Nopeasti ajatellen voisi luulla, että “äiti” on itsestäänselvä ja biologiaan pohjaava rooli: äiti on se, joka synnyttää lapsen. Mutta hetkinen – adoptioäiti on niin ikään äiti. Niin on myös naisparista se, joka ei kanna ja synnytä yhteistä lasta. Erilaisia äidin määritelmiä löytyykin maailmalta suuri kirjo.
Syyskuun ensimmäisellä viikolla syvennytään vanhemmuuteen antropologian silmin. Tältä sivulta löydät kaikki vanhemmuutta käsittelevät artikkelimme koottuna yhteen paikkaan. Nostamme teemaviikolla joka päivä yhden artikkelin tarkempaan esittelyyn…
Mikä on lapselle parhaaksi? Tämän kysymyksen ja siihen annettujen vastausten ympärille rakentuu päivittäin päätöksiä terveydenhuollossa, eduskunnassa, oikeussaleissa sekä äitien ja isien mielissä. Tämä ei päde vain Suomessa. Jokaisessa maailmankolkassa pohditaan tarkasti, miten olla hyvä vanhempi.
Meneekö hyvä äiti itkevän vauvan luo heti? Vai myöhemmin? Vai aiemmin? Käsitykset hyvästä äitiydestä voivat vaihdella pienenkin ryhmän sisällä, mutta niistä löytyy myös kulttuurisia linjoja.
Kansainvälinen liikkuminen on osa monen antropologin arkielämää. Keskeisiin tutkimusmetodeihin kuuluva kenttätyö voi tarkoittaa pitkäaikaista tutkimusjaksoa kaukana kotimaasta. Sen pituus voi vaihdella muutamasta viikosta yhteen tai kahteen vuoteen. Ulkomaan kenttätyöjaksoja, tutkijavaihtoja ja työsuhteita voi kertyä yhteensä useiden vuosien verran. Miten niin intensiivinen jakso onnistuu lasten kanssa?
Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, sanotaan. Meidän yhteiskunnassamme tätä kylää edustaa joukko erilaisia sosiaalipalveluita, järjestöjä ja virastoja. Yhteisöllisemmistä kulttuureista tutut laajennetut perheyhteisöt ja tiiviit sosiaaliset turvaverkostot loistavat poissaolollaan, mutta niiden tilalla on hyvinvointivaltion kasvoton suoja.