Siirry suoraan sisältöön

Kuvapankkien ihmiskuva on puutteellinen

Teksti vaatii tuekseen kuvia, ja AntroBlogi käyttää niitä mielellään paljon. Ilmaisten kuvapankkien tarjonnalla ihmiselämän monenkirjavuuden esittäminen on kuitenkin vaikeaa. Visuaalisen kuvaston luoma mielikuvien maailma on tärkeä, ja kuvituksessa tehdyillä valinnoilla on kauaskantoisia seurauksia.

Asioiden ulkonäkö on osa niiden lähettämää viestiä. Olemme AntroBlogissa halunneet panostaa visuaaliseen ilmeeseen; onhan antropologia ihmisyyden monimuotoisuuteen ja kirjavuuteen erikoistunut tieteenala. Kirkkailla väreillä, kuvien runsaudella ja kiinnostavalla logolla pyrimme tekemään antropologian popularisoinnista erottuvaa ja puoleensavetävää.

Visuaalinen viestintä on oma erikoisosaamisalueensa, johon meillä ei resurssien puutteessa ole ollut mahdollisuutta panostaa haluamallamme tavalla. Visuaalisen ilmeemme kehittämisen rajat ovatkin toistaiseksi siinä, mihin vapaaehtoistyö ja ilmaiset kuvapankit venyvät. Kuvapankkien tarjoilema kuva ihmisistä ja maailmasta taas tuo aivan omia haasteitaan.

Tässä autoetnografisessa kolumnissa avaamme AntroBlogin kuvitukseen liittyviä haasteita ja artikkeleiden kuvitusprosessia. Pohdimme kuvien tärkeää roolia mielikuvien luojina, ja kuulemme toimituksen verkkotaittajien näkemyksiä työstään.

Kuvat osana maailmaa ja tarinankerrontaa

Näköaistia pidetään yleisesti ihmisen merkittävimpänä aistina. Ihmiskunnan suuri enemmistö hahmottaa maailmaa pitkälti visuaalisten vihjeiden ja ärsykkeiden avulla. Kuvat vievät lukijan käsiteltävän aihepiirin pariin eri tavoin kuin pelkkä teksti. Niiden avulla voi välittää tietoa, luoda tunnelmia ja tarjota epätavallisia näkökulmia käsiteltyyn aiheeseen.

Visuaaliset esitykset eivät kuitenkaan koskaan ole neutraaleja tai vailla moninaisia, kulttuurisidonnaisia merkityksiä. Tapaan visualisoida asioita sisältyy tiedostamattomia tottumuksia ja oletuksia, jotka on opittu sosiaalisaation myötä jo lapsena. Sama pätee siihen, miten ympäristössä näkyviä kuvallisia viestejä tulkitaan.

Tiedämme kadun varteen pystytetyssä metallipömpelissä näkyvän, punaisena seisovan ihmishahmon tarkoittavan, että meidän on odotettava vihreän hahmon ilmestymistä ennen tien ylittämistä. Osaamme yhdistää tietyn värisävyn tiettyyn poliittiseen puolueeseen, ja tunnistamme moninaisia muita visuaalisia viestejä jatkuvasti jokapäiväisessä elämässämme.

Visuaalisten representaatioiden tutkiminen on osa antropologiaa. Siihen keskitytään muun muassa visuaalisessa antropologiassa, media-antropologiassa ja taiteen antropologiassa, kussakin hieman eri näkökulmista. AntroBlogissa hyödynnämme antropologista, kriittistä näkökulmaa parhaamme mukaan valikoidessamme visuaalista materiaalia sivustollemme. Tämä on tärkeää, sillä kuten Sanna Rauhala kirjoittaa visuaalista antropologiaa käsittelevässä tekstissä: “Kuvat paitsi heijastelevat tapojamme tarkastella maailmaa, myös muokkaavat käsityksiämme paikoista ja ihmisistä, joita emme omakohtaisesti tunne.“

Hyvin usein kuvitus vahvistaa valtakulttuurin mukaisia ajatuksia maailmasta ja ihmisistä. Eräs meilläkin useampaan kertaan esillä ollut esimerkki tästä on tapa esittää ihmisiä globaalista etelästä yksinomaan alisteisissa ja passiivisissa rooleissa (etenkin naiset) tai epäinhimillistäen ja demonisoiden (etenkin miehet). Kuvilla on kuitenkin yhtä lailla potentiaalia haastaa valta-asetelmia ja stereotypioita, tai tuoda näkyväksi meille aikaisemmin tuntemattomia maailmoja ja ihmisiä.

