Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen on tutkinut suomalaisten kosketushistoriaa Tampereen yliopiston Marjo Kolehmaisen kanssa. Noin puolet kaikista tutkimukseen osallistuneista totesi, että he olivat kärsineet koko ikänsä rakastavan,…
Eräs intialainen ele on erityisen hämmentävä. Intialainen keskustelukumppani saattaa heiluttaa päätään puolelta toiselle, joko pehmeästi tai pontevammin. Kyseessä ei ole nyökkäys, vaan tasainen ja jatkuva liike, kuin vaakatasossa oleva kahdeksikko. Elettä on mahdoton olla huomaamatta Intiassa ollessa, ja se hämmentää sekä matkailijoita että intialaisten kanssa työskenteleviä.
Suomalaiseen uskomusperinteeseen kuului ennen kuolleista tarttuvan kalman välttely. Ruumiisiin kohdistuvan inhon ja pelon taustalla voidaan nähdä suojautuminen taudinaiheuttajilta, mutta välttämissäännöt kertovat myös arvoista ja yhteisöllisestä järjestyksestä. Vainajat kun hermostuivat vähäisistäkin rikkeistä.
Kuolemaa voi tarkastella filosofisena kysymyksenä tai yksilön tunne-elämän kriisinä. Kuolema ja kuolemanrituaalit ovat myös käytännön asioita – keskittyväthän useimmat suomalaisenkin yhteiskunnan kuolemaan liittyvät toimet nimenomaan vainajan ruumiiseen ja sen saattamiseen viimeiseen leposijaansa, tavalla tai toisella.
Suomalaisessa ja japanilaisessa kulttuurissa on tiettyjä yhtäläisyyksiä – kuten se, että molemmissa pidetään hiljaisuudesta. Syyt kovaäänisyyden ja metelin välttämiselle ovat kuitenkin hieman erilaisia.
Espanjalaisessa ruokakulttuurissa itse ruoka ei aina ole tärkein asia. Erityisesti ravintolalounaalla oleellista on paikan mukavuus, sillä siellä tulee parhaassa tapauksessa vietettyä useampia tunteja. Lounas ei ole ohi syömisen loppuessa, vaan silloin alkaa sobremesa. Kirjaimellisesti termi tarkoittaa ”pöydässä”. Se viittaa aikaan, joka vietetään syömisen jälkeen jutellen ja rentoutuen.
