Feminiinisyyden palkka

Yle uutisoi hiljan, ettei kou­lu­tuk­sen ja ammattien suku­puo­len mukainen jako ole juuri vähen­ty­nyt Suomessa viimeisen 30 vuoden aikana. Artikkeli esittelee erilaisia työ­elä­mä­ti­las­to­ja, joissa alojen jakau­tu­nei­suus näkyy selkeästi. Feminiinisyyden ja mas­ku­lii­ni­suu­den ant­ro­po­lo­gi­nen tar­kas­te­lu sosi­aa­li­ses­ti raken­net­tui­na, eriar­voi­ses­ti arvo­tet­tui­na omi­nai­suuk­si­na tarjoaa näkö­kul­maa artik­ke­lin teemaan.

Liina Mustosen artikkeli nais­ten­päi­väl­tä 2018 kertoo femi­nii­ni­sek­si mielletyn työn olevan mata­la­palk­kais­ta ja ihmisen kehol­li­suu­teen kes­kit­ty­vää. Se on kehoa koris­te­le­vaa, kuten kampaajan tai kos­me­to­lo­gin työ, tai kehon toi­min­to­ja yllä­pi­tä­vää ja turvaavaa, kuten hoivatyö tai las­ten­hoi­to. Näihin ammat­tei­hin liitetään femi­nii­ni­sik­si miel­let­ty­jä omi­nai­suuk­sia, kuten empatia, inti­mi­teet­ti ja myö­tä­tun­to. Myös vähem­mis­tö­taus­tai­set ohjataan usein näille aloille.

Ylen artik­ke­lis­sa pohditaan syitä sille, miksi naiset edelleen hakeu­tu­vat huonosti pal­ka­tuil­le aloille. Siinä sitee­ra­taan psy­ko­lo­gian alan tut­ki­joi­den Stoetin ja Gearyn ana­ly­soi­maa ”poh­jois­mais­ta ris­ti­rii­taa”, jonka mukaan yhteis­kun­nan tasa-arvoisuus näyttää lisäävän naisten tai­pu­mus­ta hakeutua “suku­puo­len­sa mukai­sil­le kou­lu­tus­aloil­le”. Ylen artik­ke­lis­sa esitetty teoria tulkitsee hyvän sosi­aa­li­tur­van toimivan naisten kohdalla kan­nus­ti­me­na huo­no­palk­kai­sen työn teke­mi­sel­le.

Etenkin näin nais­ten­päi­vä­nä on tärkeää kysyä, miksi nais­val­tais­ten alojen palk­ka­ta­so on alhainen. Ylen artik­ke­lis­sa todetaan, että “vahva eriy­ty­mi­nen johtaa siihen, että poliit­ti­nen ja talou­del­li­nen valta sekä tulot jakau­tu­vat yhteis­kun­nas­sa epätasa-arvoi­ses­ti naisten ja miesten kesken. Se, että miehiä on naisia enemmän yhteis­kun­nan joh­to­pai­koil­la näkyy siinä, kuka käyttää valtaa.” Feminiiniseksi mää­ri­tel­lyn työn mata­la­palk­kai­suut­ta selittää poliit­ti­sen vai­ku­tus­val­lan puut­tu­mi­nen nais­val­tai­sil­ta ammat­ti­kun­nil­ta.

Antropologiassa on suku­puo­li­sen työnjaon ja raken­teel­li­sen epätasa-arvon ohella tutkittu myös femi­nii­ni­syyt­tä ja mas­ku­lii­ni­suut­ta omi­nai­suuk­si­na. Nämä voidaan kult­tuu­ri­ses­sa maa­il­man­kat­so­muk­ses­sa liittää ihmisten ja suku­puol­ten lisäksi esi­mer­kik­si toi­min­taan, toi­min­ta­ta­poi­hin, esi­nei­siin tai ammat­tei­hin. Antropologiassa katsotaan, että femi­nii­ni­siä ja mas­ku­lii­ni­sia omi­nai­suuk­sia voi ilmetä sekaisin yhdessä ja samassa hen­ki­lös­sä, ritu­aa­lis­sa tai vaikka urhei­lu­la­jis­sa.