Emmi Holm kirjoittaa media-antropologiaa käsittelevässä tekstissä, että “media ja yhteiskunta tuottavat toinen toistaan. Ne välittävät, tuottavat ja tulkitsevat sekä globaaleja että paikallisia ilmiöitä, tarinoita ja viestejä.“ AntroBlogi on itsenäisenä verkkomediana osa tätä yhteiskuntaa heijastavaa ja muokkaava mediakenttää. Kuvituksella lähetämme jopa yhtä voimakkaita viestejä kuin tekstillä.

On siis hyvin tärkeää tarkastella kriittisesti sitä, minkälaisia hahmoja median kuvastoissa esiintyy, ja pohtia kuvien synnyttämiä mielleyhtymiä. Millainen maailma kuvissa hahmottuu? Pääsevätkö kaikki ryhmät esille, ja millaisissa rooleissa eri ryhmät esiintyvät kuvissa? Kenen puuttumista ei edes huomaa, koska se on niin automaattista ja ehdotonta?

 Kuva: Jakob Owens/Unsplash(CC BY 2.0)

Kuvituksen haasteet ja eettisyys

Laadukkaan kuvituksen konkreettisimmat haasteet liittyvät rahallisten ja ajallisten resurssien puutteeseen. Emme käytä maksullisia kuvapankkeja, ja räätälöidyn kuvituksen tilaaminen on mahdollista hyvin harvoin. Eräs kuvituksen genre, josta emme ole päässeet vielä nautiskelemaan, on infografiikka, jolla myös antropologiaa on mahdollista visualisoida kiinnostavasti.

Olemme toimintamme aikana oppineet, kuinka paljon ongelmia kuvituksen etsimiseen liittyy. Haasteista suurin ei ole kauniiden tai hyvälaatuisten kuvien löytäminen tai aihepiirin tuntemattomuudesta johtuva hankaluus. Kaikkein vaikeinta on löytää kuvia, jotka eivät uusinna stereotypioita tai vahvista normatiivista ajattelua. Ilmaisten kuvapankkien tarjonta on hyvin rajallista, ja heijastaa konservatiivisia ja vallitsevan normin mukaisia mielikuvia.

Esimerkiksi ammattikuntia esittävät kuvat ovat ongelmallisia. Lääkärit, professorit ja tutkijat ovat kuvissa pääosin valkoisia miehiä ja hoitajat usein ruskeita naisia. Talousaiheiset kuvat ovat säännöstään sävyltään sinisiä ja harmaita, ja niissä esiintyy mieshahmoja salkku kädessä ja puku päällä – vaikka kynähameisiin pukeutuneiden naisten osuus onkin kasvanut. Sensuelleissa kuvissa esiintyy lähes yksinomaan hoikkia, hyperseksualisoituja nuoria naisia.

Vammautuneita kehoja ei ole näkyvillä kuin sellaisissa kuvissa, joissa vamma itse on kuvan aiheena. Kuvapankkien maailmassa vammainen on ennen kaikkea vammainen, sen sijaan että hän olisi isä joka istuu pyörätuolissa, maisema-arkkitehti jolla on yksi käsi tai esiintyvä taiteilija, jolla on muiden asioiden muassa Downin syndrooma. Kuvia ruskeista vanhoista naisista pelaamassa videopelejä, saamelaispukuun tai hijabiin sonnustautuneesta naisjohtajasta tai iäkkäistä transmiehistä eroottisessa ilmapiirissä on ilmaisista kuvapankeista turha kaivella.

Keskustelemme toimituksessa usein kuvituksen ongelmista. Olemme sopineet haastavamme parhaamme mukaan stereotypioita ja välttämään kuvia, jotka voivat esineellistää, syrjiä tai loukata tiettyä ihmisryhmää tai vahvistaa epätasa-arvoisia valta-asetelmia.

Verkkotaittajat vastaavat juttujen kuvituksesta

Julkaisemme joka viikko juttuja toimituksemme jäseniltä, tutkijoilta ja vastikään valmistuneilta antropologeilta. Näiden kuvittamisesta vastaavat verkkotaittajamme, jotka tärkeimpänä tehtävään etsivät ja asettelevat kuvat tekstin lomaan. He käyttävät kuvitukseen toisinaan omia valokuviaan, ja myös jotkut kirjoittajat tarjoavat valokuviaan käyttöömme. Enemmistö kuvituksesta on kuitenkin peräisin ilmaisista kuvapankeista.

