Kulttuurishokki-sarja esittelee joka sunnuntai-ilta uusia näkökulmia tuttuihin tapoihin ja muiden kulttuurien elämänmenoon. Alunperin erityisesti somekanaviimme suunniteltu sarja vie lukijat matkalle ympäri maailmaa ja ihmiskunnan historiaa. Millaisia tapoja, käytäntöjä, uskomuksia ja järjestelmiä muualla maailmassa on kehitetty? Entä millaisia selityksiä omien kulttuuristen tapojemme takaa löytyy?
Kulttuurishokilla viitataan shokkiin, jonka ihminen kokee vieraassa kulttuurisessa ympäristössä. Kulttuurisen sopeutumisen prosessiin kuuluu useita vaiheita. Suomalaissyntyinen antropologi Kalervo Oberg tutki näitä jo 1950-luvulla. Oberg nimesi kulttuurishokin eri vaiheet kuherruskuukausivaiheeksi, kriisivaiheeksi, toipumisvaiheeksi ja sopeutumisvaiheeksi. Viides vaihe on käänteinen shokki, joka koetaan palatessa alkuperämaahan.
AntroBlogin Kulttuurishokeissa ei ainoastaan kurkistella tapohin eri puolilla maailmaa, vaan käännetään katse myös Suomen sisältä löytyviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin ilmiöihin. Varaudu yllättymään, ihmettelemään ja oivaltamaan! Kulttuurishokkeja julkaistaan myös videoiden muodossa.
Keväästä 2016 saakka ilmestynyttä sarjaa kirjoittavat Ninnu Koskenalho ja Emmi Huhtaniemi.
Sepelvaltimotauti on eräs yleisimmistä kuolinsyistä länsimaissa. Sen esiintyvyys vaihtelee maailman eri kolkissa. Sairastumisriski riippuu osittain geeneistä, mutta siihen voi vaikuttaa elämäntavoilla. Erään laajan tutkimuksen mukaan myös ihmiskuva ja arvomaailma vaikuttavat sepelvaltimotaudin esiintyvyyteen.
Tiibetiläisessä ilmahautauksessa vainajan ruumiista hankkiudutaan eroon tarjoamalle se haaskalintujen syötäväksi. Käytäntöön liittyy näkemyksiä elämän kunnioittamisesta ja kuolemasta ensisijaisesti henkisenä tapahtumana.
Iltapäivisin monissa japanilaisissa yrityksissä avataan radio ja aloitetaan työntekijöiden yhteinen voimisteluhetki. Hetkeen kuuluu venyttelyä ja mahdollisesti voimisteluliikkeitä, joillain työpaikoilla käytössä saattaa olla myös kiipeilyteline.
Urheiluun liittyy usein monia rituaaleja ja onnenkaluja. Tästä hyvä esimerkki on senegalilainen paini, joka on nopeasta kaupallistumisestaan huolimatta yhä perinteisten elementtien höystämää.
Suomessa kerrottiin vielä 1900-luvun alussa ihmisten ja peikkojen kanssakäymisestä. Peikot asuivat suurten kallioiden sisällä ja olivat tunnetusti hankalia naapureita. Ne saattoivat tulla sotkemaan ja rikkomaan paikkoja ja päästämään karjan vapaaksi.
Muistatko tamagotchit? Vuosituhannen vaihteen suosikkilelu aiheutti kuohuntaa paitsi lasten ja lapsenmielisten parissa, myös Israelin uskonnollisissa piireissä. Milloin virtuaalielämä on tarpeeksi elossa kuollakseen?