Suomen Kuvalehti kyseenalaisti artikkelissaan antropologian opiskelun hyödyn kansantaloudelle. Tässä vastineessa Soveltavan antropologian verkosto vastaa SK:n toimittajalle ja kertoo, mihin kaikkeen antropologia taipuu työelämässä ja missä asioissa muiden alojen kannattaisi ottaa oppia antropologeilta.
Vastaus: Kaikki kolme työllistävät antropologin oman alan töihin.
Suomen Kuvalehti kirjoitti helmikuussa antropologiasta. Toimittaja Elina Järvinen kysyy artikkelissaan “Lopetetaan antropologia!”, onko antropologian opettaminen ylipäätään hyödyllistä. Maaliskuun alussa digilehti houkuttelee aiheen pariin klikkiotsikolla: Kansantaloudelle hyödytöntä? Näitä aloja ei pitäisi enää opettaa yliopistolla — “Aivan ihme koulutusohjelmia.”
Jutussa pohditaan kaukaisten kulttuurien perimysjärjestelmiä tutkivan tieteenalan käyttökelpoisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa ja esitellään antropologien hidasta opiskelutahtia ja kehnoa työllistymistä “omalle alalle”.
Haluamme jatkaa keskustelua avaamalla muutamia artikkelissa liian yksinkertaisesti esitettyjä asioita. Haluamme kertoa, mitä antropologit oikeastaan osaavat, ja miksi antropologinen tietotaito on merkityksellistä ja työelämän kannalta hyödyllistä.
Stereotypiat vs todellisuus
Antropologien ajatellaan yleensä tutkivan vieraita ja kaukaisia kulttuureita — mieluiten “heimoja”. Suomen Kuvalehden artikkelin sävy ja kuvitus korosti tätä: kuvituksessa esiteltiin senegalilaista rituaaliesineistöä ja veistoksia, joilla ei ole juuri tekemistä meidän yhteiskuntamme saati työelämän kanssa.
Tieteenalan juuret ovat toki eksoottisessa ja eksotisoivassa alkuperäiskansojen tutkimuksessa, mutta tämän päivän antropologia ei ole ainoastaan kaukaisen ja vieraan tutkimista. Kulttuurilla ei myöskään viitata vain savipatsaisiin tai perinnevaatteisiin, vaan sillä tarkoitetaan mitä tahansa yhteisön systemaattista toimintaa.
Antropologi näkee merkityksellisen analyysin kohteena niin arkiset ja tutut kuin vieraat ja merkilliset asiat. Omaa yhteiskuntaa havainnoiva antropologi tutkii esimerkiksi köyhyyttä ja tuloeroja, terveyttä ja hyvinvointia, maahanmuuttajien kotouttamista, kummia kokemuksia, uusia teollisuudenaloja, kuten pelialaa tai tekoälyä, oikeuskäytäntöjä, uskonnollisia ryhmiä ja eläkeläisten matkustustapoja.Yksi antropologian kulmakivistä on holistinen ajattelutapa. Asioita on havainnoitava ja analysoitava monesta näkökulmasta, jotta syntyvä ymmärrys olisi mahdollisimman aitoa, kattavaa ja syvällistä. Antropologi osaa siis tarkastella omaa yhteisöään, yhteiskuntaa ja ympäristöään “ulkopuolisin silmin” ollen samanaikaisesti osa sitä. Antropologia auttaa ymmärtämään erilaisia maailmankuvia, myös omaamme. Tälle on kysyntää, sillä itsestäänselviin ja itselle arkipäiväisiin asioihin on vaikea suhtautua kriittisesti.
Tänä päivänä onkin tarvetta tällaiselle ajattelulle. Ihmiset elävät omissa kuplissaan. Toisten eriäviä näkemyksiä ei ymmärretä, koska omaan kuplaan virtaa lähinnä omia mielipiteitä vahvistavia ja tukevia juttuja.
Antropologi “oman alan” töissä
Kuten professori Timo Kaartinen artikkelissa toteaa, yliopisto ei ole ammattikoulu. Eihän TE-toimiston järjestelmäkään tunnista ammattia “antropologi”. Antropologian kaltaiset yleissivistävät oppiaineet eivät valmista suoraan tiettyyn ammattiin.
Mutta tarkoittaako se, että omaa alaa ei ole?
Lääkärillä on valmistuessaan selkeä ammatti ja työnkuva, mutta harva humanisti tai yhteiskuntatieteilijä työllistyy pelkillä maisterin papereilla. Omalla alalla työskentelyä ei voi mitata sillä, sattuuko työsopimuksessa lukemaan antropologi, folkloristi tai poliittinen historioitsija.