Aivan täysin kuvapankkien varassa emme ole. In-house -kuvittajinamme ovat tähän saakka toimineet toinen päätoimittajamme Suvi Jaakkola, joka vastaa muun muassa Kulttuurishokki-sarjan kuvista, sekä graafinen suunnittelija K.E. Hellman, jonka käsialaa ovat muu muassa teemaviikkojemme visuaaliset elementit. Sivustomme visuaalisen ilmeen ja logomme on toteuttanut Gennady Kurushin. Aivan AntroBlogin alkuaikoina Helmi Räisänen piirsi artikkelikuvia muutamiin juttuihin.

Kysyimme verkkotaittajilta, minkälaista puuhaa artikkelien kuvittaminen on. Saimme kiinnostavia vastauksia:“Kuva voi tuoda puhuttavan ilmiön, henkilön tai aiheen lähemmäs lukijaa. Koitan kiinnittää huomiota siihen, etten uusinna haitallisia stereotypioita esimerkiksi sukupuolen ja kulttuurisen taustan suhteen. Kuvan laatu on tärkeä. Huono kuva on huono kuva, vaikka se olisi muuten osuva. Taiton yhtenäisyys on myös asia, johon kiinnitän huomiota. Koitan valita kuvituksen, joka sopii artikkelin tunnelmaan ja pitää kuvituksen tyyliltään yhtenäisenä.”“Saatan kirjoittaa paperille jutun väliotsikot ja listata mieleen tulleita hakusanoja sen perusteella, mitä avainkohtia kappaleessa tuodaan esille. Saatan lukea muita aiheeseen liittyviä artikkeleita silmäillen, jotta aihe aukeaa paremmin ja voi löytää inspiraatiota taittoon ja ideoita kuville. Googletan usein myös artikkelin kirjoittajan nähdäkseni, kenelle taitan, ja löytyykö hänen aiemmasta työstään kenties punaista lankaa. Kuvan tulee toimia aiheen havainnollistajana tai siltana kappaleiden välillä.”Karkeasti ottaen kuvitusta voi siis lähestyä kahdella tapaa. Se voi olla abstraktia ja tunnelmaa luovaa: muotoja, värejä, kuvioita ja symboliikkaa; tai artikkelin aihetta kirjaimellisesti kuvaavaa, kuten muumimukeja käsittelevän artikkelin valokuvat muumimukeista. Monia korkealla käsitteellisellä tasolla liikkuvia teemoja on haastavaa kuvittaa konkreettisesti. Abstraktin kuvituksen hyviin puoliin kuuluu, että siinä on harvemmin vaaraa minkään ihmisryhmän esittämisestä haitallisella tavalla. Usein kuvituksessa päädytään yhdistelemään abstraktia ja kirjaimellista lähestymistapaa.

Kuitenkin myös symboliikkaan, väreihin ja muihin abstrakteihin visuaalisiin elementteihin liittyy paljon kulttuurisia mielikuvia ja normeja. Yksi esimerkki tästä on värien lajittelu “tyttöjen ja poikien väreihin” tai muut väreihin liitetyt merkitykset, jotka vaihtelevat ajasta sekä sosiaalisesta ja kulttuurisesta kontekstista riippuen.

Verkkotaittajat eivät välttämättä tunne artikkelin aihepiiriä läheisesti ja suoranaisia mokiakin tapahtuu. Esimerkiksi kuvitusmokasta sopii poliisikoiria käsittelevä artikkeli, joka levisi huimasti koiraharrastajien keskuudessa. Pian julkaisun jälkeen saimme palautetta, että kuvituksessa näkyvistä poliisikoirista osalla oli Suomessa kielletty piikkipanta kaulassaan. Kuvissa esiintyvät koirat olivat Saksan poliisivoimista. Lukijoiden palautteen avulla saimme kuvat korvattua paremmilla.

