Turvapaikanhakijoiden mielenosoitusleiri

Teksti: Samuli Lähteenaho, toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va. Podcast-lukija: Bruno Gronow.

Viimeisten viikkojen aikana monien huomio on kiin­nit­ty­nyt Helsingin kes­kus­tas­sa 10. hel­mi­kuu­ta alkaen mieltään osoit­ta­nei­siin Irakista ja Afganistanista saa­pu­nei­siin tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­hin. Jatkuuko mie­le­no­soi­tus vielä pitkään vai vas­ta­taan­ko tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den vaa­ti­muk­siin? Itävallassa vastaava pro­tes­ti­lei­ri jatkui lähes vuoden.

Mielenosoituksella tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ovat ottaneet aloitteen käsiinsä tur­va­paik­ka­kes­kus­te­lus­sa. Tämä poikkeaa yleisestä tilan­tees­ta, jossa tur­va­pai­kan­ha­ki­jat on nähty vain aut­ta­mi­sen tai hal­lin­nol­lis­ten toimien kohteena, eikä suinkaan tasa-arvoisina osal­lis­tu­ji­na yhteis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun.

Ensin Kiasman kulmalla ja sittemmin Rautatientorilla mie­le­no­soi­tus­lei­riä pitävät tur­va­pai­kan­ha­ki­jat vaativat Maahanmuuttovirastoa käsit­te­le­mään uudelleen tur­va­paik­ka­ha­ke­muk­set, joissa on ollut ongelmia. He perään­kuu­lut­ta­vat pak­ko­pa­lau­tus­ten välitöntä jää­dyt­tä­mis­tä. Turvapaikanhakijoiden uhkailun ja van­git­se­mi­sen viran­omais­ten toimesta halutaan loppuvan. Mielenosoittajat vaativat myös, että ketään ei saisi ajaa vas­taan­ot­to­kes­kuk­sis­ta kaduille ja pois perus­tur­van piiristä.

26939799931_905574676a_b

Tuhannet ihmiset osoit­ta­vat mieltään Hampurissa vuonna 2016 siir­to­lais­ten epäin­hi­mil­lis­tä kohtelua ja pak­ko­pa­lau­tuk­sia vastaan. Kuva: Rasande Tyskar (CC BY-NC 2.0)

Mielenosoitusleiriin on osal­lis­tu­nut tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta, jo oles­ke­lu­lu­van saaneita ja suo­ma­lai­sia tukijoita. Protestin taustalla on pelko siitä, että monet kiel­tei­sen tur­va­paik­ka­pää­tök­sen saavat jäävät pape­rit­to­mik­si. Paperittomuus tar­koit­taa sitä, että henkilö jää elämään Suomeen ilman oles­ke­lu­lu­paa, ja siten normaalin arki­päi­vän edel­ly­tyk­siä, kuten sosi­aa­li­tur­va­tun­nus­ta tai työ­oi­keut­ta.

Turvapaikanhakijoiden vaa­ti­muk­set ovat saaneet paljon vas­ta­kai­kua. Mielenosoitus on kerännyt tukea niin kon­kreet­ti­ses­ti tar­vik­kei­den ja mie­le­no­soi­tuk­seen osal­lis­tu­mi­sen muodossa kuin eri­lai­si­na kan­nan­ot­toi­na. Esimerkiksi yli sata tie­de­maa­il­man vai­kut­ta­jaa alle­kir­joit­ti vetoo­muk­sen, jossa tuetaan tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den vaa­ti­muk­sia ja vaaditaan palau­tuk­sien lopet­ta­mis­ta.

Mitä sanot­ta­vaa ant­ro­po­lo­gial­la on pro­tes­ti­lei­ris­tä ja tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den tilan­tees­ta? AntroBlogissa on aiemmin kir­joi­tet­tu tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta useam­mas­ta­kin näkö­kul­mas­ta, mutta tässä tekstissä keskityn nyt mieltään osoit­ta­vien ira­ki­lais­ten ja afga­nis­ta­ni­lais­ten pro­tes­tiin sekä pape­rit­to­muu­den tuot­ta­mi­seen.

