Kuvapankkien ihmiskuva on puutteellinen

Teksti vaatii tuekseen kuvia, ja AntroBlogi käyttää niitä mielellään paljon. Ilmaisten kuvapankkien tarjonnalla ihmiselämän monenkirjavuuden esittäminen on kuitenkin vaikeaa. Visuaalisen kuvaston luoma mielikuvien maailma on tärkeä, ja kuvituksessa tehdyillä valinnoilla on kauaskantoisia seurauksia.

Asioiden ulkonäkö on osa niiden lähet­tä­mää viestiä. Olemme AntroBlogissa halunneet panostaa visu­aa­li­seen ilmeeseen; onhan ant­ro­po­lo­gia ihmi­syy­den moni­muo­toi­suu­teen ja kir­ja­vuu­teen eri­kois­tu­nut tie­tee­na­la. Kirkkailla väreillä, kuvien run­sau­del­la ja kiin­nos­ta­val­la logolla pyrimme tekemään ant­ro­po­lo­gian popu­la­ri­soin­nis­ta erottuvaa ja puo­leen­sa­ve­tä­vää.

Visuaalinen viestintä on oma eri­kois­osaa­mi­sa­lu­een­sa, johon meillä ei resurs­sien puut­tees­sa ole ollut mah­dol­li­suut­ta panostaa halua­mal­lam­me tavalla. Visuaalisen ilmeemme kehit­tä­mi­sen rajat ovatkin tois­tai­sek­si siinä, mihin vapaa­eh­tois­työ ja ilmaiset kuva­pan­kit venyvät. Kuvapankkien tar­joi­le­ma kuva ihmisistä ja maa­il­mas­ta taas tuo aivan omia haas­tei­taan.

Tässä autoet­no­gra­fi­ses­sa kolum­nis­sa avaamme AntroBlogin kuvi­tuk­seen liittyviä haasteita ja artik­ke­lei­den kuvi­tus­pro­ses­sia. Pohdimme kuvien tärkeää roolia mie­li­ku­vien luojina, ja kuulemme toi­mi­tuk­sen verk­ko­tait­ta­jien näke­myk­siä työstään.

Kuvat osana maailmaa ja tarinankerrontaa

Näköaistia pidetään yleisesti ihmisen mer­kit­tä­vim­pä­nä aistina. Ihmiskunnan suuri enemmistö hahmottaa maailmaa pitkälti visu­aa­lis­ten vihjeiden ja ärsyk­kei­den avulla. Kuvat vievät lukijan käsi­tel­tä­vän aihe­pii­rin pariin eri tavoin kuin pelkkä teksti. Niiden avulla voi välittää tietoa, luoda tunnelmia ja tarjota epä­ta­val­li­sia näkö­kul­mia käsi­tel­tyyn aiheeseen.

Visuaaliset esitykset eivät kui­ten­kaan koskaan ole neut­raa­le­ja tai vailla moni­nai­sia, kult­tuu­ri­si­don­nai­sia mer­ki­tyk­siä. Tapaan visua­li­soi­da asioita sisältyy tie­dos­ta­mat­to­mia tot­tu­muk­sia ja oletuksia, jotka on opittu sosi­aa­li­saa­tion myötä jo lapsena. Sama pätee siihen, miten ympä­ris­tös­sä näkyviä kuval­li­sia viestejä tulkitaan.

Tiedämme kadun varteen pys­ty­te­tys­sä metal­li­pöm­pe­lis­sä näkyvän, punaisena seisovan ihmis­hah­mon tar­koit­ta­van, että meidän on odo­tet­ta­va vihreän hahmon ilmes­ty­mis­tä ennen tien ylit­tä­mis­tä. Osaamme yhdistää tietyn värisävyn tiettyyn poliit­ti­seen puo­lu­ee­seen, ja tun­nis­tam­me moni­nai­sia muita visu­aa­li­sia viestejä jat­ku­vas­ti joka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­säm­me.

