Kun pakolliset kenttätyöjaksot ovat takanapäin, edessä on urakan aikana haalitun materiaalin työstäminen etnografiaksi. Tiedeyhteisö peräänkuuluttaa tuloksia. Tutkimusyhteisö kysyy, miten työni edistyy. Itse kaipaan selontekoa siitä, mitä viime vuosien aikana oikeastaan on tapahtunut. Miten sen kaiken voisi tiivistää? Miten muuntaa etnografinen aineisto tieteeksi?
Juomat rakentavat tuntemamme maailman, asettavat sille selkeitä rajoja ja antavat sille muodon: yhden juoman katsotaan tekevän juojastaan työkykyisen, toinen siirtää juojan työajalta vapaalle; kolmatta juodaan vain ystävien kesken, neljättä kuuluu tarjota muukalaisille. Tätä ajatusta Fidži-saarilla havainnollistaa suosittu kava-juoma, jolla on erittäin kollektiivinen luonne.
Onnittelut professori Marja-Liisa Swantzille Kanadassa sijaitsevan UNESCON yhteisöpohjaisen tutkimuksen ja korkeamman koulutuksen sosiaalisen vastuun oppiaine on esittänyt onnittelunsa kulttuurin ja kehityksen tutkimuksen uranuurtajalle professori emerita…
AntroBlogin toimitus sai haastateltavakseen vaikuttavan uran tehneen apulaisprofessori Daena Funahashin. Hänen tutkimuksensa on kohdistunut myös suomalaiseen työuupumukseen. Miten Funahashi päätyi tutkimaan juuri tätä aihetta kauas pohjoiseen?…
Syksyllä 2017 koitti viimein päivä, jota varten olin valmistautunut puolitoista vuotta. Olin lähdössä pakoon Suomen talvea päiväntasaajan lämpöön. Edessäni odotti kolmen kuukauden kenttätyöjakso Pohjois-Ugandan Gulussa.…
Hypistelin lentolippuani jännittyneenä; edessä häämötti ensimmäinen jakso kentällä. Pioneerin intoa puhkuen haaveilin antropologin hattusulasta: kenttätyön myötä selvittäisin yhden mystisen maailman viipaleen kulttuurisen reseptin. Sulloin rinkkaani kaiken, mitä arvelin kentällä tarvittavan: kameran, ääninauhurin, tyhjiä vihkoja, kirjoja, tietokoneen, Suomi-tuliaisia, kasan vaatteita ja suuren valkoisen huivin yhteisön liturgisia menoja varten. Punaiseksi huutomerkiksi paisunut rinkka ritisi saumoistaan ja painoi kuin lyijy. Vaikka olin kaatua selälleni ja hiki norui selkääni pitkin, en hennonnut jättää mitään pois. Täältä tullaan, Siperia – do svidanija, Helsinki!