Evacuation_of_Polish_Civilians_From_the_Soviet_Union_To_Persia,_1942_E19024

Puolalaisia pako­lai­sia eva­kuoi­daan Persiaan Neuvostoliitosta vuonna 1942. Kuva: Ashwood Terry (Public domain)

Tervetuloa turvapaikanhakijaksi

Vuonna 2015 Suomeen saapui ennä­tys­mää­rä tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta. Samoihin aikoihin lisään­ty­neen poliit­ti­sen paineen myötä Suomen lain­sää­dän­töä ja viran­omais­käy­tän­töä on rajusti tiu­ken­net­tu esi­mer­kik­si pois­ta­mal­la käytöstä huma­ni­taa­ri­sin syin myön­net­tä­vät oles­ke­lu­lu­vat ja rajaa­mal­la tila­päis­ten oles­ke­lu­lu­pien myön­tä­mi­nen vain niille, jotka suostuvat palaamaan vapaa­eh­toi­ses­ti läh­tö­maa­han­sa.

Lisäksi Maahanmuuttovirasto on ottanut käyttöön tulkinnan, jossa tur­va­paik­ka kiis­te­tään sillä perus­teel­la, että paluu Bagdadiin ja Kabuliin on Afganistanista ja Irakista saa­pu­neil­le mah­dol­lis­ta.

Tällä hetkellä tur­va­paik­ka­pro­ses­si Suomessa kulkee yksin­ker­tais­tet­tu­na seu­raa­vas­ti: Kun saavut Suomeen, hakeudut viran­omais­ten luo ja ilmoitat hakevasi tur­va­paik­kaa. Sinut ohjataan vas­taan­ot­to­pal­ve­lui­den piiriin ja hake­muk­se­si otetaan Maahanmuuttoviraston käsi­tel­tä­väk­si. Asut vas­taan­ot­to­kes­kuk­ses­sa (tai koti­ma­joi­tuk­ses­sa, jos sen piiriin pääset) odot­taes­sa­si kutsua tur­va­paik­ka­pu­hut­te­luun Maahanmuuttovirastossa. Odottelua saattaa kestää kuu­kausi­kau­pal­la. Lopulta Maahanmuuttovirasto kutsuu sinut haas­tat­te­luun.

Haastattelu saattaa olla stres­saa­va ja jopa absurdi. Esimerkiksi erään ira­ki­lai­sen tur­va­pai­kan­ha­ki­jan kotitalo oli räjäy­tet­ty, minkä seu­rauk­se­na hän pakeni Suomeen. Kun hän kertoi tapah­tu­nees­ta haas­tat­te­lus­sa, ryhtyi viran­omai­nen hiil­los­ta­maan häntä oudoilla kysy­myk­sil­lä. Kuka tar­kal­leen asetti pommin? Mihin kel­lon­ai­kaan pommi tar­kal­leen ase­tet­tiin?

Haastattelun ja tut­ki­mus­ten perus­teel­la saat viras­tol­ta päätöksen siitä, kuuluuko sinulle tur­va­paik­ka. Virastolla on kuitenkin ollut ongelmia päätösten kun­nol­li­ses­sa val­mis­te­lus­sa. Esimerkiksi täysin samassa asemassa olleet bag­da­di­lai­set veljekset saivat eriävät päätökset.

Jos et tämän käsit­te­lyn perus­teel­la saa tur­va­paik­kaa, sinulla on oikeus valittaa pää­tök­ses­tä hallinto-oikeuteen. Odotat taas päätöstä. Jos hallinto-oikeus hylkää vali­tuk­se­si, on sinulla vielä oikeus anoa vali­tusoi­keut­ta kor­keim­mas­ta hallinto-oikeu­des­ta. Jos korkein hallinto-oikeus hylkää hake­muk­se­si, on tur­va­paik­ka­pro­ses­si käsitelty osaltasi loppuun.

Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen, jo ennen kor­keim­man hallinto-oikeuden päätöstä, vas­taan­ot­to­kes­kus ilmoittaa vas­taan­ot­to­pal­ve­lui­den päät­ty­mi­ses­tä. Tämä on käy­tän­nös­sä uhkaus heittää sinut kadulle, useim­mi­ten kuukauden kuluttua ilmoi­tuk­ses­ta. Samalla sinua yritetään maa­ni­tel­la suos­tu­maan vapaa­eh­toi­seen paluuseen, eli pois­tu­maan maasta yhteis­työs­sä viran­omais­ten kanssa.

