Suomessa ja Euroopassa uutisointi koronasta on keskittynyt sisäisiin tapahtumiin. Yhteiskuntatieteilijät ja antropologit näkevät viruksen leviämisen globaalien vaikutusten sekä Euroopan ulkopuolella tapahtuvien kansallisten reaktioiden tarkastelun tärkeänä pandemian ymmärtämiseksi.
Tänä pääsiäisenä ruokapöydät ovat sukupäivällisten sijaan täyttyneet kelmeistä skype-puheluista. Poikkeustilan sanelema eristäytyminen on irrottanut meidät kodin ulkopuolisista sosiaalisista kontakteista. Tämän vaikutus on erityisen dramaattinen Suomen yli miljoonalle yksinasujalle, erityisesti ikääntyneille. Yksinäisyys onkin kriisin konkreettisimpia seurauksia.
Suuret tapahtumat synnyttävät huumoria, eikä korona ole poikkeus. Huumorilla on monia merkityksiä ja vaikutuksia. Sen kautta voi rakentaa yhteisöllisyyttä tai hyökätä. Vitsi voi välittää piiloviestejä tai kuvata tilannetta, jolle on vaikea löytää järkevää selitystä tai edes sanoja.
Ympäri maailmaa ihmisiä vaaditaan pysymään kotona ja välttämään toistensa tapaamista koronapandemian hidastamiseksi. Sosiaalisen etäisyyden on esitetty olevan joissain kulttuureissa helpompaa kuin toisissa. Enemmän sen ylläpitämisen helppouteen vaikuttaa kuitenkin luokka-asema.
Voiko pandemiasta seurata mitään hyvää? Tähän mennessä on merkillepantavaa, että kaiken perustellun huolen lisäksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on tuonut myös toivoa. Kuten monet kriisit, myös COVID-19 on tuonut esiin ihmisten halun auttaa toisiaan ja voimakkaan solidaarisuuden tunteen.
