Verkossa yhteisöllisesti kehitellyt kauhutarinat pyrkivät vaikuttamaan aidoilta ja hämärtämään fiktion ja todellisuuden rajoja. Kaupalliset tahot ja omaehtoiset yhteisöt ruokkivat toisiaan, ja kysymykset omistajuudesta muuttuvat epäselviksi. Kenelle kauhu kuuluu?
Koira on kulkenut kanssamme muinaisilta leirinuotioilta vahtimaan modernin yhteiskunnan rajoja, osaksi tarinoitamme ja pitämään seuraa yksin jääneille vanhuksille. Kuluttamiseen keskittyvässä yhteiskunnassamme koirasta on lisäksi tullut tuote, jolle myös ostetaan tavaroita ja palveluita.
Salaliitoilla tarkoitetaan yleensä räikeitä, järjenvastaisilta tuntuvia teorioita. Salaliittomainen ajattelu on kuitenkin hyvin tyypillistä kaikkien yhteisöjen arkisessa kanssakäymisessä. Rationaalisuus ei ole ainoa tapa tuottaa jaettua tietoa maailman rakenteista ja valtasuhteista, vaan siihen käytetään myös spekulaatiota ja huhuja.
Zombit ovat epäkuolleita, ihmislihaa syöviä käveleviä ruumiita. Ne ovat kulkeneet pitkän matkan transatlanttisen orjakaupan ajoista populaarikulttuurin suosikeiksi. Matkalla ne ovat muuttuneet tahdottomista orjista yli-inhimillisiksi hirviöiksi.
Etnografia on paitsi kenttätyötä, myös tieteellistä kirjoittamista ja vahvasti tekijänsä näköistä tarinankerrontaa. Etnografista tutkimustekstiä voi lukea kuten kertomusta, ja siten saada uutta näkökulmaa siihen, miten etnografista tietoa tuotetaan.
Voiko tarinaa ymmärtää tuntematta sosiaalista kontekstia, jossa se on syntynyt? Tuntemamme versio Punahilkasta pohjautuu Grimmin veljesten 1800-luvun alussa laatimaan satukokoelmaan. Tarinasta tunnetaan kuitenkin versioita jo esimerkiksi 1500-luvun Ranskasta.