Asylum_seekers_to_jail

Turvapaikanhakijat jonot­ta­vat Holotin pidä­tys­kes­kuk­seen siir­tä­mis­tä Israelissa 2014. Kuva: Rudychaimg (CC BY-SA 4.0)

Nyt olet paperiton

Pysähdytään tähän hetkeksi. Olet siis (per­hei­ne­si) tilan­tees­sa, jossa viran­omai­set ilmoit­ta­vat heit­tä­vän­sä sinut kadulle Suomen talveen. Toisena vaih­toeh­to­na on vapaa­eh­toi­nen paluu koti­maa­ha­si. Maa on kuitenkin sodan kynsissä, eikä sinulla toden­nä­köi­ses­ti ole siellä enää min­kään­lai­sia edel­ly­tyk­siä nor­maa­liin elämään. Lisäksi henkesi on siellä mah­dol­li­ses­ti uhattuna.

Näiden kahden vaih­toeh­don lisäksi on toki kolmas vaih­toeh­to: poliisin suo­rit­ta­mat pak­ko­pa­lau­tuk­set. Siinä tapauk­ses­sa poliisi sulkee sinut säi­löön­ot­to­kes­kuk­seen (Helsingissä lähin sijaitsee Metsälässä) van­ki­la­mai­siin oloihin. Sieltä sinut myöhemmin raahataan polii­si­saat­tu­ees­sa len­to­ken­täl­le ja istu­te­taan len­to­ko­nee­seen. Sinulle seuraa pitävät viran­omai­set var­mis­ta­vat, että pääset häi­riöit­tä len­to­ko­neel­la koti­maa­ha­si. Tällaisten vaih­toeh­to­jen edessä jotkut tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ovat jopa yrit­tä­neet itse­mur­haa.

Alkuvuoden aikana poliisi on palaut­ta­nut väki­pa­kol­la jo satoja ihmisiä. Palautukset ovat juri­di­ses­ti ja hal­lin­nol­li­ses­ti hankalia, ja kiel­tei­sen päätöksen saaneita on paljon. Kaikkien palaut­ta­mi­nen ei ole vir­ka­val­lal­le mitenkään mah­dol­lis­ta.

Moslem refugees from Banja Luka arrive in Travnik July 7, 1993.

Bosnian pako­lai­sia Travnikissa 2013. Kuva: Mikhail Evstafiev (CC BY-SA 2.5)

Jos tässä tilan­tees­sa päätät jäädä Suomeen yrit­tä­mään rakentaa uutta ja tur­val­lis­ta elämää, on sinusta tullut paperiton siir­to­lai­nen — tai viran­omais­kie­lel­lä “laiton siir­to­lai­nen”.

Jäät siis Suomeen elämään elämääsi, mutta taval­li­sen arjen eteen nousee valtavia esteitä: Kuinka solmit vuo­kra­so­pi­muk­sen ilman sosi­aa­li­tur­va­tun­nus­ta? Entä jos tulet raskaaksi? Miten toimit, kun ter­veys­kes­kuk­ses­sa­kin sotua kysytään jo ensim­mäi­sel­lä luukulla? Kuinka tulet toimeen ilman pank­ki­ti­liä ja verk­ko­pank­ki­tun­nuk­sia?

Monet mieltään osoit­ta­vat tur­va­pai­kan­ha­ki­jat pelkäävät pape­rit­to­muut­ta, ja siihen usein liittyvää kodit­to­muut­ta. He ovatkin siksi ehdot­ta­neet vuonna 2015 tila­päis­ten oles­ke­lu­lu­pien käyttöön tehtyjen rajausten pois­ta­mis­ta.

Antropologia ja pakolaistutkimus

Monelle saattaa tulla yllä­tyk­se­nä, että pako­lai­suu­den pio­nee­ri­tut­ki­ja maa­il­mas­sa on suo­ma­lai­nen Stanfordin yli­opis­ton pro­fes­so­ri Liisa Malkki.

