Siirry suoraan sisältöön

arvo

Verotiedot ja raha fetissinä

Veroista puhuttaessa tulee esille eräs mielenkiintoinen rahaan ja kapitalismiin liittyvä mystifikaatio: paljon veroja maksaneista puhutaan usein kuin he pitäisivät yhteiskuntaa pystyssä. Ajatellaan, että veronmaksukykyiset miljonäärit suorastaan elättävät lähihoitajia ja opettajia. Todellisuudessa jokaisen yhteiskunnan aineellinen perusta rakentuu sille, että ihmiset osallistuvat tuotannolliseen toimintaan ja tuottavat siten erilaisia ihmiselämälle tarpeellisia asioita.

Paskaduuneja yliopistolla

Käsitteen paskaduuni toi suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun aktivisti Eetu Viren kymmenisen vuotta sitten. Viren viittasi termillä esimerkiksi huonosti palkattuun työhön hampurilaisravintolassa tai siivoamiseen seitsemän euron tuntipalkalla. Hiukan vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös akateeminen tutkimustyö on usein eräänlaista paskaduunia.

Yläluokan luksustuote: nurmikko

Kun yhdysvaltalaiset lähiöiden asukit sunnuntaisin leikkaavat pihanurmikkoaan, ei kyse ole mistä tahansa puuhastelusta, vaan tärkeän statussymbolin huoltamisesta. Vuosikymmenien ajan huoliteltu nurmikenttä on viestittänyt tärkeiden arvojen kunnioittamisesta: naapurivelvoitteista, yhteisöön kuulumisesta ja ulkoilmaelämän arvostuksesta, sekä tietenkin nurmikon omistajan hyvinvoinnista.

Kulutus sosiaalisen erottelun mekanismina

Suomalaisessa keskustelussa kartetaan usein yhteiskuntaluokista puhumista. Yksilön vastuuta korostavalla aikakaudella rakenteet unohtuvat, kun tarinat yksittäisistä menestyjistä, suunnanvaihtajista ja luusereista asuttavat päivälehtien sivuja. Yksi yhteiskuntarakenteista ja sosiaalisista hierarkioista irrallaan analysoitu teema on kulutus.

Mahtava muskottipähkinä

Itä-Indonesian trooppisilla Bandasaarilla on aikanaan ollut mittaamaton arvo suurvaltojen välisessä taistelussa maailman maustekaupan hallinnasta. Historiallinen valtataistelu on jättänyt jälkensä myös Bandasaarten kulttuuriin.

Oman onnensa seppä

Yle Radio 1:n Löytöretki suomalaiseen toivoon -sarjan ensimmäisessä osassa toimittaja Satu Kivelä jututtaa muusikko Jarkko Martikaista toivosta, taiteesta ja hyvästä elämästä. Polveilevasta keskustelusta erottuu eräs kiinnostava juonne, joka koskee toivon ja onnen suhdetta sekä “jokainen on oman onnensa seppä” -ajatusta. Martikainen kritisoi mentaliteettia, jossa toivonsa menettäneen tilanne kuitataan sillä, että jokaisella on valta muuttaa elämänsä sellaiseksi kuin haluaa.

AntroBlogi
Tietosuojakatsaus

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä tarjotakseen sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Evästetiedot tallennetaan selaimeesi. Ne suorittavat toimintoja, kuten tunnistavat sinut, kun palaat verkkosivustollemme. Evästeet välittävät tiimillemme tietoa siitä, mikä verkkosivustossamme on sinulle kiinnostavinta ja hyödyllisintä.