Oletko käynyt joogassa? Onko lapsesi käyttänyt “inkkaripäähinettä”? Kiiluuko sympaattinen Buddha-patsas kirjahyllyssäsi? Jos vastaat myöntävästi, olet saattanut syyllistyä kulttuuriseen appropriaatioon eli kulttuurin omimiseen. Vaikka vieraiden kulttuuristen vaikutteiden omimista on tapahtunut aina, viimeaikaisessa keskustelussa kiteytyy etnisten vähemmistöjen huoli omasta asemastaan. Voiko omimisen kieltää?
Helsingin Sanomien NYT-liite julkaisi artikkelin Miss Helsinki -kisojen osallistujista. Missit poseeraavat muotikuvissa sulkapäähineissä, jotka muistuttavat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen perinteisiä päähineitä. Suomen saamelaisnuoret ry julkaisi tapahtuneesta vastalauseen: kysymys on kulttuurisesta appropriaatiosta eikä “alkuperäiskansakulttuurin hyväksikäyttö ja eksotisoiminen ole hyväksyttävää”.
Alkuperäiskansojen ja joidenkin vähemmistöjen keskuudessa koetaan usein, että jotkut yhteisön perinteiset tuotteet ovat erityisen arvokkaita, uniikkeja tai jopa pyhiä. Tämän vuoksi yhteisöön kuulumattomien ei tulisi käyttää niitä kaupallisesti, viihteellisesti tai esteettisistä syistä.
Appropriaatiokritiikin perusidea on yksinkertainen: älä matki alkuperäiskansoja. Suomessa keskustelu on keskittynyt lähinnä saamenpukujen tai niitä muistuttavien vaatteiden käyttöön muiden kuin saamelaisten toimesta. Pohjois-Amerikassa kritiikin kohteena on usein valkoinen valtaväestö, joka käyttää alueen alkuperäiskansojen symboleja kuten päähinettä tai toteemia. Kriittisimmillään kulttuuriappropriaatiokritiikki voi kohdistua jopa moottoripyöriin, tatuointeihin ja – kyllä – treenattuihin lihaksiin, jotka keskiluokka on anastanut työväenluokalta.
Kulttuuriseen lainaamiseen suhtaudutaan antropologiassa useimmiten kriittisesti, jos sen kohteena on etninen vähemmistö jonka historiaan sisältyy ns. valtaväestön harjoittamaa sortoa. Samalla ihmiskunnan historia on antropologisessa mielessä yhtä pitkää kulttuurista appropriaatiota. Sekä hienot että huonot ideat ja ideologiat, esteettiset objektit ja muut materiaalisen ja mentaalisen kulttuurin tuotteet leviävät, inspiroivat ja ärsyttävät ihmisiä. Kulttuurista omimista ja lainailua on tapahtunut aina: hehkulamppuja käytetään kaulakoruna, natsiunivormuja seksileikeissä ja ympäri Suomea syödään karjalanpiirakoita. Kulttuuriseksi omimiseksi nimetään kuitenkin vain pieni osa tällaisia ilmiöitä. Siitä puhutaan, kun vähemmistöryhmä pyrkii suojelemaan omaa kulttuuriaan.
Puhe kulttuuriappropriaatiosta saa kulttuurin näyttämään kokoelmalta symboleja, jotka etnisen ryhmän edustajat kulloinkin valikoivat, pyhittävät ja nostalgisoivat edustamaan eroa ulkopuolisiin. Käyttöön liittyy ajatus yhtenäisestä “valtakulttuurista”, joka ei välitä vähemmistöjä sortavasta menneisyydestään, vaan jatkaa ajattelematonta riistoa omimalla tuotteita ja antamalla niille uusia merkityksiä.
Ongelmallista keskustelussa on määritellä, kenellä on valta päättää suojeltavista symboleista ja mitkä kaikki uniikit kulttuuriset ilmiöt tietty ryhmä omistaa. Kuuluvatko niihin kieli, kertomukset, vaatemallit, uskonto, harrastukset ja ihmissuhteet – vai rajataanko oikeudet vain visuaalisiin kulttuurin muotoihin? Miltä kuulostaisi kulttuurin copyright?
Kiinnostaako kulttuurinen omiminen?
Lue lisää:
”Toisen kärsimyksen omiminen toimii kulttuurisen omimisen tavoin. Sodista ja köyhyydestä juontuva kärsimys mahdollistaa monen valkoisen valokuvaajan, journalistin ja joskus myös antropologin uran.”
– Liina Mustonen: Turbaanit lasten leikkeihin ja savikipot museoihin?
”Monet vähemmistöryhmät kokevat syrjintää käyttäessään julkisesti omien kulttuuriensa symboleita, vaikka samalla valtaväestö voi hyötyä näistä esimerkiksi taloudellisesti.”
– Reetta Humalajoki: Alkuperäiskansat, kulttuurinen omiminen ja asuttajakolonialismi
”Kulttuurinen haltuunotto kuumentaa .. tunteita tilanteissa, joissa lainaavan ja lainauksen kohteena olevan kulttuurin välillä vallitsee epäsymmetrinen valta-asetelma, kuten esimerkiksi entisten siirtomaavaltojen tapauksessa. Toinen negatiivisen kulttuurisen haltuunoton muoto on, kun esimerkiksi uskonnollista symboliikkaa tai pyhinä pidettyjä asioita omaksutaan puhtaasti maalliseen käyttöön.”
– Matti Rautaniemi: Saavatko vain hindut joogata?
Lukemista
- Politiikasta: Kultturinen omiminen on vallankäyttöä
- Thought Co. Introduction to Cultural Appropriation
- Allegra Laboratory: Cultural Appropriation Against Inspiration?
- McSweeney’s: Please Stop Culturally Appropriating Cultural Appropriation
