Antropologiassa tutkitaan usein valtakulttuurin tai -ryhmän sijaan etnisiä, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä ja erilaisia alakulttuureita. Tällaiset ryhmät pyrkivät joko ylläpitämään tai luomaan omaa kulttuuriaan valtayhteiskunnan paineessa. Joissain tapauksissa, etenkin etnisten vähemmistöjen kohdalla, heitä saatetaan politiikan keinoin myös pitää erillään muusta väestöstä. Lisää eri tapaustutkimuksista voit lukea tältä sivulta.
Ensimmäinen saamelaisten kokous järjestettiin 6. helmikuuta 1917 Norjan Trondheimissa. Tänä vuonna tulee siis täyteen sata vuotta saamelaista yhteispohjoismaista yhteistyötä ja poliittista aktivismia. Suomen tasavallan juhliessa paikkaansa itsenäisten valtioiden joukossa saamelaiset etsivät kuitenkin yhä omaa paikkaansa.
Paperittomuus on ollut paljon esillä suomalaisessa mediassa, ja taistelu termeistä on lujaa. Sisäministeriö puhuu ”laittomasti maassa olevista”, asiantuntijat ja järjestöt ”paperittomista” ja kirkko ”suojattomista”. Paperittomuus on Euroopassa, ja myös Suomessa, vuosikymmeniä vanha ilmiö. Euroopassa arvellaan asuvan ja työskentelevän useita miljoonia ihmisiä, jotka elävät sosiaaliturvan ulkopuolella. Euroopan Unionin jäsenmaiden on toimittava yksin ja yhdessä paperittomuuden ehkäisemiseksi.
Saavut uuteen kotimaahasi, asetut taloksi asuntoosi ja pohdit, kuinka kotoudut uuteen yhteiskuntaan. Jos rappukäytävässäkään ei tervehditä, missä pääsisit juttelemaan paikallisten kanssa? Voiko talvisinkin käydä juoksulenkillä ulkona? Saako uimahalliin mennä burkinissa, tai kuka opettaisi sinut hiihtämään? Suomeen saapui vuoden 2015 aikana ennätyksellisen paljon maahantulijoita. Uuden kielen ja kulttuurin omaksuminen mahdollisimman varhain edesauttavat kotoutumista. Voidaanko uuteen kotimaahan asettumista vauhdittaa jalkapallokentillä, kuntosaleilla ja hiihtoladuilla?
Stereotyyppinen kuva likaisista ja juopuneista saamelaisista on vahvasti esillä nykypäivän mediassa. Saamelaisiin liittyvä uutisointi tuntuu pyörivän ongelmakeskeisten teemojen ympärillä. Samankaltainen saamelaiskuvaus on tuttu jo vuosikymmenten takaa: kukapa ei muistaisi Pirkka-Pekka Peteliuksen nunnukkavitsejä. Mutta mitä saamelaisista kerrottiin ja miten heistä puhuttiin 1950–1970 luvuilla? Tässä tekstissä tarkastelen vuosien 1952–1972 saamelaiskuvauksia Suomen Kuvalehdessä. Tuona aikana saamenmaa liitettiin osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria.
Miten kulttuuri tulee esiin oikeudenkäynneissä? Miten kulttuurista puhutaan, mitä sillä ehkä tarkoitetaan ja voiko kulttuurilla olla jopa vaikutusta tuomioon? Kun kulttuurisilla tekijöillä pyritään keventämään rikosoikeudellista vastuuta, voidaan puhua kulttuurisesta puolustuksesta. Aihe on kiistelty, mutta yhä ajankohtaisempi monikulttuurisuuden sävyttämissä nykyvaltioissa. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että kulttuurinen puolustuksen salliminen rajatuissa tapauksissa voisi johtaa tasavertaisempiin oikeuskäsittelyihin.
Pride-marsseja, Orlandon surmia ja queer-kulttuureita analysoiva kaksiosainen juttusarja jatkuu. Jokainen lesbo, homo ja trans* tietää täsmälleen, missä ei voi suudella, missä pitää irrottaa käsi kädestä, missä voi pukeutua ja elehtiä queeristi, missä voi flirttailla, kenen silmissä katseen voi antaa viipyä ja kenelle voi kertoa elämästään yksityiskohtia. Joskus kuitenkin sattuu erheitä, tai iskee halu haastaa rajoja tietoisesti. Tulos voi olla suoran tai epäsuoran väkivallan kohteeksi joutuminen.