Verkkotaittajien kokemuksia taiton ongelmista

Verkkotaittajamme kuvailivat myös työhönsä liittyviä moninaisia haasteita. Yksi keskeisimpiä ongelmia on jo mainittu kuvien stereotyyppisyys: “Pyrin valitsemaan inklusiivisia kuvia, joissa on eri värisiä, ikäisiä ja gender-taustaltaan erilaisia ihmisiä, mutta se on todella vaikeaa. Ilmaisten kuvapankkien ehdottomasti huonoin puoli on se, että niissä suositaan nuoruutta, kauneutta ja valkoisuutta muiden kustannuksella. Ruumiillista työtä kuvatessa tulee vastaan paljon useammin kuvia rodullistetuista kuin etsiessä kuvia toimistotyöstä. Jos etsii kuvia, missä hakusanalla on jollain tapaa negatiivinen konnotaatio, esim. “köyhyys”, niin ns. kehitysmaakuvasto lisääntyy huomattavasti.” “Haastavimmat taitot koskevat aiheita tai maantieteellisiä alueita, joista en tiedä juuri mitään tai joissa on riski päätyä toistamaan ongelmallisia stereotyyppejä. Kaikkein haastavimmat ovat itselleni olleet kehitysyhteistyötä, seksuaalisuutta ja seksuaalista väkivaltaa käsittelevät aiheet. Kuvien etsimiseen on mennyt tuhottomasti aikaa, kun vastaan on tullut kaiken maailman valkoisia pelastajia auttamassa Afrikan lapsia tai lavastettua ja mahdollisesti triggeröivää materiaalia parisuhdeväkivallasta.”Kuten poliisikoira-artikkelin kohdalla kävi ilmi, kuvapankkien kuvat on yleensä otettu jossain muualla kuin Suomessa, mikä voi olla ongelma:“Kun kuvittaa suomalaisessa kontekstissa kirjoitettua juttuja, kuvapankkien kuvat näyttävät usein epäsopivilta ja kliseisiltä, ja ovat selkeästi muualla otettuja. Kun ilmaiseksi saatavilla oleva kuvasto on stereotyyppistä, on vaikea kuvittaa stereotypioiden vastaisesti. Artikkelikuva on tietysti vaikein valinta. Sen pitäisi olla houkutteleva ja kertova. Artikkelikuvan kanssa joutuu tekemään toisinaan kompromisseja. Joskus otsikko ei kerro kaikkea oleellista artikkelin aiheesta ja koen tärkeäksi, että kuva täyttää aukon. Silloin saattaa joutua tinkimään kuvan houkuttelevuudesta. Stereotyyppinen kuvasto vaikeuttaa tätäkin.”“Kuvapankeissa on kääntöpuolensa. Toisaalta varsinkin artikkelikuvan kannalta on hyvä, että kuvat ovat kirkkaita ja hyvälaatuisia. Toisaalta niistä tulee samasta syystä mieleen Windowsin näytönsäästäjät. Myös eettisyys voi olla ongelma. Taiton aihe voi olla arkaluontoinen, ja eettisyyden ja havainnollistavuuden välisen rajan löytäminen kuvituksessa haastavaa. Mahdollisen yllätyksen tuovat myös puhelinnäkymän ja tietokonenäkymän erot. Tykkään valita kuvia, joilla on selkeä tausta tai tarina, ja jotka voi avata lukijalle kuvatekstissä muutenkin kuin vain tekijän ja lähteen merkitsemisenä.”

Parempia ilmaisia kuvapankkeja!

Artikkelien kuvittamiseen liittyy siis monia kysymyksiä niin eettisyyden kuin laadun ja tyylinkin suhteen. Stereotypioiden ohella on tärkeää kiinnittää huomiota yksityisyyden suojaan. Vaikka kuvalla olisi käyttöoikeus, on syytä harkita tarkkaan sellaisia kuvia, joissa esiintyvä henkilö on tunnistettavissa. Tämä on erityisen tärkeää lasten kohdalla.

On tietenkin hienoa, että ilmaiset kuvapankit tarjoavat kuvitusmateriaalia kaltaistemme vapaaehtoispohjalta toimivien hankkeiden vapaaseen käyttöön. Ilman näitä palveluita artikkelimme olisivat visuaalisesti paljon köyhempiä. Voi olla, että tilanne ei maksullisten kuvapankkien puolella ole lainkaan parempi. On kuitenkin tullut aika päivittää ilmaiset kuvapankit vuoteen 2019 edustamaan ihmisyyttä sen laajassa monimuotoisuudessa, ja lakata uusintamasta haitallisia mielikuvia.

Se, ketkä kaikki kuvissa näkyvät, on tärkeää. Nähdyksi tuleminen on perustavanlaatuinen sosiaalinen tarve. Jos on vaikeaa käsittää, miksi kaikenlaisiin ryhmiin luettavissa olevia erilaisia ihmisiä pitäisi näkyä kuvituskuvissa erilaisissa rooleissa, onnea – kuulut luultavasti ihmisryhmiin, joiden näkyvyys on taattua. Silloin ei joudu miettimään, miksi minunlaisiani ihmisiä ei näy kuntosalien mainoksissa, lehtien kuvituskuvissa onnellisista perheistä, avoimia työpaikkoja mainostavassa julisteessa tai kauneudenhoitotuotteiden kasvoina.