Malkki on kir­joit­ta­nut, että siir­to­lai­suut­ta kos­ke­vis­sa kes­kus­te­luis­sa pako­lai­set nähdään usein vain hal­lin­nol­lis­ten toimien ja huma­ni­taa­ris­ten inter­ven­tioi­den kohteena. Heidän omat äänensä hil­jen­ne­tään val­ta­vir­ran kes­kus­te­luis­ta. Usein tämä hil­jen­tä­mi­nen saattaa olla esi­mer­kik­si hyvän­tah­toi­sen aut­ta­mis­po­li­tii­kan tahaton sivutuote.

Kuten esi­mer­kik­si yllä oleva kuvaus tur­va­paik­ka­pro­ses­sis­ta osoittaa, ulko­puo­li­sen huomio kiin­nit­tyy helposti tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den koh­taa­miin pakkoihin, vaih­toeh­dot­to­muu­teen ja asen­tei­siin eikä niinkään siihen, mitkä näiden ihmisten omat tavoit­teet ja teot ovat.

Helsingin keskustan mie­le­nil­maus ja sen seu­rauk­set ovatkin mie­len­kiin­toi­nen esimerkki tilan­tees­ta, jossa tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ottavat itse aloitteen käsiinsä. Aloite on ohjannut kes­kus­te­lua jopa siinä määrin, että Maahanmuuttovirasto on suostunut tapaamaan tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den dele­gaa­tioi­ta kes­kus­tel­lak­seen heidän huo­lis­taan. Myös monet polii­ti­kot ovat vie­rail­leet mie­le­no­soi­tus­lei­ris­sä kuu­le­mas­sa tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den näke­myk­siä.

Tässä tapauk­ses­sa asetelma on siis käännetty pää­lael­leen. Turvapaikanhakijat eivät ole vain hal­lin­nol­lis­ten toimien kohteena, vaan heillä on myös oma ääni kes­kus­te­lus­sa omasta koh­ta­los­taan.

Malkki toteaa, että ihmiset joista tulee pako­lai­sia huomaavat nopeasti pää­ty­neen­sä maailmaan, jossa heidät nähdään yksi­se­lit­tei­ses­ti uhreina. Uhrin asema saattaa tuoda heille sympatiaa, mutta on lopulta epäin­hi­mil­lis­tä­vää. Turvapaikanhakijoiden omien äänten kuu­le­mi­nen ja vah­vis­ta­mi­nen on tapa kohdata heidät kans­saih­mi­si­nä, jotka eivät ole vain ‘aut­ta­mi­sen’ tai hal­lin­nol­lis­ten toimien kohteena.

African_asylum_seekers_in_Israel_2

Afrikkalaiset tur­va­pai­kan­ha­ki­jat osoit­ta­vat mieltään oikeuk­sien­sa puolesta Israelissa 2014. Kuva: Rudychaimg (CC BY-SA 4.0)

Paperittomuuden tuottaminen antropologian näkökulmasta

Paperittomuutta tutkinut ant­ro­po­lo­gi Ruben Andersson on esittänyt, että ‘laittoman siir­to­lai­suu­den’ tuot­ta­mi­nen, ja sen ehkäisy, ovat osa samaa val­tioi­den pyö­rit­tä­mää teol­li­suu­de­na­laa. Sen osia ovat tur­val­li­suus­rat­kai­su­ja tuottavat yritykset, raja­kont­rol­le­ja kehit­tä­vät valtiot ja naa­pu­rus­to­po­li­tiik­kaa har­joit­ta­va EU. Mukana ovat myös kan­sain­vä­li­set ja kan­sa­lais­jär­jes­töt, jotka toimivat ‘lait­to­muu­den’ logiikan mukaan. Alalla mukana ovat omalta osaltaan myös siir­to­lais­ten tut­ki­mi­ses­ta palkkansa saavat tutkijat ja jour­na­lis­tit. Myös Suomessa pape­rit­to­muu­des­ta uuti­soi­daan usein tur­val­li­suusuh­ka­na, joka vaatii hal­lin­nol­li­sia toimia.