Visuaalisten repre­sen­taa­tioi­den tut­ki­mi­nen on osa ant­ro­po­lo­gi­aa. Siihen kes­ki­ty­tään muun muassa visu­aa­li­ses­sa ant­ro­po­lo­gias­sa, media-ant­ro­po­lo­gias­sa ja taiteen ant­ro­po­lo­gias­sa, kussakin hieman eri näkö­kul­mis­ta. AntroBlogissa hyö­dyn­näm­me ant­ro­po­lo­gis­ta, kriit­tis­tä näkö­kul­maa parhaamme mukaan vali­koi­des­sam­me visu­aa­lis­ta mate­ri­aa­lia sivus­tol­lem­me. Tämä on tärkeää, sillä kuten Sanna Rauhala kir­joit­taa visu­aa­lis­ta ant­ro­po­lo­gi­aa käsit­te­le­väs­sä tekstissä: “Kuvat paitsi hei­jas­te­le­vat tapojamme tar­kas­tel­la maailmaa, myös muok­kaa­vat käsi­tyk­siäm­me paikoista ja ihmisistä, joita emme oma­koh­tai­ses­ti tunne.“

Hyvin usein kuvitus vahvistaa val­ta­kult­tuu­rin mukaisia ajatuksia maa­il­mas­ta ja ihmisistä. Eräs meilläkin useampaan kertaan esillä ollut esimerkki tästä on tapa esittää ihmisiä glo­baa­lis­ta etelästä yksi­no­maan alis­tei­sis­sa ja pas­sii­vi­sis­sa rooleissa (etenkin naiset) tai epäin­hi­mil­lis­täen ja demo­ni­soi­den (etenkin miehet). Kuvilla on kuitenkin yhtä lailla poten­ti­aa­lia haastaa valta-asetelmia ja ste­reo­ty­pioi­ta, tai tuoda näkyväksi meille aikai­sem­min tun­te­mat­to­mia maailmoja ja ihmisiä.

Emmi Holm kir­joit­taa media-ant­ro­po­lo­gi­aa käsit­te­le­väs­sä tekstissä, että “media ja yhteis­kun­ta tuottavat toinen toistaan. Ne välit­tä­vät, tuottavat ja tul­kit­se­vat sekä glo­baa­le­ja että pai­kal­li­sia ilmiöitä, tarinoita ja viestejä.“ AntroBlogi on itse­näi­se­nä verk­ko­me­dia­na osa tätä yhteis­kun­taa hei­jas­ta­vaa ja muokkaava media­kent­tää. Kuvituksella lähetämme jopa yhtä voi­mak­kai­ta viestejä kuin tekstillä.

On siis hyvin tärkeää tar­kas­tel­la kriit­ti­ses­ti sitä, min­kä­lai­sia hahmoja median kuvas­tois­sa esiintyy, ja pohtia kuvien syn­nyt­tä­miä miel­leyh­ty­miä. Millainen maailma kuvissa hahmottuu? Pääsevätkö kaikki ryhmät esille, ja mil­lai­sis­sa rooleissa eri ryhmät esiin­ty­vät kuvissa? Kenen puut­tu­mis­ta ei edes huomaa, koska se on niin auto­maat­tis­ta ja ehdotonta?

Kuvituksen haasteet ja eettisyys

Laadukkaan kuvi­tuk­sen kon­kreet­ti­sim­mat haasteet liittyvät rahal­lis­ten ja ajal­lis­ten resurs­sien puut­tee­seen. Emme käytä mak­sul­li­sia kuva­pank­ke­ja, ja rää­tä­löi­dyn kuvi­tuk­sen tilaa­mi­nen on mah­dol­lis­ta hyvin harvoin. Eräs kuvi­tuk­sen genre, josta emme ole päässeet vielä nau­tis­ke­le­maan, on info­gra­fiik­ka, jolla myös ant­ro­po­lo­gi­aa on mah­dol­lis­ta visua­li­soi­da kiin­nos­ta­vas­ti.

Olemme toi­min­tam­me aikana oppineet, kuinka paljon ongelmia kuvi­tuk­sen etsi­mi­seen liittyy. Haasteista suurin ei ole kauniiden tai hyvä­laa­tuis­ten kuvien löy­tä­mi­nen tai aihe­pii­rin tun­te­mat­to­muu­des­ta johtuva hankaluus. Kaikkein vaikeinta on löytää kuvia, jotka eivät uusinna ste­reo­ty­pioi­ta tai vahvista nor­ma­tii­vis­ta ajattelua. Ilmaisten kuva­pank­kien tarjonta on hyvin rajal­lis­ta, ja heijastaa kon­ser­va­tii­vi­sia ja val­lit­se­van normin mukaisia mie­li­ku­via.

Esimerkiksi ammat­ti­kun­tia esittävät kuvat ovat ongel­mal­li­sia. Lääkärit, pro­fes­so­rit ja tutkijat ovat kuvissa pääosin valkoisia miehiä ja hoitajat usein ruskeita naisia. Talousaiheiset kuvat ovat sään­nös­tään sävyltään sinisiä ja harmaita, ja niissä esiintyy mies­hah­mo­ja salkku kädessä ja puku päällä — vaikka kynä­ha­mei­siin pukeu­tu­nei­den naisten osuus onkin kasvanut. Sensuelleissa kuvissa esiintyy lähes yksi­no­maan hoikkia, hyper­sek­sua­li­soi­tu­ja nuoria naisia.

Vammautuneita kehoja ei ole näkyvillä kuin sel­lai­sis­sa kuvissa, joissa vamma itse on kuvan aiheena. Kuvapankkien maa­il­mas­sa vammainen on ennen kaikkea vammainen, sen sijaan että hän olisi isä joka istuu pyö­rä­tuo­lis­sa, maisema-ark­ki­teh­ti jolla on yksi käsi tai esiintyvä tai­tei­li­ja, jolla on muiden asioiden muassa Downin syndrooma. Kuvia ruskeista vanhoista naisista pelaa­mas­sa video­pe­le­jä, saa­me­lais­pu­kuun tai hijabiin son­nus­tau­tu­nees­ta nais­joh­ta­jas­ta tai iäkkäistä trans­mie­his­tä eroot­ti­ses­sa ilma­pii­ris­sä on ilmai­sis­ta kuva­pan­keis­ta turha kaivella.

Keskustelemme toi­mi­tuk­ses­sa usein kuvi­tuk­sen ongel­mis­ta. Olemme sopineet haas­ta­vam­me parhaamme mukaan ste­reo­ty­pioi­ta ja vält­tä­mään kuvia, jotka voivat esi­neel­lis­tää, syrjiä tai loukata tiettyä ihmis­ryh­mää tai vahvistaa epätasa-arvoisia valta-asetelmia.

Verkkotaittajat vastaavat juttujen kuvituksesta

Julkaisemme joka viikko juttuja toi­mi­tuk­sem­me jäseniltä, tut­ki­joil­ta ja vastikään val­mis­tu­neil­ta ant­ro­po­lo­geil­ta. Näiden kuvit­ta­mi­ses­ta vastaavat verk­ko­tait­ta­jam­me, jotka tär­keim­pä­nä tehtävään etsivät ja aset­te­le­vat kuvat tekstin lomaan. He käyttävät kuvi­tuk­seen toisinaan omia valo­ku­vi­aan, ja myös jotkut kir­joit­ta­jat tarjoavat valo­ku­vi­aan käyt­tööm­me. Enemmistö kuvi­tuk­ses­ta on kuitenkin peräisin ilmai­sis­ta kuva­pan­keis­ta.

Aivan täysin kuva­pank­kien varassa emme ole. In-house ‑kuvit­ta­ji­nam­me ovat tähän saakka toimineet toinen pää­toi­mit­ta­jam­me Suvi Jaakkola, joka vastaa muun muassa Kulttuurishokki-sarjan kuvista, sekä graafinen suun­nit­te­li­ja K.E. Hellman, jonka käsialaa ovat muu muassa tee­ma­viik­ko­jem­me visu­aa­li­set elementit. Sivustomme visu­aa­li­sen ilmeen ja logomme on toteut­ta­nut Gennady Kurushin. Aivan AntroBlogin alkuai­koi­na Helmi Räisänen piirsi artik­ke­li­ku­via muutamiin juttuihin.

Kysyimme verk­ko­tait­ta­jil­ta, min­kä­lais­ta puuhaa artik­ke­lien kuvit­ta­mi­nen on. Saimme kiin­nos­ta­via vas­tauk­sia:

Kuva voi tuoda puhut­ta­van ilmiön, henkilön tai aiheen lähemmäs lukijaa. Koitan kiin­nit­tää huomiota siihen, etten uusinna hai­tal­li­sia ste­reo­ty­pioi­ta esi­mer­kik­si suku­puo­len ja kult­tuu­ri­sen taustan suhteen. Kuvan laatu on tärkeä. Huono kuva on huono kuva, vaikka se olisi muuten osuva. Taiton yhte­näi­syys on myös asia, johon kiinnitän huomiota. Koitan valita kuvi­tuk­sen, joka sopii artik­ke­lin tun­nel­maan ja pitää kuvi­tuk­sen tyy­lil­tään yhte­näi­se­nä.”

Saatan kir­joit­taa paperille jutun väliot­si­kot ja listata mieleen tulleita hakusa­no­ja sen perus­teel­la, mitä avain­koh­tia kap­pa­lees­sa tuodaan esille. Saatan lukea muita aiheeseen liittyviä artik­ke­lei­ta sil­mäil­len, jotta aihe aukeaa paremmin ja voi löytää ins­pi­raa­tio­ta taittoon ja ideoita kuville. Googletan usein myös artik­ke­lin kir­joit­ta­jan näh­däk­se­ni, kenelle taitan, ja löytyykö hänen aiemmasta työstään kenties punaista lankaa. Kuvan tulee toimia aiheen havain­nol­lis­ta­ja­na tai siltana kap­pa­lei­den välillä.”

Karkeasti ottaen kuvitusta voi siis lähestyä kahdella tapaa. Se voi olla abstrak­tia ja tunnelmaa luovaa: muotoja, värejä, kuvioita ja sym­bo­liik­kaa; tai artik­ke­lin aihetta kir­jai­mel­li­ses­ti kuvaavaa, kuten muu­mi­mu­ke­ja käsit­te­le­vän artik­ke­lin valokuvat muu­mi­mu­keis­ta. Monia korkealla käsit­teel­li­sel­lä tasolla liikkuvia teemoja on haastavaa kuvittaa kon­kreet­ti­ses­ti. Abstraktin kuvi­tuk­sen hyviin puoliin kuuluu, että siinä on harvemmin vaaraa minkään ihmis­ryh­män esit­tä­mi­ses­tä hai­tal­li­sel­la tavalla. Usein kuvi­tuk­ses­sa päädytään yhdis­te­le­mään abstrak­tia ja kir­jai­mel­lis­ta lähes­ty­mis­ta­paa.

Kuitenkin myös sym­bo­liik­kaan, väreihin ja muihin abstrak­tei­hin visu­aa­li­siin ele­ment­tei­hin liittyy paljon kult­tuu­ri­sia mie­li­ku­via ja normeja. Yksi esimerkki tästä on värien lajittelu “tyttöjen ja poikien väreihin” tai muut väreihin liitetyt mer­ki­tyk­set, jotka vaih­te­le­vat ajasta sekä sosi­aa­li­ses­ta ja kult­tuu­ri­ses­ta kon­teks­tis­ta riippuen.

Verkkotaittajat eivät vält­tä­mät­tä tunne artik­ke­lin aihe­pii­riä lähei­ses­ti ja suo­ra­nai­sia mokiakin tapahtuu. Esimerkiksi kuvi­tus­mo­kas­ta sopii polii­si­koi­ria käsit­te­le­vä artikkeli, joka levisi huimasti koi­ra­har­ras­ta­jien kes­kuu­des­sa. Pian julkaisun jälkeen saimme palau­tet­ta, että kuvi­tuk­ses­sa näkyvistä polii­si­koi­ris­ta osalla oli Suomessa kielletty piik­ki­pan­ta kau­las­saan. Kuvissa esiin­ty­vät koirat olivat Saksan polii­si­voi­mis­ta. Lukijoiden palaut­teen avulla saimme kuvat korvattua parem­mil­la.

Verkkotaittajien kokemuksia taiton ongelmista

Verkkotaittajamme kuvai­li­vat myös työhönsä liittyviä moni­nai­sia haasteita. Yksi kes­kei­sim­piä ongelmia on jo mainittu kuvien ste­reo­tyyp­pi­syys:

Pyrin valit­se­maan inklusii­vi­sia kuvia, joissa on eri värisiä, ikäisiä ja gender-taus­tal­taan erilaisia ihmisiä, mutta se on todella vaikeaa. Ilmaisten kuva­pank­kien ehdot­to­mas­ti huonoin puoli on se, että niissä suositaan nuoruutta, kauneutta ja val­koi­suut­ta muiden kus­tan­nuk­sel­la. Ruumiillista työtä kuvatessa tulee vastaan paljon useammin kuvia rodul­lis­te­tuis­ta kuin etsiessä kuvia toi­mis­to­työs­tä. Jos etsii kuvia, missä hakusa­nal­la on jollain tapaa nega­tii­vi­nen kon­no­taa­tio, esim. “köyhyys”, niin ns. kehi­tys­maa­ku­vas­to lisääntyy huo­mat­ta­vas­ti.”

Haastavimmat taitot koskevat aiheita tai maan­tie­teel­li­siä alueita, joista en tiedä juuri mitään tai joissa on riski päätyä tois­ta­maan ongel­mal­li­sia ste­reo­tyyp­pe­jä. Kaikkein haas­ta­vim­mat ovat itselleni olleet kehi­ty­syh­teis­työ­tä, sek­su­aa­li­suut­ta ja sek­su­aa­lis­ta väki­val­taa käsit­te­le­vät aiheet. Kuvien etsi­mi­seen on mennyt tuhot­to­mas­ti aikaa, kun vastaan on tullut kaiken maailman valkoisia pelas­ta­jia aut­ta­mas­sa Afrikan lapsia tai lavas­tet­tua ja mah­dol­li­ses­ti trig­ge­röi­vää mate­ri­aa­lia pari­suh­de­vä­ki­val­las­ta.”

Kuten polii­si­koi­ra-artik­ke­lin kohdalla kävi ilmi, kuva­pank­kien kuvat on yleensä otettu jossain muualla kuin Suomessa, mikä voi olla ongelma:

Kun kuvittaa suo­ma­lai­ses­sa kon­teks­tis­sa kir­joi­tet­tua juttuja, kuva­pank­kien kuvat näyttävät usein epä­so­pi­vil­ta ja kli­sei­sil­tä, ja ovat selkeästi muualla otettuja. Kun ilmai­sek­si saa­ta­vil­la oleva kuvasto on ste­reo­tyyp­pis­tä, on vaikea kuvittaa ste­reo­ty­pioi­den vas­tai­ses­ti. Artikkelikuva on tietysti vaikein valinta. Sen pitäisi olla hou­kut­te­le­va ja kertova. Artikkelikuvan kanssa joutuu tekemään toisinaan kom­pro­mis­se­ja. Joskus otsikko ei kerro kaikkea oleel­lis­ta artik­ke­lin aiheesta ja koen tärkeäksi, että kuva täyttää aukon. Silloin saattaa joutua tinkimään kuvan hou­kut­te­le­vuu­des­ta. Stereotyyppinen kuvasto vai­keut­taa tätäkin.”

