Mitä yhteistä on Ikealla, yliopistolla ja Nissanilla?

Suomen Kuvalehti kyseenalaisti artikkelissaan antropologian opiskelun hyödyn kansantaloudelle. Tässä vastineessa Soveltavan antropologian verkosto vastaa SK:n toimittajalle ja kertoo, mihin kaikkeen antropologia taipuu työelämässä ja missä asioissa muiden alojen kannattaisi ottaa oppia antropologeilta. 

Vastaus: Kaikki kolme työl­lis­tä­vät ant­ro­po­lo­gin oman alan töihin.


Suomen Kuvalehti kirjoitti hel­mi­kuus­sa ant­ro­po­lo­gias­ta. Toimittaja Elina Järvinen kysyy artik­ke­lis­saan “Lopetetaan ant­ro­po­lo­gia!”, onko ant­ro­po­lo­gian opet­ta­mi­nen yli­pää­tään hyö­dyl­lis­tä. Maaliskuun alussa digilehti hou­kut­te­lee aiheen pariin klik­kiot­si­kol­laKansantaloudelle hyö­dy­tön­tä? Näitä aloja ei pitäisi enää opettaa yli­opis­tol­la — “Aivan ihme kou­lu­tus­oh­jel­mia.”


Jutussa pohditaan kau­kais­ten kult­tuu­rien peri­mys­jär­jes­tel­miä tutkivan tie­tee­na­lan käyt­tö­kel­poi­suut­ta suo­ma­lai­ses­sa yhteis­kun­nas­sa ja esi­tel­lään ant­ro­po­lo­gien hidasta opis­ke­lu­tah­tia ja kehnoa työl­lis­ty­mis­tä “omalle alalle”.


Haluamme jatkaa kes­kus­te­lua avaamalla muutamia artik­ke­lis­sa liian yksin­ker­tai­ses­ti esi­tet­ty­jä asioita. Haluamme kertoa, mitä ant­ro­po­lo­git oikeas­taan osaavat, ja miksi ant­ro­po­lo­gi­nen tie­to­tai­to on mer­ki­tyk­sel­lis­tä ja työelämän kannalta hyö­dyl­lis­tä.

Stereotypiat vs todellisuus

Antropologien aja­tel­laan yleensä tutkivan vieraita ja kaukaisia kult­tuu­rei­ta — mieluiten “heimoja”. Suomen Kuvalehden artik­ke­lin sävy ja kuvitus korosti tätä: kuvi­tuk­ses­sa esi­tel­tiin sene­ga­li­lais­ta ritu­aa­lie­si­neis­töä ja veis­tok­sia, joilla ei ole juuri tekemistä meidän yhteis­kun­tam­me saati työelämän kanssa.


Tietee­na­lan juuret ovat toki eksoot­ti­ses­sa ja ekso­ti­soi­vas­sa alku­pe­räis­kan­so­jen tut­ki­muk­ses­sa, mutta tämän päivän ant­ro­po­lo­gia ei ole ainoas­taan kaukaisen ja vieraan tut­ki­mis­ta. Kulttuurilla ei myöskään viitata vain savi­pat­sai­siin tai perin­ne­vaat­tei­siin, vaan sillä tar­koi­te­taan mitä tahansa yhteisön sys­te­maat­tis­ta toimintaa.


Antro­po­lo­gi näkee mer­ki­tyk­sel­li­sen analyysin kohteena niin arkiset ja tutut kuin vieraat ja mer­kil­li­set asiat. Omaa yhteis­kun­taa havain­noi­va ant­ro­po­lo­gi tutkii esi­mer­kik­si köyhyyttä ja tuloerojaterveyttä ja hyvin­voin­tiamaa­han­muut­ta­jien kotout­ta­mis­takummia koke­muk­sia, uusia teol­li­suu­de­na­lo­ja, kuten pelialaa tai tekoälyäoikeus­käy­tän­tö­jäuskon­nol­li­sia ryhmiä ja elä­ke­läis­ten mat­kus­tus­ta­po­ja.

Kuva: Sean Do/​Unsplash (CC0)

Yksi ant­ro­po­lo­gian kul­ma­ki­vis­tä on holis­ti­nen ajat­te­lu­ta­pa. Asioita on havain­noi­ta­va ja ana­ly­soi­ta­va monesta näkö­kul­mas­ta, jotta syntyvä ymmärrys olisi mah­dol­li­sim­man aitoa, kattavaa ja syväl­lis­tä. Antropologi osaa siis tar­kas­tel­la omaa yhtei­söään, yhteis­kun­taa ja ympä­ris­töään “ulko­puo­li­sin silmin” ollen saman­ai­kai­ses­ti osa sitä. Antropologia auttaa ymmär­tä­mään erilaisia maa­il­man­ku­via, myös omaamme. Tälle on kysyntää, sillä itses­tään­sel­viin ja itselle arki­päi­väi­siin asioihin on vaikea suhtautua kriit­ti­ses­ti.


Tänä päivänä onkin tarvetta täl­lai­sel­le ajat­te­lul­le. Ihmiset elävät omissa kuplis­saan. Toisten eriäviä näke­myk­siä ei ymmärretä, koska omaan kuplaan virtaa lähinnä omia mie­li­pi­tei­tä vah­vis­ta­via ja tukevia juttuja.

Antropologi “oman alan” töissä

Kuten pro­fes­so­ri Timo Kaartinen artik­ke­lis­sa toteaa, yliopisto ei ole ammat­ti­kou­lu. Eihän TE-toimiston jär­jes­tel­mä­kään tunnista ammattia “ant­ro­po­lo­gi”. Antropologian kaltaiset yleis­si­vis­tä­vät oppiai­neet eivät valmista suoraan tiettyyn ammattiin.


Mutta tar­koit­taa­ko se, että omaa alaa ei ole?


Lääkärillä on val­mis­tues­saan selkeä ammatti ja työnkuva, mutta harva humanisti tai yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jä työl­lis­tyy pelkillä maisterin pape­reil­la. Omalla alalla työs­ken­te­lyä ei voi mitata sillä, sattuuko työ­so­pi­muk­ses­sa lukemaan ant­ro­po­lo­gi, folklo­ris­ti tai poliit­ti­nen his­to­rioit­si­ja.


Toden­nä­köi­sem­pi nimike on suun­nit­te­li­ja, toi­mit­ta­ja, pro­jek­ti­työn­te­ki­jä, koor­di­naat­to­ri, konsultti tai asian­tun­ti­ja. Uusia työnkuvia ja tit­te­lei­tä syntyy jat­ku­vas­ti: on inno­vaa­tio­ma­na­ge­ria ja koke­mus­suun­nit­te­li­jaa. Kumpi tahansa näistä voi olla — ja toden­nä­köi­ses­ti on — kou­lu­tuk­sel­taan ant­ro­po­lo­gi.

Kuva: Samuel Zeller/​Unsplash (CC0)

Ei ole olemassa mää­ri­tel­mää ant­ro­po­lo­gien “omasta alasta”. Kaikki kiteytyy siihen, mitä ant­ro­po­lo­gi itse mieltää oman alan työksi: Mikä kiin­nos­taa, ja miten ‘ant­ro­po­lo­giu­den’ voi juuri tässä työssä tuoda esille? Paljon on kiinni omasta taidosta ja mah­dol­li­suu­des­ta soveltaa osaamista ja näkemystä työn­ku­vaan­sa, olipa se sitten pal­ve­lu­neu­von­taa pankissa tai etuus­kä­sit­te­lyä sosi­aa­li­toi­mes­sa.


