Maailman ainoa avaruuskissa
Maapallon ulkopuolelle joutuminen lienee merkillisimpiä asioita, mitä muille eläimille on suhteistaan ihmisen kanssa seurannut. Historian ainoa avaruudessa käynyt kissa oli katukissa nimeltä Félicette.
Maapallon ulkopuolelle joutuminen lienee merkillisimpiä asioita, mitä muille eläimille on suhteistaan ihmisen kanssa seurannut. Historian ainoa avaruudessa käynyt kissa oli katukissa nimeltä Félicette.
Jos ihminen kuolee avaruudessa, mitä tapahtuu ruumiille? Hautauskäytäntöjen oikea, kulttuurin mukainen noudattaminen on kaikkialla maailmassa hyvin tärkeää. Avaruudessa tapahtuvan kuoleman käsittelylle ei kuitenkaan vielä ole protokollaa. Suunnitelmissa oleva miehitetty lento Marsiin ja vielä villimmät visiot muiden planeettojen asuttamisesta pakottavat etsimään ratkaisua avaruudessa syntyvien ruumiiden ongelmaan.
Ihmiskunnan ensimmäisestä matkasta Kuuhun on pian 50 vuotta, mutta edelleen vain harva meistä on käynyt avaruudessa. Jututimme astronautti Gregory Johnsonia maailmaamme suuremmista kysymyksistä.
Astrobiologi Kirsi Lehto kirjoittaa Ylellä, että avaruuden elämän kohtaamiseen pitää varautua jo ennen kuin sellaista löydetään. Kulttuuriset kategoriat ohjaavat ajatteluamme avaruudesta mahdollisesti löytyvien elämänmuotojen suhteen. Ne ohjaavat myös käsityksiämme siitä, miten näitä elämänmuotoja olisi sopivaa kohdella. Avaruusantropologia pyrkii tuomaan näitä kategorioita näkyviksi.
1960-luvun alussa ihmiskunta astui avaruusaikaan. Avaruus oli modernisaation ja teknologisen edistysuskon symboli ja kosmonautit, avaruuden valloittajat, uusia huimapäisiä neuvostoihmisiä. Vastalaskeutuneen kosmonautti Juri Gagarinin harteille kasattiin melkoinen rooli. Laskeuduttuaan hän oli jo huippuunsa treenattu esiintyjä, jonka tehtävänä oli kiertää ympäri maailmaa. Avaruuteen hän ei enää lentänyt. Se ei ollut tarpeen, sillä valtionjohdolle lennon suurin merkitys ei ollut avaruudessa vaan maan päällä: se oli osoitus siitä, että sosialistinen maailmanjärjestelmä toimi.
Tämä teksti on aatekriittinen, emansipatorinen kannanotto ufo- ja laajemmin yliluonnollisten uskomusten puolesta. Se kuvaa ufouskomuksia uskontohistoriallisesti ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Yliluonnolliset kokemukset ovat luonnollinen osa ihmismieltä, ja sosiaalinen tulkintaympäristö merkittävä tekijä siinä, kääntykö selittämättömän kohtaaminen rakentavaksi vai ahdistavaksi.