Burleski on lavataidetta, joka tunnetaan ennen kaikkea näyttävästä estetiikasta ja tavastaan esittää seksuaalisuutta. Mitä burleskiesiintjät itse ajattelevat lajinsa estetiikasta? Entä kuinka lähellä median luomat mielikuvat burleskista ovat sitä kuvastoa, mitä esiintyjät itse haluavat lajinsa pariin tuottaa?
Stand up -komiikka on ainutlaatuinen yhdistelmä omaehtoista ja -kohtaista sooloesitystä, yhteisöllistä rituaalia ja jotain, mitä voisi kutsua välittömyyden estetiikaksi. Kuluvalla vuosituhannella tämä kansainvälisesti merkittävä lavataiteen laji on noussut suuren yleisön suosioon myös Suomessa.
Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvafestivaali Sodankylän elokuvajuhlat järjestettiin kesäkuun puolivälissä 33:tta kertaa. Viisipäiväisen festivaalin aikana tarjolla oli yli 150 elokuvanäytöstä. Festivaali kokoaa yhteen elokuva-alan ammattilaisia, vannoutuneita harrastajia sekä uteliaita katsojia Suomesta ja ulkomailta. Paitsi viihtymistä, festivaalit tarjoavat areenan harjoittaa antropologista katsetta – festivaaliympäristö kun sisältää monia arkijärjestyksen kiepautuksia, joilla on oma tärkeä tehtävänsä.
Voiko antropologia auttaa ymmärtämään David Lynchin tuotantoa? Huolimatta siitä onko ohjaajan omistautunut fani vai vannoutunut vihaaja, antropologia saattaa antaa työkaluja hänen teostensa käsittelyyn. Yle Teema järjestää 20.-24.3. elokuvafestivaalin, jonka päätähtenä on ohjaaja David Lynch. Toimituksen päivystävä leffafriikki tarttui tilaisuuteen ja pääsi näkemyksineen muiden innokkaiden mukana festivaaliohjelmiston välispiikkeihin – loput antropologisimmat ajatukset muotoutuivat tekstiksi.
Kesällä ilmestynyt elokuva Saamelaisveri kuvaa niin arkipäivän kuin institutionaalisen rasismin aiheuttamaa kipua yksilöille ja yhteisöille. Elokuva sijoittuu pääosin 1930-luvun Ruotsiin. Sen keskiössä ovat saamelaislapset sisäoppilaitoksessa, jossa heitä ruotsalaistetaan kieltämällä mm. saamen puhuminen. Sekä arkipäiväinen että institutionalisoitu rasismi on kuvattu hyvin hienovaraisesti. Elokuva ei jätä epäilyksiä siitä, minkälaista vahinkoa saadaan aikaan kieltämällä kieli, halventamalla saamelaiskulttuuria ja kieltämällä tasavertainen ihmisyys. Vaikka elokuva sijoittuu Ruotsiin, pätee kuvaus Suomeenkin.
Länsimaissa populaarikulttuuri on perinteisesti nähty uhkana moraalisille normeille ja yhteiskunnalliselle järjestykselle, 1800-luvun lopun sarjanovelleista 1980- ja 1990-lukujen metallimusiikkiin. Digitaaliset pelit ovat yksi viimeisimmistä päivityksistä tähän vuosisataiseen kulttuuriseen jatkumoon. Niistä alettiin tekemään syntipukkeja yhteiskunnallisille ongelmille 1990-luvun puolivälissä. Perusargumentti on, että väkivaltaiset pelit lisäävät aggressiivisuutta, ja saattavat pahimmillaan johtaa jopa väkivaltaiseen käyttäytymiseen.