Visuaalisella viestinnällä on voima luoda ja muokata mielikuvia ja käsityksiä siitä, mikä kenellekin on sallittua ja mahdollista. Representaatioilla on merkitystä, emmekä varmasti ole ainoa media joka todella haluaisi tuoda kuvituksessaan esille ihmiskunnan valtavaa monenkirjavuutta.

“Kuvapankit voisivat vihdoin herätä tähän ja kutsua vaikka jonkun antropologin kylään, niin saataisiin parempia ilmaisia kuvapankkeja”, kuten eräs verkkotaittajistamme totesi.

Lopuksi vielä suuri kiitos kaikille nykyisille ja entisille verkkotaittajillemme mahtavasta työstä!

 Kuva: Stux/Pixabay (CC BY 2.0)

Autoetnografisessa kolumnisarjassa lukija on kutsuttu kylään AntroBlogin toimitukseen, tutustumaan itsenäisen tiedemedian tekemiseen. Autoetnografia on osallistuvaa havainnointia, jossa tarkastelijan oma kokemus otetaan tulkinnan keskiöön. Kolumnisarjan tarkoitus on tehdä toimitukselliset prosessit ja ajatuksenkulkumme läpinäkyviksi, ja kertoa avoimesti kohtaamistamme ongelmista ja haasteista.

Toimitus

  • Podcast-lukija: Jenna Honkanen
  • Verkkotaitto: Satu Myllymäki
  • Artikkelikuva: Geralt/Pixabay (CC BY 2.0)

Lukemista

  1. Reference 1
  2. Reference 2
  3. Reference 3
Jaa tämä artikkeli:
nv-author-image

Saara Toukolehto

FT Saara Toukolehto on AntroBlogin vastaava päätoimittaja. Hänen antropologisia kiinnostuksen kohteitaan ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä sekä laajemmin sosiokulttuurisen jatkuvuuden ja muutoksen ymmärtäminen. Saara väitteli kesäkuussa 2023 Groningenin yliopistolla väitöskirjalla "Even if I do things perfectly, I can never become 'German'" - The Paradox of Immigrant Integration in Post-'Refugee Crisis' Berlin.Katso kirjoittajan artikkelit

nv-author-image

Ninnu Koskenalho

Ninnu Koskenalho on tiedeviestintään erikoistunut antropologi ja AntroBlogin toinen perustaja. Hän toimi julkaisun päätoimittajana yhdessä Suvi Jaakkolan kanssa vuoteen 2023 saakka ja työskentelee tällä hetkellä freelance-kirjoittajana. Generalistina Ninnua kiinnostaa vähän kaikki - muun muassa ihmismielen narratiivisuus, psykologinen antropologia, rakkaus, mystikot ja uskonnot, tekoäly ja peliteknologia, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ja radikaalit, yllättävät näkökulmat.Katso kirjoittajan artikkelit

2 kommenttia artikkeliin “Kuvapankkien ihmiskuva on puutteellinen”

  1. Juuri tällä viikolla tuskailin tämän aiheen kanssa omassa blogissani, kun etsin kuvituskuvaa naisjohtajasta. Avauduin sinne näin:

    “Uskokaa muuten, että naisjohtajista on miltei mahdotonta löytää ilmaisista CC0-kuvapankeista sellaista kuvaa, joissa olisi valtaa, mutta ei seksiä. Miehistä oli tuhat kuvaa joissa röyhisteltiin rintaa, suoristettiin pikkutakin kauluksia ja esiteltiin kelloa vakavina, naisjohtajista vain pari kuvaa ja niissä kaikissa korkkarit, kynsilakkaa, silmälasit suupielessä ja pepsodenthymy. Tyydyin siis postauksessa patsaaseen. Olkoon hän komentajaesikuvani.”

    1. Hei Salla,
      kiitos kokemuksesi jakamisesta ja aiheen esille nostamisesta blogissasi. Hienoa kuulla, että muutkin miettivät aihetta. On tärkeää, että keskustelua aiheesta käydään ja koitetaan kehittää luovia ratkaisuja ongelman ylittämiseksi – niin kuin teit valitsemalla patsaskuvan. :) Toivottavasti tilanne paranee keskustelun myötä, kun kuvapankit joutuvat huomioimaan kritiikin. Flickr on mun mielestä kuvastossaan paljon monipuolisempi kuin geneeriset kuvapankit kuten pixabay tai unsplash, mutta kuvien laatu ja tyyli on usein sellaisia, ettei ne oikein sovi kuvituskuvaksi. Ehkäpä palautetta pitäisi laittaa myös suoraan tuonne kuvapankeille, jotta varmasti saavat viestin…

      Mukavaa viikonloppua.

      T: Saara (toinen kirjoittajista)

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *