Turvapaikanhakijoiden mielenosoitusleiri

Teksti: Samuli Lähteenaho, toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va. Podcast-lukija: Bruno Gronow.

Viimeisten viikkojen aikana monien huomio on kiin­nit­ty­nyt Helsingin kes­kus­tas­sa 10. hel­mi­kuu­ta alkaen mieltään osoit­ta­nei­siin Irakista ja Afganistanista saa­pu­nei­siin tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­hin. Jatkuuko mie­le­no­soi­tus vielä pitkään vai vas­ta­taan­ko tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den vaa­ti­muk­siin? Itävallassa vastaava pro­tes­ti­lei­ri jatkui lähes vuoden.

Mielenosoituksella tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ovat ottaneet aloitteen käsiinsä tur­va­paik­ka­kes­kus­te­lus­sa. Tämä poikkeaa yleisestä tilan­tees­ta, jossa tur­va­pai­kan­ha­ki­jat on nähty vain aut­ta­mi­sen tai hal­lin­nol­lis­ten toimien kohteena, eikä suinkaan tasa-arvoisina osal­lis­tu­ji­na yhteis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun.

Ensin Kiasman kulmalla ja sittemmin Rautatientorilla mie­le­no­soi­tus­lei­riä pitävät tur­va­pai­kan­ha­ki­jat vaativat Maahanmuuttovirastoa käsit­te­le­mään uudelleen tur­va­paik­ka­ha­ke­muk­set, joissa on ollut ongelmia. He perään­kuu­lut­ta­vat pak­ko­pa­lau­tus­ten välitöntä jää­dyt­tä­mis­tä. Turvapaikanhakijoiden uhkailun ja van­git­se­mi­sen viran­omais­ten toimesta halutaan loppuvan. Mielenosoittajat vaativat myös, että ketään ei saisi ajaa vas­taan­ot­to­kes­kuk­sis­ta kaduille ja pois perus­tur­van piiristä.

26939799931_905574676a_b

Tuhannet ihmiset osoit­ta­vat mieltään Hampurissa vuonna 2016 siir­to­lais­ten epäin­hi­mil­lis­tä kohtelua ja pak­ko­pa­lau­tuk­sia vastaan. Kuva: Rasande Tyskar (CC BY-NC 2.0)

Mielenosoitusleiriin on osal­lis­tu­nut tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta, jo oles­ke­lu­lu­van saaneita ja suo­ma­lai­sia tukijoita. Protestin taustalla on pelko siitä, että monet kiel­tei­sen tur­va­paik­ka­pää­tök­sen saavat jäävät pape­rit­to­mik­si. Paperittomuus tar­koit­taa sitä, että henkilö jää elämään Suomeen ilman oles­ke­lu­lu­paa, ja siten normaalin arki­päi­vän edel­ly­tyk­siä, kuten sosi­aa­li­tur­va­tun­nus­ta tai työ­oi­keut­ta.

Turvapaikanhakijoiden vaa­ti­muk­set ovat saaneet paljon vas­ta­kai­kua. Mielenosoitus on kerännyt tukea niin kon­kreet­ti­ses­ti tar­vik­kei­den ja mie­le­no­soi­tuk­seen osal­lis­tu­mi­sen muodossa kuin eri­lai­si­na kan­nan­ot­toi­na. Esimerkiksi yli sata tie­de­maa­il­man vai­kut­ta­jaa alle­kir­joit­ti vetoo­muk­sen, jossa tuetaan tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den vaa­ti­muk­sia ja vaaditaan palau­tuk­sien lopet­ta­mis­ta.

Mitä sanot­ta­vaa ant­ro­po­lo­gial­la on pro­tes­ti­lei­ris­tä ja tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den tilan­tees­ta? AntroBlogissa on aiemmin kir­joi­tet­tu tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta useam­mas­ta­kin näkö­kul­mas­ta, mutta tässä tekstissä keskityn nyt mieltään osoit­ta­vien ira­ki­lais­ten ja afga­nis­ta­ni­lais­ten pro­tes­tiin sekä pape­rit­to­muu­den tuot­ta­mi­seen.

Evacuation_of_Polish_Civilians_From_the_Soviet_Union_To_Persia,_1942_E19024

Puolalaisia pako­lai­sia eva­kuoi­daan Persiaan Neuvostoliitosta vuonna 1942. Kuva: Ashwood Terry (Public domain)

Tervetuloa turvapaikanhakijaksi

Vuonna 2015 Suomeen saapui ennä­tys­mää­rä tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta. Samoihin aikoihin lisään­ty­neen poliit­ti­sen paineen myötä Suomen lain­sää­dän­töä ja viran­omais­käy­tän­töä on rajusti tiu­ken­net­tu esi­mer­kik­si pois­ta­mal­la käytöstä huma­ni­taa­ri­sin syin myön­net­tä­vät oles­ke­lu­lu­vat ja rajaa­mal­la tila­päis­ten oles­ke­lu­lu­pien myön­tä­mi­nen vain niille, jotka suostuvat palaamaan vapaa­eh­toi­ses­ti läh­tö­maa­han­sa.

Lisäksi Maahanmuuttovirasto on ottanut käyttöön tulkinnan, jossa tur­va­paik­ka kiis­te­tään sillä perus­teel­la, että paluu Bagdadiin ja Kabuliin on Afganistanista ja Irakista saa­pu­neil­le mah­dol­lis­ta.

Tällä hetkellä tur­va­paik­ka­pro­ses­si Suomessa kulkee yksin­ker­tais­tet­tu­na seu­raa­vas­ti: Kun saavut Suomeen, hakeudut viran­omais­ten luo ja ilmoitat hakevasi tur­va­paik­kaa. Sinut ohjataan vas­taan­ot­to­pal­ve­lui­den piiriin ja hake­muk­se­si otetaan Maahanmuuttoviraston käsi­tel­tä­väk­si. Asut vas­taan­ot­to­kes­kuk­ses­sa (tai koti­ma­joi­tuk­ses­sa, jos sen piiriin pääset) odot­taes­sa­si kutsua tur­va­paik­ka­pu­hut­te­luun Maahanmuuttovirastossa. Odottelua saattaa kestää kuu­kausi­kau­pal­la. Lopulta Maahanmuuttovirasto kutsuu sinut haas­tat­te­luun.

Haastattelu saattaa olla stres­saa­va ja jopa absurdi. Esimerkiksi erään ira­ki­lai­sen tur­va­pai­kan­ha­ki­jan kotitalo oli räjäy­tet­ty, minkä seu­rauk­se­na hän pakeni Suomeen. Kun hän kertoi tapah­tu­nees­ta haas­tat­te­lus­sa, ryhtyi viran­omai­nen hiil­los­ta­maan häntä oudoilla kysy­myk­sil­lä. Kuka tar­kal­leen asetti pommin? Mihin kel­lon­ai­kaan pommi tar­kal­leen ase­tet­tiin?

Haastattelun ja tut­ki­mus­ten perus­teel­la saat viras­tol­ta päätöksen siitä, kuuluuko sinulle tur­va­paik­ka. Virastolla on kuitenkin ollut ongelmia päätösten kun­nol­li­ses­sa val­mis­te­lus­sa. Esimerkiksi täysin samassa asemassa olleet bag­da­di­lai­set veljekset saivat eriävät päätökset.

Jos et tämän käsit­te­lyn perus­teel­la saa tur­va­paik­kaa, sinulla on oikeus valittaa pää­tök­ses­tä hallinto-oikeuteen. Odotat taas päätöstä. Jos hallinto-oikeus hylkää vali­tuk­se­si, on sinulla vielä oikeus anoa vali­tusoi­keut­ta kor­keim­mas­ta hallinto-oikeu­des­ta. Jos korkein hallinto-oikeus hylkää hake­muk­se­si, on tur­va­paik­ka­pro­ses­si käsitelty osaltasi loppuun.

Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen, jo ennen kor­keim­man hallinto-oikeuden päätöstä, vas­taan­ot­to­kes­kus ilmoittaa vas­taan­ot­to­pal­ve­lui­den päät­ty­mi­ses­tä. Tämä on käy­tän­nös­sä uhkaus heittää sinut kadulle, useim­mi­ten kuukauden kuluttua ilmoi­tuk­ses­ta. Samalla sinua yritetään maa­ni­tel­la suos­tu­maan vapaa­eh­toi­seen paluuseen, eli pois­tu­maan maasta yhteis­työs­sä viran­omais­ten kanssa.

Asylum_seekers_to_jail

Turvapaikanhakijat jonot­ta­vat Holotin pidä­tys­kes­kuk­seen siir­tä­mis­tä Israelissa 2014. Kuva: Rudychaimg (CC BY-SA 4.0)

Nyt olet paperiton

Pysähdytään tähän hetkeksi. Olet siis (per­hei­ne­si) tilan­tees­sa, jossa viran­omai­set ilmoit­ta­vat heit­tä­vän­sä sinut kadulle Suomen talveen. Toisena vaih­toeh­to­na on vapaa­eh­toi­nen paluu koti­maa­ha­si. Maa on kuitenkin sodan kynsissä, eikä sinulla toden­nä­köi­ses­ti ole siellä enää min­kään­lai­sia edel­ly­tyk­siä nor­maa­liin elämään. Lisäksi henkesi on siellä mah­dol­li­ses­ti uhattuna.

Näiden kahden vaih­toeh­don lisäksi on toki kolmas vaih­toeh­to: poliisin suo­rit­ta­mat pak­ko­pa­lau­tuk­set. Siinä tapauk­ses­sa poliisi sulkee sinut säi­löön­ot­to­kes­kuk­seen (Helsingissä lähin sijaitsee Metsälässä) van­ki­la­mai­siin oloihin. Sieltä sinut myöhemmin raahataan polii­si­saat­tu­ees­sa len­to­ken­täl­le ja istu­te­taan len­to­ko­nee­seen. Sinulle seuraa pitävät viran­omai­set var­mis­ta­vat, että pääset häi­riöit­tä len­to­ko­neel­la koti­maa­ha­si. Tällaisten vaih­toeh­to­jen edessä jotkut tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ovat jopa yrit­tä­neet itse­mur­haa.

Alkuvuoden aikana poliisi on palaut­ta­nut väki­pa­kol­la jo satoja ihmisiä. Palautukset ovat juri­di­ses­ti ja hal­lin­nol­li­ses­ti hankalia, ja kiel­tei­sen päätöksen saaneita on paljon. Kaikkien palaut­ta­mi­nen ei ole vir­ka­val­lal­le mitenkään mah­dol­lis­ta.

Moslem refugees from Banja Luka arrive in Travnik July 7, 1993.

Bosnian pako­lai­sia Travnikissa 2013. Kuva: Mikhail Evstafiev (CC BY-SA 2.5)

Jos tässä tilan­tees­sa päätät jäädä Suomeen yrit­tä­mään rakentaa uutta ja tur­val­lis­ta elämää, on sinusta tullut paperiton siir­to­lai­nen — tai viran­omais­kie­lel­lä “laiton siir­to­lai­nen”.

Jäät siis Suomeen elämään elämääsi, mutta taval­li­sen arjen eteen nousee valtavia esteitä: Kuinka solmit vuo­kra­so­pi­muk­sen ilman sosi­aa­li­tur­va­tun­nus­ta? Entä jos tulet raskaaksi? Miten toimit, kun ter­veys­kes­kuk­ses­sa­kin sotua kysytään jo ensim­mäi­sel­lä luukulla? Kuinka tulet toimeen ilman pank­ki­ti­liä ja verk­ko­pank­ki­tun­nuk­sia?

Monet mieltään osoit­ta­vat tur­va­pai­kan­ha­ki­jat pelkäävät pape­rit­to­muut­ta, ja siihen usein liittyvää kodit­to­muut­ta. He ovatkin siksi ehdot­ta­neet vuonna 2015 tila­päis­ten oles­ke­lu­lu­pien käyttöön tehtyjen rajausten pois­ta­mis­ta.