Kuvapankeissa on kään­tö­puo­len­sa. Toisaalta varsinkin artik­ke­li­ku­van kannalta on hyvä, että kuvat ovat kirkkaita ja hyvä­laa­tui­sia. Toisaalta niistä tulee samasta syystä mieleen Windowsin näy­tön­sääs­tä­jät. Myös eettisyys voi olla ongelma. Taiton aihe voi olla arka­luon­toi­nen, ja eet­ti­syy­den ja havain­nol­lis­ta­vuu­den välisen rajan löy­tä­mi­nen kuvi­tuk­ses­sa haastavaa. Mahdollisen yllä­tyk­sen tuovat myös puhe­lin­nä­ky­män ja tie­to­ko­ne­nä­ky­män erot. Tykkään valita kuvia, joilla on selkeä tausta tai tarina, ja jotka voi avata lukijalle kuva­teks­tis­sä muutenkin kuin vain tekijän ja lähteen mer­kit­se­mi­se­nä.”

Parempia ilmaisia kuvapankkeja!

Artikkelien kuvit­ta­mi­seen liittyy siis monia kysy­myk­siä niin eet­ti­syy­den kuin laadun ja tyylinkin suhteen. Stereotypioiden ohella on tärkeää kiin­nit­tää huomiota yksi­tyi­syy­den suojaan. Vaikka kuvalla olisi käyt­tö­oi­keus, on syytä harkita tarkkaan sellaisia kuvia, joissa esiintyvä henkilö on tun­nis­tet­ta­vis­sa. Tämä on erityisen tärkeää lasten kohdalla.

On tietenkin hienoa, että ilmaiset kuva­pan­kit tarjoavat kuvi­tus­ma­te­ri­aa­lia kal­tais­tem­me vapaa­eh­tois­poh­jal­ta toimivien hank­kei­den vapaaseen käyttöön. Ilman näitä pal­ve­lui­ta artik­ke­lim­me olisivat visu­aa­li­ses­ti paljon köyhempiä. Voi olla, että tilanne ei mak­sul­lis­ten kuva­pank­kien puolella ole lainkaan parempi. On kuitenkin tullut aika päivittää ilmaiset kuva­pan­kit vuoteen 2019 edus­ta­maan ihmi­syyt­tä sen laajassa moni­muo­toi­suu­des­sa, ja lakata uusin­ta­mas­ta hai­tal­li­sia mie­li­ku­via.

Se, ketkä kaikki kuvissa näkyvät, on tärkeää. Nähdyksi tuleminen on perus­ta­van­laa­tui­nen sosi­aa­li­nen tarve. Jos on vaikeaa käsittää, miksi kai­ken­lai­siin ryhmiin luet­ta­vis­sa olevia erilaisia ihmisiä pitäisi näkyä kuvi­tus­ku­vis­sa eri­lai­sis­sa rooleissa, onnea — kuulut luul­ta­vas­ti ihmis­ryh­miin, joiden näkyvyys on taattua. Silloin ei joudu miet­ti­mään, miksi minun­lai­sia­ni ihmisiä ei näy kun­to­sa­lien mai­nok­sis­sa, lehtien kuvi­tus­ku­vis­sa onnel­li­sis­ta perheistä, avoimia työ­paik­ko­ja mai­nos­ta­vas­sa julis­tees­sa tai kau­neu­den­hoi­to­tuot­tei­den kasvoina.

Visuaalisella vies­tin­näl­lä on voima luoda ja muokata mie­li­ku­via ja käsi­tyk­siä siitä, mikä kenel­le­kin on sallittua ja mah­dol­lis­ta. Representaatioilla on mer­ki­tys­tä, emmekä varmasti ole ainoa media joka todella haluaisi tuoda kuvi­tuk­ses­saan esille ihmis­kun­nan valtavaa monen­kir­ja­vuut­ta.

Kuvapankit voisivat vihdoin herätä tähän ja kutsua vaikka jonkun ant­ro­po­lo­gin kylään, niin saa­tai­siin parempia ilmaisia kuva­pank­ke­ja”, kuten eräs verk­ko­tait­ta­jis­tam­me totesi.

Lopuksi vielä suuri kiitos kaikille nykyi­sil­le ja entisille verk­ko­tait­ta­jil­lem­me mah­ta­vas­ta työstä!