Se mitkä omi­nai­suu­det miel­le­tään femi­nii­ni­sik­si tai mas­ku­lii­ni­sik­si myös muuttuu aikojen saatossa, kuten voimme huomata vaa­lean­pu­nai­sen värin kohdalla tai IT-alalla, jonka alkuai­koi­na ohjel­moin­nin kat­sot­tiin olevan femi­nii­nis­tä työtä ja nykyistä isompi osa ohjel­moi­jis­ta oli nai­so­le­tet­tu­ja. Tuolloin ala oli vielä mata­la­palk­kai­nen. Työn femi­ni­soin­ti näyt­täi­si­kin vai­kut­ta­van sen arvos­tuk­seen ja palk­ka­ta­soon.

Esille nousee kaksi yhden­ver­tai­suu­den ongelmaa. Yhtäältä ongel­mal­lis­ta on julkisen elämän ja alojen suku­puo­lit­tu­nei­suus ja sitkeä myytti “naisten ja miesten töistä”, joka edelleen siirtyy kas­va­tuk­sen, median ja kou­lu­tuk­sen mukana uusille suku­pol­vil­le. Toisaalta ongelmana on tilas­to­jen esille tuoma tasa-arvon puut­teel­li­suus työ­elä­mäs­sä. Niissä piirtyy kult­tuu­ri­ses­ti femi­nii­ni­si­nä ymmär­ret­ty­jen omi­nai­suuk­sien ja nais­val­tais­ten alojen matalampi yhteis­kun­nal­li­nen arvostus.

Tasa-arvon takeeksi ei riitä naisten ja muun­su­ku­puo­lis­ten näen­näi­nen vapaus hakeutua parem­pi­palk­kai­sil­le, mies­val­tai­sil­le aloille. Naisvaltaisten alojen palkkojen ja kult­tuu­ri­ses­ti femi­nii­ni­si­nä tul­kit­tu­jen omi­nai­suuk­sien arvostus on nos­tet­ta­va yhden­ver­tai­sek­si mas­ku­lii­ni­suu­den kanssa.

  1. Terhi Toivonen & Juha Rissanen, Suomessa on vallalla yhä jako naisten ja miesten töihin – katso, miten alat ovat juut­tu­neet suku­puo­liin, Yle uutiset.
  2. Liina Mustonen, Naistenpäivä: Feminiini kehon työ ja soli­daa­ri­suus, AntroBlogi.
  3. Rebecca L. Upton, Gender, Oxford Bibliographies.
  4. Clive Thompson, The Secret History of Women in Coding: Computer pro­gram­ming once had much better gender balance than it does today. What went wrong?, New York Times.
  5. Emmi Huhtaniemi, Vaaleanpunaisen suku­puo­lit­tu­nut historia, AntroBlogi.
  6. Ninnu Koskenalho ja Saara Toukolehto, Suomalaisuuden sukupuoli, AntroBlogi.
  7. Marilyn Strathern, Gender of the Gift — Problems With Women and Problems With Society in Melanesia.

Kirjoittaja

Saara Toukolehto on AntroBlogin toimituspäällikkö. Saaran antropologisia kiinnostuksen kohteita ovat mm. maahanmuuton, arvojen, moraalin ja ”hyvän elämän” -käsitteen tutkimus integraatiopolitiikan viitekehyksessä, joiden parissa hän tekee parhaillaan väitöskirjatutkimusta Groningenin yliopistolle.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Kuningatar Elisabet riisuu oikean käden hansikkaansa ja näpäyttää puhujankorokkeella olevaa iPadin näyttöä. Yleisö taputtaa ja iloitsee. Valkokankaalle ilmestyy kuva Lontoon Tiedemuseossa näytillä olevasta kirjeestä. Kuvatekstin on allekirjoittanut kuningatar itse. Maaliskuussa 2019 anglosaksisessa mediassa pyörineet uutiset kuningattaren uudesta urasta somevaikuttajana ovat antropologisesta näkökulmasta katsottuna mielenkiintoisia.

Yhteiskuntatieteissä vapaamatkustajalla on tarkoitettu toimijaa, joka hyötyy toisten panostuksesta antamatta omaa osuuttaan. Usein käytetty esimerkki vapaamatkustajan ongelmasta on liputta matkustaminen joukkoliikenteessä. Jos kaikki maksaisivat lippunsa, niiden hinnat voisivat teoriassa olla matalampia.

Siirtomaa-ajoista lähtien kauneutta on pidetty Latinalaisessa Amerikassa naisen tärkeimpänä pääomana avioliitto- ja työmarkkinoilla. Melba Escobarin kirja Kauneussalonki paljastaa, kuinka rodullistetut kauneusihanteet ovat edelleen sidoksissa sosiaaliseen luokkaan. Teos pohtii, onko kauneus sittenkin kirous.