Antro­po­lo­gien pitää usein keksiä omat työnsä ja oivaltaa, miten ja kenelle myydä yli­opis­tos­sa saatua sivis­tys­tä. Sananmukaisesti ant­ro­po­lo­gia on oppia ihmisestä, joten oikeas­taan mikä tahansa työ voi olla ant­ro­po­lo­gien omaa alaa. Ihminen on osa kaikkea toimintaa ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta. Esimerkiksi perin­tei­ses­sä teh­das­työs­sä tulee pohtia koneiden ja ihmisten välistä suhdetta, jos haluaa tehtaan olevan tuot­ta­vam­pi ja edistää työn­te­ki­jöi­den hyvin­voin­tia sekä työssä viih­ty­vyyt­tä.

Millaiseen muotoon antropologiaa voi siis paketoida?

Teknologian nopea kehitys pakottaa miet­ti­mään, mikä on ihmisen rooli digi­ta­li­soi­tu­vas­sa maa­il­mas­sa. Antropologi Melissa Cefkin työs­ken­te­lee Nissanin tut­ki­musyk­si­kös­sä Piilaaksossa robot­ti­au­to­jen kehit­tä­mi­sen parissa. Hänen teh­tä­vä­nään on tutkia muun muassa lii­ken­teen vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­ta ajo­neu­vo­jen, kevyen lii­ken­teen ja jalan­kul­ki­joi­den välillä. Tavoitteena on, että robot­ti­au­tot havait­si­si­vat yllät­tä­vät tapah­tu­mat ja vivahteet arjen lii­ken­tees­sä. Cefkin siis opettaa robot­ti­au­tot näkemään maailma ihmisten tavoin.


Design-ant­ro­po­lo­gia on avai­na­se­mas­sa täl­lai­ses­sa ympä­ris­tön ja ihmisten välisen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen tut­ki­muk­ses­sa. Esimerkiksi kau­pun­ki­suun­nit­te­lua pyritään tekemään entistä ihmis­läh­töi­sem­min osal­lis­ta­mal­la kau­pun­ki­lai­sia. Sosiaalinen media ja internet ovat uuden­lai­sia vir­tu­aa­li­sia ympä­ris­tö­jä, joissa vietämme mer­kit­tä­vän osan ajastamme.


Antro­po­lo­ge­ja palkataan myös digi­taa­lis­ten pal­ve­lu­jen kehit­tä­jik­si. Nettisivujen ja mobii­li­so­vel­lus­ten käyttäjä on aina lopulta tunteva ja ajat­te­le­va ihminen, jonka käytöstä ei voi tiivistää pelkkiin tilas­toi­hin, big dataan ja algo­rit­mei­hin. Suomessa ainakin digi­taa­li­siin pal­ve­lui­hin eri­kois­tu­neet yritykset Exove Design ja Taiste ovat rek­ry­toi­neet ant­ro­po­lo­gin täy­den­tä­mään työyh­tei­sön osaamista.


Asia­kas­läh­töi­nen pal­ve­lu­muo­toi­lu, arvon­luon­ti, koke­muk­sel­li­suus ja ihmis­läh­töi­syys ovat tämän hetken näkyviä kehit­tä­mis­suun­tia sekä yri­tys­maa­il­mas­sa että jul­ki­sel­la sek­to­ril­la. Antropologeilla on tällä kentällä erityistä osaamista jaet­ta­vak­si. Esimerkiksi pal­ve­lu­muo­toi­lun yksi käytetyin työkalu, etno­gra­fia, on alunperin juuri ant­ro­po­lo­gian myötä kehit­ty­nyt tut­ki­mus­me­ne­tel­mä.

Kuva: Antonio Dicaterina/​Unsplash (CC0)

Viime vuosina olemme nähneet ins­pi­roi­via suo­ma­lai­sia esi­merk­ke­jä siitä, miten aka­tee­mi­ses­ti kou­lu­tet­tu ant­ro­po­lo­gi voi suunnata osaa­mi­sen­sa yritysten, julkisten pal­ve­lu­jen tai yhdis­tys­ten tar­pei­siin ja luoda uuden­lais­ta toimintaa. Esimerkiksi KennoGemic ja Genbu ovat kaikki suo­ma­lai­sia yrityksiä, joiden perus­ta­jien joukossa on ant­ro­po­lo­ge­ja.