Antropologia ja pakolaistutkimus

Monelle saattaa tulla yllä­tyk­se­nä, että pako­lai­suu­den pio­nee­ri­tut­ki­ja maa­il­mas­sa on suo­ma­lai­nen Stanfordin yli­opis­ton pro­fes­so­ri Liisa Malkki.

Malkki on kir­joit­ta­nut, että siir­to­lai­suut­ta kos­ke­vis­sa kes­kus­te­luis­sa pako­lai­set nähdään usein vain hal­lin­nol­lis­ten toimien ja huma­ni­taa­ris­ten inter­ven­tioi­den kohteena. Heidän omat äänensä hil­jen­ne­tään val­ta­vir­ran kes­kus­te­luis­ta. Usein tämä hil­jen­tä­mi­nen saattaa olla esi­mer­kik­si hyvän­tah­toi­sen aut­ta­mis­po­li­tii­kan tahaton sivutuote.

Kuten esi­mer­kik­si yllä oleva kuvaus tur­va­paik­ka­pro­ses­sis­ta osoittaa, ulko­puo­li­sen huomio kiin­nit­tyy helposti tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den koh­taa­miin pakkoihin, vaih­toeh­dot­to­muu­teen ja asen­tei­siin eikä niinkään siihen, mitkä näiden ihmisten omat tavoit­teet ja teot ovat.

Helsingin keskustan mie­le­nil­maus ja sen seu­rauk­set ovatkin mie­len­kiin­toi­nen esimerkki tilan­tees­ta, jossa tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ottavat itse aloitteen käsiinsä. Aloite on ohjannut kes­kus­te­lua jopa siinä määrin, että Maahanmuuttovirasto on suostunut tapaamaan tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den dele­gaa­tioi­ta kes­kus­tel­lak­seen heidän huo­lis­taan. Myös monet polii­ti­kot ovat vie­rail­leet mie­le­no­soi­tus­lei­ris­sä kuu­le­mas­sa tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den näke­myk­siä.

Tässä tapauk­ses­sa asetelma on siis käännetty pää­lael­leen. Turvapaikanhakijat eivät ole vain hal­lin­nol­lis­ten toimien kohteena, vaan heillä on myös oma ääni kes­kus­te­lus­sa omasta koh­ta­los­taan.

Malkki toteaa, että ihmiset joista tulee pako­lai­sia huomaavat nopeasti pää­ty­neen­sä maailmaan, jossa heidät nähdään yksi­se­lit­tei­ses­ti uhreina. Uhrin asema saattaa tuoda heille sympatiaa, mutta on lopulta epäin­hi­mil­lis­tä­vää. Turvapaikanhakijoiden omien äänten kuu­le­mi­nen ja vah­vis­ta­mi­nen on tapa kohdata heidät kans­saih­mi­si­nä, jotka eivät ole vain ‘aut­ta­mi­sen’ tai hal­lin­nol­lis­ten toimien kohteena.

African_asylum_seekers_in_Israel_2

Afrikkalaiset tur­va­pai­kan­ha­ki­jat osoit­ta­vat mieltään oikeuk­sien­sa puolesta Israelissa 2014. Kuva: Rudychaimg (CC BY-SA 4.0)

Paperittomuuden tuottaminen antropologian näkökulmasta

Paperittomuutta tutkinut ant­ro­po­lo­gi Ruben Andersson on esittänyt, että ‘laittoman siir­to­lai­suu­den’ tuot­ta­mi­nen, ja sen ehkäisy, ovat osa samaa val­tioi­den pyö­rit­tä­mää teol­li­suu­de­na­laa. Sen osia ovat tur­val­li­suus­rat­kai­su­ja tuottavat yritykset, raja­kont­rol­le­ja kehit­tä­vät valtiot ja naa­pu­rus­to­po­li­tiik­kaa har­joit­ta­va EU. Mukana ovat myös kan­sain­vä­li­set ja kan­sa­lais­jär­jes­töt, jotka toimivat ‘lait­to­muu­den’ logiikan mukaan. Alalla mukana ovat omalta osaltaan myös siir­to­lais­ten tut­ki­mi­ses­ta palkkansa saavat tutkijat ja jour­na­lis­tit. Myös Suomessa pape­rit­to­muu­des­ta uuti­soi­daan usein tur­val­li­suusuh­ka­na, joka vaatii hal­lin­nol­li­sia toimia.

Andersson kuvaa ‘lait­to­muu­den’ tuot­ta­mis­ta teol­li­suu­de­na­la­na siksi, että usein siir­to­lai­suu­des­ta puhut­taes­sa unoh­de­taan, kuinka mer­kit­tä­vä määrä rahaa sen kont­rol­loin­nin piirissä liikkuu. Lisäksi metafora korostaa sitä, kuinka eri tahot toi­min­nal­laan osal­lis­tu­vat ‘lait­to­muu­den’ val­mis­ta­mi­seen, vaikka se ei olisikaan kaikkien tie­toi­se­na pää­mää­rä­nä.

Kokonaisuutena tämä jär­jes­tel­mä tuottaa absurdeja lop­pu­tu­lok­sia. Vaikka jokainen jär­jes­tel­män osa toimii omasta näkö­kul­mas­taan jär­ke­väs­ti, laitonta siir­to­lai­suut­ta estämään pyrkivä jär­jes­tel­mä päätyykin tuot­ta­maan lisää lait­to­muut­ta.

Holot_detention_center_2013_-_Guard_position

Pidätyskeskus Israelissa. Pidätyskeskuksia on ehdotettu perus­tet­ta­vak­si Suomeenkin. Keskuksia kuvail­laan ulkoil­ma­van­ki­loik­si. Kuva: Hagits (CC BY-SA 4.0)

Anderssonin mukaan samalla, kun “lait­to­muus­teol­li­suus” keksii uusia rat­kai­su­ja siir­to­lai­suu­den hal­lin­taan, se tuottaa ‘lait­to­muut­ta’ uusissa muodoissa. Kun tila­päis­ten oles­ke­lu­lu­pien käyttöä rajattiin vuonna 2015 pää­dyt­tiin tilan­tee­seen, jossa yhä useampi joutuu jäämään Suomeen ilman viral­li­sia asia­kir­jo­ja.

Poliitikkojen ja viran­omais­ten päätösten viime vuosina Suomessa tuottamat pape­rit­to­mat siir­to­lai­set ovat pai­kal­li­ses­ti uusi ‘lait­to­muu­den muoto’. Sitä ei olisi lainkaan olemassa ilman sen takana olevia poliit­ti­sia päätöksiä.

Vielä pari vuotta sitten nyt pape­rit­to­maan tilaan jäävät ira­ki­lai­set ja afga­nis­ta­ni­lai­set olisivat saaneet tila­päi­sen oles­ke­lu­lu­van sillä perus­teel­la, ettei heidän palaut­ta­mi­sen­sa läh­tö­mai­hin ole tur­val­lis­ta tai hal­lin­nol­li­ses­ti mah­dol­lis­ta. He olisivat pape­rit­to­man aseman sijaan voineet asettua Suomeen töihin ja opis­ke­le­maan. Turvapaikanhakijat ilmai­se­vat­kin jat­ku­vas­ti halua tehdä töitä Suomessa, mutta ilman oles­ke­lu­lu­paa työnhaku on vaikeaa, ja heidän on pakko työs­ken­nel­lä viral­lis­ten työ­eh­to­so­pi­mus­ten ulko­puo­lel­la.

Antropologi Nicolas de Genova on tii­vis­tä­nyt ilmiön totea­mal­la, että ‘lait­to­muus’ on aina siir­to­lai­suut­ta käsit­te­le­vän lain­sää­dän­nön tuotos — mutta ei ainoas­taan siinä mielessä, että ilman lakia ei lait­to­muut­ta­kaan olisi tai siinä mielessä, että lain­sää­dän­tö lajit­te­lee, luo­kit­te­lee ja erottelee siir­to­lai­sia.

De Genovan mukaan mer­kit­tä­vin­tä on ymmärtää, että ‘lait­to­muu­del­la’ on aina historia hal­lin­nol­li­sia ja poliit­ti­sia rat­kai­su­ja. Niiden perus­teel­la lain­sää­dän­töä on muokattu tuot­ta­maan ‘lait­to­muus’ siinä muodossa kuin sen nyt kohtaamme.

Asylum_seekers_to_jail_8

Ihmisoikeusaktivistit pro­tes­toi­vat pak­ko­pa­lau­tuk­sia vastaan Englannissa 2014. Kuva: Rudychaimg (CC BY-SA 4.0)

Turvapaikanhakijoiden vaatimuksena oikeus elää — mitä Suomi sanoo?

Erityisesti ira­ki­lai­set ja afga­nis­ta­ni­lai­set Suomessa asuvat tur­va­pai­kan­ha­ki­jat ovat ryhtyneet pro­tes­toi­maan vaa­tiak­seen yksin­ker­tai­ses­ti oikeutta elää.

Vaatimukset siitä, ettei ketään palau­tet­tai­si sodan keskelle väki­pa­kol­la tai hei­tet­täi­si kaduille vas­taan­ot­to­kes­kuk­sis­ta, ovat vaa­ti­muk­sia yksin­ker­tai­ses­ti oikeuteen olla ja elää. Kun vaih­toeh­toi­na on kuolema tai pii­les­ke­ly Bagdadissa tai Kabulissa tai maan alle ja harmaan talouden piiriin hakeu­tu­mi­nen Suomessa, on ymmär­ret­tä­vää, että monet valit­se­vat jäl­kim­mäi­sen.

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että puhe ‘lait­to­mas­ta oles­ke­lus­ta’ tai ‘lait­to­mas­ta siir­to­lai­suu­des­ta’ ei auta ymmär­tä­mään pape­rit­to­man asemaan jou­tu­nei­den ihmisten tilan­net­ta. Se ei myöskään auta rat­kai­se­maan ilmiöön liittyviä ihmi­soi­keus­on­gel­mia.

On sel­keäm­pää puhua pape­rit­to­mis­ta siir­to­lai­sis­ta: ihmisistä jotka ovat täällä, mutta joilta on evätty normaalin elämän vaatimat asia­kir­jat. He ovat osa yhteis­kun­taa kuten mekin, vaikka joutuvat tulemaan toimeen ilman tar­peel­li­sia asia­kir­jo­ja. He joutuvat odot­ta­maan asemansa lail­lis­ta­mis­ta muilla keinoin, esi­mer­kik­si työ­so­pi­muk­sen myötä saatavan työn­te­ki­jän oles­ke­lu­lu­van kautta, mutta sitä odo­tel­les­sa he joutuvat etsimään elantonsa viral­li­sen yhteis­kun­nan lai­ta­mil­ta ja ulko­puo­lel­ta.

On todettu, että pape­rit­to­muu­den tuot­ta­mi­nen siir­to­lais­po­li­tii­kal­la luo ja vahvistaa harmaata taloutta Euroopassa. Työehtosopimusten ulko­puo­lel­la oleva paperiton työvoima on moneen kertaan osoitettu elin­tär­keäk­si Euroopan ja Yhdysvaltojen talous­kas­vul­le.

Esimerkiksi Ville Tietäväisen Finlandia-palkittu sar­ja­ku­va­ro­maa­ni Näkymättömät kädet kuvaa, kuinka halvat tomaatit päätyvät Espanjasta Suomeen pape­rit­to­mien siir­to­lais­ten työvoiman avulla. On kuitenkin itses­tään­sel­vää, ettei tilanne ole hyvä työ­oi­keuk­sien, vero­tuk­sen ja muiden nor­maa­lien yhteis­kun­nal­lis­ten toi­min­to­jen kannalta.

Antropologian näkö­kul­mas­ta voidaan todeta Ruben Anderssonia mukaillen, että lait­to­muu­den peri­aat­teen ympärille rakentuva pako­lais­po­li­tiik­ka tuottaa lopulta kaikkien osa­puol­ten kannalta huonoja tuloksia.