Andersson kuvaa ‘lait­to­muu­den’ tuot­ta­mis­ta teol­li­suu­de­na­la­na siksi, että usein siir­to­lai­suu­des­ta puhut­taes­sa unoh­de­taan, kuinka mer­kit­tä­vä määrä rahaa sen kont­rol­loin­nin piirissä liikkuu. Lisäksi metafora korostaa sitä, kuinka eri tahot toi­min­nal­laan osal­lis­tu­vat ‘lait­to­muu­den’ val­mis­ta­mi­seen, vaikka se ei olisikaan kaikkien tie­toi­se­na pää­mää­rä­nä.

Kokonaisuutena tämä jär­jes­tel­mä tuottaa absurdeja lop­pu­tu­lok­sia. Vaikka jokainen jär­jes­tel­män osa toimii omasta näkö­kul­mas­taan jär­ke­väs­ti, laitonta siir­to­lai­suut­ta estämään pyrkivä jär­jes­tel­mä päätyykin tuot­ta­maan lisää lait­to­muut­ta.

Holot_detention_center_2013_-_Guard_position

Pidätyskeskus Israelissa. Pidätyskeskuksia on ehdotettu perus­tet­ta­vak­si Suomeenkin. Keskuksia kuvail­laan ulkoil­ma­van­ki­loik­si. Kuva: Hagits (CC BY-SA 4.0)

Anderssonin mukaan samalla, kun “lait­to­muus­teol­li­suus” keksii uusia rat­kai­su­ja siir­to­lai­suu­den hal­lin­taan, se tuottaa ‘lait­to­muut­ta’ uusissa muodoissa. Kun tila­päis­ten oles­ke­lu­lu­pien käyttöä rajattiin vuonna 2015 pää­dyt­tiin tilan­tee­seen, jossa yhä useampi joutuu jäämään Suomeen ilman viral­li­sia asia­kir­jo­ja.

Poliitikkojen ja viran­omais­ten päätösten viime vuosina Suomessa tuottamat pape­rit­to­mat siir­to­lai­set ovat pai­kal­li­ses­ti uusi ‘lait­to­muu­den muoto’. Sitä ei olisi lainkaan olemassa ilman sen takana olevia poliit­ti­sia päätöksiä.

Vielä pari vuotta sitten nyt pape­rit­to­maan tilaan jäävät ira­ki­lai­set ja afga­nis­ta­ni­lai­set olisivat saaneet tila­päi­sen oles­ke­lu­lu­van sillä perus­teel­la, ettei heidän palaut­ta­mi­sen­sa läh­tö­mai­hin ole tur­val­lis­ta tai hal­lin­nol­li­ses­ti mah­dol­lis­ta. He olisivat pape­rit­to­man aseman sijaan voineet asettua Suomeen töihin ja opis­ke­le­maan. Turvapaikanhakijat ilmai­se­vat­kin jat­ku­vas­ti halua tehdä töitä Suomessa, mutta ilman oles­ke­lu­lu­paa työnhaku on vaikeaa, ja heidän on pakko työs­ken­nel­lä viral­lis­ten työ­eh­to­so­pi­mus­ten ulko­puo­lel­la.

Antropologi Nicolas de Genova on tii­vis­tä­nyt ilmiön totea­mal­la, että ‘lait­to­muus’ on aina siir­to­lai­suut­ta käsit­te­le­vän lain­sää­dän­nön tuotos — mutta ei ainoas­taan siinä mielessä, että ilman lakia ei lait­to­muut­ta­kaan olisi tai siinä mielessä, että lain­sää­dän­tö lajit­te­lee, luo­kit­te­lee ja erottelee siir­to­lai­sia.

De Genovan mukaan mer­kit­tä­vin­tä on ymmärtää, että ‘lait­to­muu­del­la’ on aina historia hal­lin­nol­li­sia ja poliit­ti­sia rat­kai­su­ja. Niiden perus­teel­la lain­sää­dän­töä on muokattu tuot­ta­maan ‘lait­to­muus’ siinä muodossa kuin sen nyt kohtaamme.