Todennäköisempi nimike on suunnittelija, toimittaja, projektityöntekijä, koordinaattori, konsultti tai asiantuntija. Uusia työnkuvia ja titteleitä syntyy jatkuvasti: on innovaatiomanageria ja kokemussuunnittelijaa. Kumpi tahansa näistä voi olla — ja todennäköisesti on — koulutukseltaan antropologi.Ei ole olemassa määritelmää antropologien “omasta alasta”. Kaikki kiteytyy siihen, mitä antropologi itse mieltää oman alan työksi: Mikä kiinnostaa, ja miten ‘antropologiuden’ voi juuri tässä työssä tuoda esille? Paljon on kiinni omasta taidosta ja mahdollisuudesta soveltaa osaamista ja näkemystä työnkuvaansa, olipa se sitten palveluneuvontaa pankissa tai etuuskäsittelyä sosiaalitoimessa.
Antropologien pitää usein keksiä omat työnsä ja oivaltaa, miten ja kenelle myydä yliopistossa saatua sivistystä. Sananmukaisesti antropologia on oppia ihmisestä, joten oikeastaan mikä tahansa työ voi olla antropologien omaa alaa. Ihminen on osa kaikkea toimintaa ja vuorovaikutusta. Esimerkiksi perinteisessä tehdastyössä tulee pohtia koneiden ja ihmisten välistä suhdetta, jos haluaa tehtaan olevan tuottavampi ja edistää työntekijöiden hyvinvointia sekä työssä viihtyvyyttä.
Millaiseen muotoon antropologiaa voi siis paketoida?
Teknologian nopea kehitys pakottaa miettimään, mikä on ihmisen rooli digitalisoituvassa maailmassa. Antropologi Melissa Cefkin työskentelee Nissanin tutkimusyksikössä Piilaaksossa robottiautojen kehittämisen parissa. Hänen tehtävänään on tutkia muun muassa liikenteen vuorovaikutustilanteita ajoneuvojen, kevyen liikenteen ja jalankulkijoiden välillä. Tavoitteena on, että robottiautot havaitsisivat yllättävät tapahtumat ja vivahteet arjen liikenteessä. Cefkin siis opettaa robottiautot näkemään maailma ihmisten tavoin.
Design-antropologia on avainasemassa tällaisessa ympäristön ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen tutkimuksessa. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelua pyritään tekemään entistä ihmislähtöisemmin osallistamalla kaupunkilaisia. Sosiaalinen media ja internet ovat uudenlaisia virtuaalisia ympäristöjä, joissa vietämme merkittävän osan ajastamme.
Antropologeja palkataan myös digitaalisten palvelujen kehittäjiksi. Nettisivujen ja mobiilisovellusten käyttäjä on aina lopulta tunteva ja ajatteleva ihminen, jonka käytöstä ei voi tiivistää pelkkiin tilastoihin, big dataan ja algoritmeihin. Suomessa ainakin digitaalisiin palveluihin erikoistuneet yritykset Exove Design ja Taiste ovat rekrytoineet antropologin täydentämään työyhteisön osaamista.
Asiakaslähtöinen palvelumuotoilu, arvonluonti, kokemuksellisuus ja ihmislähtöisyys ovat tämän hetken näkyviä kehittämissuuntia sekä yritysmaailmassa että julkisella sektorilla. Antropologeilla on tällä kentällä erityistä osaamista jaettavaksi. Esimerkiksi palvelumuotoilun yksi käytetyin työkalu, etnografia, on alunperin juuri antropologian myötä kehittynyt tutkimusmenetelmä.Viime vuosina olemme nähneet inspiroivia suomalaisia esimerkkejä siitä, miten akateemisesti koulutettu antropologi voi suunnata osaamisensa yritysten, julkisten palvelujen tai yhdistysten tarpeisiin ja luoda uudenlaista toimintaa. Esimerkiksi Kenno, Gemic ja Genbu ovat kaikki suomalaisia yrityksiä, joiden perustajien joukossa on antropologeja.
Monissa muissa maissa antropologien työllisyysnäkymät ovat paremmat kuin Suomessa. Esimerkiksi Tanskassa Kööpenhaminan yliopistossa on soveltavaan tutkimukseen keskittyvä AnthroAnalysis-yksikkö, jossa opiskelijat pääsevät kokeilemaan antropologian käytännöllistä yhdistämistä oikeisiin hankkeisiin ja asiakkuuksiin. Yksikköä johtava Steffen Jöhncke kertoi Tartossa järjestetyssä konferenssissa, että osa opiskelijoista työllistyy opiskelun aikana ja muut pian valmistumisen jälkeen “oman alan töihin”.
