Antropologin koulutuksesta on hyötyä muuallakin kuin tutkijan tai akateemikon uralla. Työelämätoimituksen artikkeleissa ja haastatteluissa esitellään antropologian sovelluksia eri aloilla journalismista rekrytointikonsultointiin ja muotoiluun. Tässä kategoriassa esittelyssä ovat antropologit työelämässä!
Syksyllä 2017 koitti viimein päivä, jota varten olin valmistautunut puolitoista vuotta. Olin lähdössä pakoon Suomen talvea päiväntasaajan lämpöön. Edessäni odotti kolmen kuukauden kenttätyöjakso Pohjois-Ugandan Gulussa.…
Moni antropologian opiskelija haaveilee kansainvälisestä urasta ja ulkomailla työskentelystä. Eikä syyttä, sillä onhan kulttuureihin ja niiden välisiin eroavaisuuksiin perehtynyt oppiaine omiaan auttamaan globaalien asioiden ymmärtämisessä.…
”Miten voit olla varma siitä, että jaksat paneutua samaan tutkimusaiheeseen neljän vuoden ajan?” Tämä on kysymys, johon moni alkuvaiheen väitöskirjatutkija joutuu vastaamaan sekä tuttavien kysellessä urakuulumisia että epävarmuuden peikon hiipiessä oman pään sisälle. Koska tutkin kaivoskiistoja ja ympäristönhallintaa, vastaan yleensä tällaisiin kysymyksiin tutkimusaiheeni yhteiskunnallista tärkeyttä liputtaen. ”Nämä asiat vaikuttavat erittäin paljon paikallisten ihmisen elämään ja aiheuttavat päänvaivaa viranomaisille ja poliitikoille, joten lisää tutkimusta tarvitaan”, saatan sanoa.
Peliala on maailmanlaajuinen miljardibisnes, eikä kasvulle näy loppua. Tietokone- ja konsolipelien lisäksi mobiilipelit kasvattavat suosiotaan jatkuvasti. Kansainvälisellä tasolla huippupelaajat pääsevät turnauksissa miljoona-ansioille. Miten antropologinen osaaminen näkyy pelialalla? Miten sinne päädytään? Työelämätoimituksen haastattelussa erityisesti mobiilipelien parissa työskennellyt Ari-Matti Piippo.
Suomalaisessa vanhustenhoidossa tuntuu vallitsevan ristiriita. Yksilöllisessä yhteiskunnassamme elää uskomus, jonka mukaan jokaisen tulisi pärjätä omillaan ja keskittyä itseensä. Ydinperheen ideaaliin eivät isovanhemmat kuulu. Vanhusten huolenpito on meillä monesti ulkoistettu kokonaan valtiolle.
Antropologista tutkimusta tehdään nykyään paitsi alkuperäiskansoista ja kaukaisista maista, myös tutummista aiheista, kuten urheilusta, lähiöistä ja perihämäläisestä kahvipöytäkursailusta. Miksi monet antropologit silti tuntevat syyllisyyttä tai jopa ajoittaista katumusta siitä, että valittu aihe ei olekaan tarpeeksi jännittävä – tai siitä, että se ei vie heitä tarpeeksi kauas kotoa?