Asylum_seekers_to_jail_8

Ihmisoikeusaktivistit pro­tes­toi­vat pak­ko­pa­lau­tuk­sia vastaan Englannissa 2014. Kuva: Rudychaimg (CC BY-SA 4.0)

Turvapaikanhakijoiden vaatimuksena oikeus elää — mitä Suomi sanoo?

Erityisesti ira­ki­lai­set ja afga­nis­ta­ni­lai­set Suomessa asuvat tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ovat ryhtyneet pro­tes­toi­maan vaa­tiak­seen yksin­ker­tai­ses­ti oikeutta elää.

Vaatimukset siitä, ettei ketään palau­tet­tai­si sodan keskelle väki­pa­kol­la tai hei­tet­täi­si kaduille vas­taan­ot­to­kes­kuk­sis­ta, ovat vaa­ti­muk­sia yksin­ker­tai­ses­ti oikeuteen olla ja elää. Kun vaih­toeh­toi­na on kuolema tai pii­les­ke­ly Bagdadissa tai Kabulissa tai maan alle ja harmaan talouden piiriin hakeu­tu­mi­nen Suomessa, on ymmär­ret­tä­vää, että monet valit­se­vat jäl­kim­mäi­sen.

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että puhe ‘lait­to­mas­ta oles­ke­lus­ta’ tai ‘lait­to­mas­ta siir­to­lai­suu­des­ta’ ei auta ymmär­tä­mään pape­rit­to­man asemaan jou­tu­nei­den ihmisten tilan­net­ta. Se ei myöskään auta rat­kai­se­maan ilmiöön liittyviä ihmi­soi­keus­on­gel­mia.

On sel­keäm­pää puhua pape­rit­to­mis­ta siir­to­lai­sis­ta: ihmisistä jotka ovat täällä, mutta joilta on evätty normaalin elämän vaatimat asia­kir­jat. He ovat osa yhteis­kun­taa kuten mekin, vaikka joutuvat tulemaan toimeen ilman tar­peel­li­sia asia­kir­jo­ja. He joutuvat odot­ta­maan asemansa lail­lis­ta­mis­ta muilla keinoin, esi­mer­kik­si työ­so­pi­muk­sen myötä saatavan työn­te­ki­jän oles­ke­lu­lu­van kautta, mutta sitä odo­tel­les­sa he joutuvat etsimään elantonsa viral­li­sen yhteis­kun­nan lai­ta­mil­ta ja ulko­puo­lel­ta.

On todettu, että pape­rit­to­muu­den tuot­ta­mi­nen siir­to­lais­po­li­tii­kal­la luo ja vahvistaa harmaata taloutta Euroopassa. Työehtosopimusten ulko­puo­lel­la oleva paperiton työvoima on moneen kertaan osoitettu elin­tär­keäk­si Euroopan ja Yhdysvaltojen talous­kas­vul­le.

Esimerkiksi Ville Tietäväisen Finlandia-palkittu sar­ja­ku­va­ro­maa­ni Näkymättömät kädet kuvaa, kuinka halvat tomaatit päätyvät Espanjasta Suomeen pape­rit­to­mien siir­to­lais­ten työvoiman avulla. On kuitenkin itses­tään­sel­vää, ettei tilanne ole hyvä työ­oi­keuk­sien, vero­tuk­sen ja muiden nor­maa­lien yhteis­kun­nal­lis­ten toi­min­to­jen kannalta.

Antropologian näkö­kul­mas­ta voidaan todeta Ruben Anderssonia mukaillen, että lait­to­muu­den peri­aat­teen ympärille rakentuva pako­lais­po­li­tiik­ka tuottaa lopulta kaikkien osa­puol­ten kannalta huonoja tuloksia.

Kuinka pitkään tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den telt­ta­lei­ri Rautatientorilla jatkuu? Jääkö mie­le­nil­maus pysyväksi osaksi kau­pun­ki­ku­vaam­me, kuten on käynyt monissa muissa Euroopan maissa? Miten Suomi reagoi pro­tes­tei­hin?