Tähän on kaksi merkittävää syytä. Ensinnäkin opiskelijoilla on käytännön kokemusta siitä, mitä tarjottavaa antropologeilla on työelämässä. Toisekseen AnthroAnalysis-yksikkö tekee antropologian tunnetuksi Tanskan työmarkkinoilla. Niin yritykset kuin julkinenkin sektori ovat olleet mukana tarjoamassa oikeita haasteita opiskelijoiden ratkaistavaksi. Antropologien erityisosaaminen on kovassa nosteessa.
Tästä esimerkistä monella muullakin tieteenalalla olisi Suomessa opittavaa.
Soveltavan antropologian verkostosta eväitä työelämään
Opiskelijoita yritetään puskea ulos yliopistosta mahdollisimman nopeasti. Koulutukseen käytetty 32 000 € palaa kiertoon, kun vastavalmistuneesta tulee tuottava veronmaksaja. Poliittisen ja taloudellisen paineen alla yliopiston rooli on muuttumassa sivistyslaitoksesta kohti tuottavia työntekijöitä kouluttavaa instituutiota.
Yhteiskuntatieteellinen yliopistokoulutus ohjaa tutkijan uralle, sillä opinnoissa keskitytään pitkälti tieteellisen tutkimuksen teon kannalta oleellisten taitojen oppimiseen. Läheskään kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan hae tohtorikoulutettaviksi – eikä se olisi mahdollistakaan. Suurin osa valmistuu valtio- tai yhteiskuntatieteiden maistereiksi työmarkkinoille, jossa näiden opintojen hyöty on vielä monelle työnantajalle epäselvä.
Ensimmäisiä “oman alan” työpaikkoja hakiessa heräsi nopeasti todellisuuteen: miten sanoittaa oma osaaminen? Miten vakuuttaa työnantajalle, että kannattaa palkata antropologi? Mitä oikeastaan edes osaamme? Tartuimme härkää sarvista ja aloimme pienellä porukalla pohtimaan ratkaisuja tähän haasteeseen. Jo opintojen aikana olimme spekuloineet antropologiaan pohjautuvan konsultointitoiminnan kehittämisestä. Tulevan yrityksemme, Cabu Insightin toiminnan suunnittelun lomassa ja Tartossa marraskuussa 2016 järjestetyn soveltavan antropologian konferenssin inspiroimina saimme toisen kuningasidean.
Konferenssissa ollessamme perustimme Suomeen oman soveltavan antropologian verkoston. Verkosto tuo yhteen antropologian opiskelijoita, jo valmistuneita ja työelämässä olevia antropologeja sekä antropologiasta kiinnostuneita. Sen tehtävä on auttaa antropologeja kiteyttämään oma osaamisensa ja näkemään oma arvonsa Suomen muuttuvilla työmarkkinoilla ja tarjota alusta keskustelulle ja yhdessä verkostoitumiselle.Verkoston toiminnan kautta haluamme kehittää tulevien ja jo valmistuneiden antropologien työelämävalmiuksia. Tavoitteemme on myös edistää suomalaisten työnantajien ymmärrystä siitä, miksi kannattaa rekrytoida antropologiaa opiskellut ihminen töihin. Hyvin monella työnantajalla on tietämättään tälläkin hetkellä töissä antropologi, jonka näkemystä toiminnasta ja ihmisistä ei todennäköisesti osata hyödyntää, ellei antropologi itse tuo asiaa esiin.
Säännöllistä toimintaa aloitellaan parhaillaan ja pian käynnistyvät kuukausittaiset verkostotapaamiset. Työn alla on myös loppuvuodelle sijoittuva tapahtuma, jonka keskiössä on antropologi työelämän moniosaajana. Soveltavasta antropologiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan toimintaan ja sen kehittämiseen!
AntroBlogi kertoo sivullaan, miksi palkata antropologi. Myös me olemme tuoneet esille asioita, joissa antropologit ovat erityisen osaavia. Vastauksena Suomen Kuvalehden artikkeliin sanomme: antropologiaa ei missään nimessä pidä lopettaa, ja siitä on hyötyä niin Suomessa kuin maailmalla!
Odotamme mielenkiinnolla opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen laadullisen työllistymisen selvitystä ja sitä, miten työryhmä päätyy määrittelemään “oman alan”.