Autoetnografisessa kolum­ni­sar­jas­sa lukija on kutsuttu kylään AntroBlogin toi­mi­tuk­seen, tutus­tu­maan itse­näi­sen tie­de­me­dian teke­mi­seen. Autoetnografia on osal­lis­tu­vaa havain­noin­tia, jossa tar­kas­te­li­jan oma kokemus otetaan tulkinnan keskiöön. Kolumnisarjan tarkoitus on tehdä toi­mi­tuk­sel­li­set prosessit ja aja­tuk­sen­kul­kum­me läpi­nä­ky­vik­si, ja kertoa avoimesti koh­taa­mis­tam­me ongel­mis­ta ja haas­teis­ta.

  • Podcast-lukija: Jenna Honkanen
  • Verkkotaitto: Satu Myllymäki
  • Artikkelikuva: Geralt/​Pixabay (CC BY 2.0)
  1. Reference 1
  2. Reference 2
  3. Reference 3

[rns_​reactions]

Kirjoittajat

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.


Ninnu Koskenalho on AntroBlogin toinen päätoimittaja ja perustaja, ja valtiotieteiden maisteri sosiaali- ja kulttuuriantropologiasta. Ninnu työskentelee antropologian popularisoinnin lisäksi tiedeviestinnän parissa myös muissa kuvioissa, ja pohtii mieluusti avaruusmatkailua, historiaa ja ihmismielen notkeutta.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Salla 25.4.2019 klo 13:13

    Juuri tällä viikolla tuskailin tämän aiheen kanssa omassa blo­gis­sa­ni, kun etsin kuvi­tus­ku­vaa nais­joh­ta­jas­ta. Avauduin sinne näin:

    Uskokaa muuten, että nais­joh­ta­jis­ta on miltei mah­do­ton­ta löytää ilmai­sis­ta CC0-kuva­pan­keis­ta sellaista kuvaa, joissa olisi valtaa, mutta ei seksiä. Miehistä oli tuhat kuvaa joissa röy­his­tel­tiin rintaa, suo­ris­tet­tiin pik­ku­ta­kin kauluksia ja esi­tel­tiin kelloa vakavina, nais­joh­ta­jis­ta vain pari kuvaa ja niissä kaikissa korkkarit, kyn­si­lak­kaa, sil­mä­la­sit suu­pie­les­sä ja pep­so­dent­hy­my. Tyydyin siis pos­tauk­ses­sa pat­saa­seen. Olkoon hän komen­ta­jae­si­ku­va­ni.”

    Vastaa
    • Saara Toukolehto 26.4.2019 klo 11:36

      Hei Salla,
      kiitos koke­muk­se­si jaka­mi­ses­ta ja aiheen esille nos­ta­mi­ses­ta blo­gis­sa­si. Hienoa kuulla, että muutkin miettivät aihetta. On tärkeää, että kes­kus­te­lua aiheesta käydään ja koitetaan kehittää luovia rat­kai­su­ja ongelman ylit­tä­mi­sek­si — niin kuin teit valit­se­mal­la pat­sas­ku­van. :) Toivottavasti tilanne paranee kes­kus­te­lun myötä, kun kuva­pan­kit joutuvat huo­mioi­maan kritiikin. Flickr on mun mielestä kuvas­tos­saan paljon moni­puo­li­sem­pi kuin genee­ri­set kuva­pan­kit kuten pixabay tai unsplash, mutta kuvien laatu ja tyyli on usein sellaisia, ettei ne oikein sovi kuvi­tus­ku­vak­si. Ehkäpä palau­tet­ta pitäisi laittaa myös suoraan tuonne kuva­pan­keil­le, jotta varmasti saavat viestin…

      Mukavaa vii­kon­lop­pua.

      T: Saara (toinen kir­joit­ta­jis­ta)

      Vastaa

Lue myös nämä:

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.

Jokaisella työpaikalla on oma työkulttuuri. Se sisältää sellaisia asioita kuten suhtautumisen ylitöihin, mistä kaikesta kahvihuoneessa puhutaan ja vaietaan, ja miten töihin on sopivaa pukeutua. Kolumnissa pohditaan AntroBlogin toimituksen työskentelykulttuuria, toimintaperiaatteita ja (vapaaehtois)työn kuormittavuutta.