Jo tähän mennessä mie­le­no­soi­tus­lei­ri on kerännyt ennen­nä­ke­mä­tön­tä tukea ja huomiota, ja se on muuttanut Suomessa käytävää kes­kus­te­lua. Voikin olla, että mieltään osoit­ta­vat tur­va­pai­kan­ha­ki­jat tekevät yhteis­kun­nal­lem­me pal­ve­luk­sen aut­ta­mal­la meitä näkemään nykyisen tur­va­paik­ka­po­li­tii­kan absur­diu­den. Toivottavasti heidän näke­myk­si­ään kuun­nel­laan.

Korjaus 10.3.2017 : Tekstissä mai­nit­tiin, että vuonna 2015 tila­päi­set oles­ke­lu­lu­vat pois­tet­tiin käytöstä. Tämä ei tar­kal­leen ottaen pidä paik­kaan­sa. Tilapäisten oles­ke­lu­lu­pien myön­tä­mis­tä rajattiin siten, että luvan voi saada vain, jos tekee yhteis­työ­tä viran­omais­ten kanssa oman paluunsa suhteen mutta paluu ei tästä huo­li­mat­ta onnistu. Käytännössä vai­ku­tuk­set ovat suu­rim­mal­le osalle tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta samat, kuin jos luvat olisi poistettu käytöstä.


Luettavaa

Andersson, Ruben. Illegality, Inc. Oakland: University of California Press, 2014.

De Genova, Nicholas, and Nathalie Mae Peutz. The Deportation Regime: Sovereignty, Space, and the Freedom of Movement. Durham, NC: Duke University Press, 2010.

De Genova, Nicholas P. “Migrant ‘Illegality’ and Deportability in Everyday Life.” Annual Review of Anthropology 31, no. 1 (October 2002): 419 – 47.

Malkki, Liisa. Kulttuuri, Paikka Ja Muuttoliike. Tampere: Vastapaino, 2012.

Leppäkorpi, Mervi. Asiaton oleskelu kielletty. Helsinki: Intokustannus, 2011

Aiheesta AntroBlogissa:

: ”Voitko kertoa tarinani suo­ma­lai­sil­le” – kertomus pape­rit­to­muu­des­ta

Artikkelikuva: Wikimedia Commons

Save

Save

Save

Save

Kirjoittaja

Samuli Lähteenaho on valtiotieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Samulia kiinnostavat muun muassa tilaan, paikkaan ja sijaintiin liittyvät kysymykset Lähi-idässä, erityisesti Levantin alueella.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Jenny 10.3.2017 klo 17:45

    Erinomainen teksti kiitos! Mutta voisiko “leiri”-sanaa välttää, koska lei­riy­ty­mi­nen ei olisi sallittua Helsingin kes­kus­tas­sa, mutta mie­le­no­soi­tus on, ja poliisi ja kaupunki ovat todenneet että tämä on juuri mie­le­no­soi­tus eikä leiri.

    Vastaa
  • Jukka Eräkare 15.3.2017 klo 13:01

    Miellyttävä löytö teidän blogi — Kiitos!
    Hieno ja help­po­lu­kui­nen kirjoitus tämän päivän suu­rim­mas­ta kysy­myk­ses­tä maassamme.

    #Oikeus elää
    #MigriLeaks

    Vastaa

Lue myös nämä:

Sodat ja konfliktit pysyvät valitettavasti ajankohtaisina vuosikymmenestä toiseen. Miten antropologista tietoa voi hyödyntää sodan ja rauhan kysymyksissä? Mitä annettavaa tutkijoilla on, ja pitäisikö heidän osallistua aktiivisemmin rauhan edistämiseen?

Kahdeksan vuotta sitten egyptiläiset ryntäsivät kaduille osoittamaan mieltään presidentti Hosni Mubarakia vastaan. Kansannousua eivät enää juhli samat tahot kuin vuonna 2011. Useat kansannousun alkumetreillä mukana olleista aktivisteista ja hallinnon kriitikoista ovat nyt vankilassa.

Pähkäiletko vielä joululahjojen kanssa? Miltä kuulostaisi roolileikki salaisena agenttina Las Vegasissa, tai päivä tunnetun muotisuunnittelijan kanssa? Entä paratiisisaarelta toiselle hyppiminen yksityiskoneella Aasiassa? Kuulostaa ehkä saavuttamattomalta tarulta, mutta nämä lahjat ovat täyttä totta maailman rikkaille pyramidin huipulla.