukkuvat yhdessä? Miten sukulaisuutta toteutetaan sosiaalisesti tutkittavassa yhteisössä? Lue lisää aiheesta tämän sivun artikkeleista.
Synnyttämistä ja syntymistä pidetään kaikkialla maailmassa haavoittuvana ja riskialttiina tapahtumana. Jokainen kulttuurinen ympäristö tukee synnytyksen prosessia omien uskomusjärjestelmiensä pohjalta niin, että lopputulos on paras mahdollinen. Synnytyksen fysiologia ja sosiaalinen ympäristö ovat aina kietoutuneet tiiviisti yhteen, eikä niitä voida erottaa toisistaan. Nainen oppii synnyttämään oman kulttuurinsa ehdoilla.
Kansainvälinen liikkuminen on osa monen antropologin arkielämää. Keskeisiin tutkimusmetodeihin kuuluva kenttätyö voi tarkoittaa pitkäaikaista tutkimusjaksoa kaukana kotimaasta. Sen pituus voi vaihdella muutamasta viikosta yhteen tai kahteen vuoteen. Ulkomaan kenttätyöjaksoja, tutkijavaihtoja ja työsuhteita voi kertyä yhteensä useiden vuosien verran. Miten niin intensiivinen jakso onnistuu lasten kanssa?
Pitkittyneen nuoruuden ilmiö on globaali. Monille se ei ole elämäntapavalinta, etenkään globaalissa etelässä. Tässä yhteydessä puhutaankin ”odottavasta aikuisuudesta” ja “odottavuudesta”, jossa nuorten siirtymät koulusta työelämään ja myöhemmin avioliittoon ovat pitkittyneet tällä vuosituhannella. Usein avioitumisen esteenä ovat siihen liittyvät taloudelliset vaatimukset, joita nykyoloissa on vaikea täyttää. Asia koskee etenkin nuoria miehiä. Millainen on tilanne Egyptissä?
Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, sanotaan. Meidän yhteiskunnassamme tätä kylää edustaa joukko erilaisia sosiaalipalveluita, järjestöjä ja virastoja. Yhteisöllisemmistä kulttuureista tutut laajennetut perheyhteisöt ja tiiviit sosiaaliset turvaverkostot loistavat poissaolollaan, mutta niiden tilalla on hyvinvointivaltion kasvoton suoja.
Vaikka perheen ja uran yhdistämisestä ollaan puhuttu vuosikymmeniä, yhteiskunnassamme vallitsee edelleen tuomitsevia stereotypioita vapaaehtoisesti lapsettomuuden valitsevista naisista. Onko lapsettomuus arvo- tai elämäntapavalinta laisinkaan? Missä määrin lapsettomuus voidaan nähdä itsestään selvänä ’suuntautumisena’?
Ruoka on voimakas symbolinen väline, jonka avulla ilmaistaan sosiaalisia identiteettejä, rakennetaan ryhmiä ja piirretään niiden välisiä rajoja. Miksi juuri ruoka? Antropologinen ruokaa käsittelevä tutkimus rakentuu ajatukselle, jonka mukaan ruoka ei koskaan ole vain ravintoa. Syötäväksi kelpuutettu ruoka ja ruokailuun liittyvät tavat ovat kaikkialla kulttuuristen arvojärjestelmien ilmaisuja. Ne ovat osia monimutkaisista materiaalisista prosesseista, jotka muokkaavat sosiaalista ja kulttuurista elämää. Tuore kirja Ruoan kulttuuri – Antropologisia näkökulmia ruoan tutkimukseen tarkastelee ruokaa ja syömistä erityisenä sosiaalisena ilmiönä ja merkityksellisenä inhimillisenä toimintana.