Dokumentit ovat väylä uusiin näkökulmiin tutuista ja vähemmän tutuista asioista. Viime vuosina on yleistynyt etnografinen, havainnollistava kuvaus, jolla halutaan tuoda esiin kuvattavien ihmisten maailmankuvaa. Voiko antropologian opinnoista olla hyötyä dokumenttien teossa? Mitä eroa on antropologisen kenttätyön ja dokumentin teolla? Näihin kysymyksiin lähdimme hakemaan vastauksia palkitulta dokumentaristi Mirja Metsolalta.

Kuvatut kulttuurit: Johdatus visuaaliseen antropologiaan -tiedekirja avaa konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä visuaalinen antropologia on. Tämä on ensimmäinen suomalainen aihetta käsittelevä kokoelmateos. Teoksen kirjoittamiseen on osallistunut 17 suomalaista ja ulkomaista visuaalisen antropologian eturivin tutkijaa ja tekijää. He eivät ole pelkästään antropologeja, vaan joukossa on myös dokumentaristeja, mediatutkijoita, taiteilijoita ja valokuva-arkiston hoitajia.

Visuaalinen antropologia on antropologian alalaji. Se keskittyy tutkimaan kaikkea silmin havaittavaa, aina etnografisista valokuvista ja videoista tanssiin ja tatuointeihin saakka. Tutkimuskohteita on lähes rajaton määrä. Niitä voivat olla esimerkiksi graffitit, korut, hieroglyfit tai maalaukset. Visuaalisiin kulttuurintuotteisiin suhtaudutaan etnografisena materiaalina ja tietona. Niiden ajatellaan täydentävän antropologian perinteisempiä tutkimusmetodeja, kuten haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia.

Kasvava keskiluokka kuluttaa yhä enemmän, ja siksi luonnonvarojen hyväksikäyttö kiihtyy. Alueet, jotka ennen olivat syrjäisiä maailmantalouden toiminnalle, muuttuvat nyt globaalin kapitalismin kannalta tärkeiksi alueiksi, joiden resursseista monikansalliset yhtiöt kilpailevat. Suo näyttäytyy tutkijan mielessä paikkana, missä maan päällä olevan lisäksi merkittävää on se, mitä maan alla on.