Kuinka pitkään tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den telt­ta­lei­ri Rautatientorilla jatkuu? Jääkö mie­le­nil­maus pysyväksi osaksi kau­pun­ki­ku­vaam­me, kuten on käynyt monissa muissa Euroopan maissa? Miten Suomi reagoi pro­tes­tei­hin?

Jo tähän mennessä mie­le­no­soi­tus­lei­ri on kerännyt ennen­nä­ke­mä­tön­tä tukea ja huomiota, ja se on muuttanut Suomessa käytävää kes­kus­te­lua. Voikin olla, että mieltään osoit­ta­vat tur­va­pai­kan­ha­ki­jat tekevät yhteis­kun­nal­lem­me pal­ve­luk­sen aut­ta­mal­la meitä näkemään nykyisen tur­va­paik­ka­po­li­tii­kan absur­diu­den. Toivottavasti heidän näke­myk­si­ään kuun­nel­laan.

Korjaus 10.3.2017 : Tekstissä mai­nit­tiin, että vuonna 2015 tila­päi­set oles­ke­lu­lu­vat pois­tet­tiin käytöstä. Tämä ei tar­kal­leen ottaen pidä paik­kaan­sa. Tilapäisten oles­ke­lu­lu­pien myön­tä­mis­tä rajattiin siten, että luvan voi saada vain, jos tekee yhteis­työ­tä viran­omais­ten kanssa oman paluunsa suhteen mutta paluu ei tästä huo­li­mat­ta onnistu. Käytännössä vai­ku­tuk­set ovat suu­rim­mal­le osalle tur­va­pai­kan­ha­ki­jois­ta samat, kuin jos luvat olisi poistettu käytöstä.


Luettavaa

Andersson, Ruben. Illegality, Inc. Oakland: University of California Press, 2014.

De Genova, Nicholas, and Nathalie Mae Peutz. The Deportation Regime: Sovereignty, Space, and the Freedom of Movement. Durham, NC: Duke University Press, 2010.

De Genova, Nicholas P. “Migrant ‘Illegality’ and Deportability in Everyday Life.” Annual Review of Anthropology 31, no. 1 (October 2002): 419 – 47.

Malkki, Liisa. Kulttuuri, Paikka Ja Muuttoliike. Tampere: Vastapaino, 2012.

Leppäkorpi, Mervi. Asiaton oleskelu kielletty. Helsinki: Intokustannus, 2011

Aiheesta AntroBlogissa:

: ”Voitko kertoa tarinani suo­ma­lai­sil­le” – kertomus pape­rit­to­muu­des­ta

Artikkelikuva: Wikimedia Commons

Save

Save

Save

Save

Kirjoittaja

Samuli Lähteenaho on valtiotieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Samulia kiinnostavat muun muassa tilaan, paikkaan ja sijaintiin liittyvät kysymykset Lähi-idässä, erityisesti Levantin alueella.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Kommentit

  • Jenny 10.3.2017 klo 17:45

    Erinomainen teksti kiitos! Mutta voisiko “leiri”-sanaa välttää, koska lei­riy­ty­mi­nen ei olisi sallittua Helsingin kes­kus­tas­sa, mutta mie­le­no­soi­tus on, ja poliisi ja kaupunki ovat todenneet että tämä on juuri mie­le­no­soi­tus eikä leiri.

    Vastaa
  • Jukka Eräkare 15.3.2017 klo 13:01

    Miellyttävä löytö teidän blogi — Kiitos!
    Hieno ja help­po­lu­kui­nen kirjoitus tämän päivän suu­rim­mas­ta kysy­myk­ses­tä maassamme.

    #Oikeus elää
    #MigriLeaks

    Vastaa

Lue myös nämä:

Graffitinmaalaajat miellettiin ennen usein nuorisorikollisiksi. Vaikka kyseessä on laillisuuden rajamailla liikkuva alakulttuuri, graffiti on jo kauan ollut osa taide- ja mainosmaailmaa. Viime vuosina graffiteista on tullut laajemmin hyväksytty ilmiö.