Antropologin koulutuksesta on hyötyä muuallakin kuin tutkijan tai akateemikon uralla. Työelämätoimituksen artikkeleissa ja haastatteluissa esitellään antropologian sovelluksia eri aloilla journalismista rekrytointikonsultointiin ja muotoiluun. Tässä kategoriassa esittelyssä ovat antropologit työelämässä!
Minna Säävälä työskentelee Väestöliiton perhetoimintojen johtajana ja pyörittää kolmesta tiimistä koostuvaa yksikköään, jossa pohditaan vanhemmuuden, monikulttuurisuuden sekä työn ja perheen yhdistämisen kysymyksiä. ”Meidän kokonaisuutta yhdistää se, että yritetään edistää kaikenlaisten perheiden hyvinvointia.”
Soveltavan Antropologian Verkosto järjesti lokakuussa työelämätapahtuman yhteiskuntatieteilijöille. Exploration ’17 oli osanottajat osallistava kokoontuminen preppipuheineen ja työpajoineen. Verkoston tarkoituksena on saattaa yhteen antropologian opiskelijat, jo työllistyneet alan edustajat ja ihmistieteistä muutoin kiinnostuneet.
Helsinkiläisiä tuntuu yhdistävän viha liikkumistapoihin, joita he eivät itse käytä: pyöräilijät elävät liikennesäännöttömässä maailmassa, kävelykeskusta tyhjentää kaupungin kassan ja autoilijat (varsinkin bemarikuskit) edustavat kaikkea pahaa länsimaisessa yhteiskunnassamme. Vihaa yleisempää on ainoastaan pelko toisia kulkuvälineitä kohtaan. Kaupungilla liikkuessa kaikki vastaantulijat ovat potentiaalisia vaaran aiheuttajia.
Hypistelin lentolippuani jännittyneenä; edessä häämötti ensimmäinen jakso kentällä. Pioneerin intoa puhkuen haaveilin antropologin hattusulasta: kenttätyön myötä selvittäisin yhden mystisen maailman viipaleen kulttuurisen reseptin. Sulloin rinkkaani kaiken, mitä arvelin kentällä tarvittavan: kameran, ääninauhurin, tyhjiä vihkoja, kirjoja, tietokoneen, Suomi-tuliaisia, kasan vaatteita ja suuren valkoisen huivin yhteisön liturgisia menoja varten. Punaiseksi huutomerkiksi paisunut rinkka ritisi saumoistaan ja painoi kuin lyijy. Vaikka olin kaatua selälleni ja hiki norui selkääni pitkin, en hennonnut jättää mitään pois. Täältä tullaan, Siperia – do svidanija, Helsinki!
Dokumentit ovat väylä uusiin näkökulmiin tutuista ja vähemmän tutuista asioista. Viime vuosina on yleistynyt etnografinen, havainnollistava kuvaus, jolla halutaan tuoda esiin kuvattavien ihmisten maailmankuvaa. Voiko antropologian opinnoista olla hyötyä dokumenttien teossa? Mitä eroa on antropologisen kenttätyön ja dokumentin teolla? Näihin kysymyksiin lähdimme hakemaan vastauksia palkitulta dokumentaristi Mirja Metsolalta.
Kenttätöihin lähtemistä voidaan ajatella omanlaisenaan tulikasteena ja initiaatioriittinä, jonka suoritettuaan antropologikokelas viimein saavuttaa täysivaltaisen aseman tieteellisen yhteisön jäsenenä. Aiemmin opittu teoria ja eettiset periaatteet ohjaavat kokelasta, mutta soveltaminen jää tulevan antropologin harteille. Kentältä palannut tutkija on täten vihitty etnografian saloihin ja laadullisen tutkimuksen keskeisiin menetelmiin. Nyt alkava Kirjeitä kentältä -kolumnisarja vie lukijan kentälle viiden kolumnistin mukana.