Monissa muissa maissa ant­ro­po­lo­gien työl­li­syys­nä­ky­mät ovat paremmat kuin Suomessa. Esimerkiksi Tanskassa Kööpenhaminan yli­opis­tos­sa on sovel­ta­vaan tut­ki­muk­seen kes­kit­ty­vä AnthroAnalysis-yksikkö, jossa opis­ke­li­jat pääsevät kokei­le­maan ant­ro­po­lo­gian käy­tän­nöl­lis­tä yhdis­tä­mis­tä oikeisiin hank­kei­siin ja asiak­kuuk­siin. Yksikköä johtava Steffen Jöhncke kertoi Tartossa jär­jes­te­tys­sä kon­fe­rens­sis­sa, että osa opis­ke­li­jois­ta työl­lis­tyy opiskelun aikana ja muut pian val­mis­tu­mi­sen jälkeen “oman alan töihin”.


Tähän on kaksi mer­kit­tä­vää syytä. Ensinnäkin opis­ke­li­joil­la on käytännön kokemusta siitä, mitä tar­jot­ta­vaa ant­ro­po­lo­geil­la on työ­elä­mäs­sä. Toisekseen AnthroAnalysis-yksikkö tekee ant­ro­po­lo­gian tun­ne­tuk­si Tanskan työ­mark­ki­noil­la. Niin yritykset kuin jul­ki­nen­kin sektori ovat olleet mukana tar­joa­mas­sa oikeita haasteita opis­ke­li­joi­den rat­kais­ta­vak­si. Antropologien eri­tyis­osaa­mi­nen on kovassa nosteessa.


Tästä esi­mer­kis­tä monella muullakin tie­tee­na­lal­la olisi Suomessa opittavaa.

Soveltavan antropologian verkostosta eväitä työelämään

Opiskelijoita yritetään puskea ulos yli­opis­tos­ta mah­dol­li­sim­man nopeasti. Koulutukseen käytetty 32 000 € palaa kiertoon, kun vas­ta­val­mis­tu­nees­ta tulee tuottava veron­mak­sa­ja. Poliittisen ja talou­del­li­sen paineen alla yli­opis­ton rooli on muut­tu­mas­sa sivis­tys­lai­tok­ses­ta kohti tuottavia työn­te­ki­jöi­tä kou­lut­ta­vaa ins­ti­tuu­tio­ta.


Yhteis­kun­ta­tie­teel­li­nen yli­opis­to­kou­lu­tus ohjaa tutkijan uralle, sillä opin­nois­sa kes­ki­ty­tään pitkälti tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen teon kannalta oleel­lis­ten taitojen oppi­mi­seen. Läheskään kaikki opis­ke­li­jat eivät kui­ten­kaan hae toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­vik­si – eikä se olisi mah­dol­lis­ta­kaan. Suurin osa valmistuu valtio- tai yhteis­kun­ta­tie­tei­den mais­te­reik­si työ­mark­ki­noil­le, jossa näiden opintojen hyöty on vielä monelle työ­nan­ta­jal­le epäselvä.


Ensim­mäi­siä “oman alan” työ­paik­ko­ja hakiessa heräsi nopeasti todel­li­suu­teen: miten sanoittaa oma osaaminen? Miten vakuuttaa työ­nan­ta­jal­le, että kannattaa palkata ant­ro­po­lo­gi? Mitä oikeas­taan edes osaamme? Tartuimme härkää sarvista ja aloimme pienellä porukalla pohtimaan rat­kai­su­ja tähän haas­tee­seen. Jo opintojen aikana olimme spe­ku­loi­neet ant­ro­po­lo­gi­aan poh­jau­tu­van kon­sul­toin­ti­toi­min­nan kehit­tä­mi­ses­tä. Tulevan yri­tyk­sem­me, Cabu Insightin toiminnan suun­nit­te­lun lomassa ja Tartossa mar­ras­kuus­sa 2016 jär­jes­te­tyn sovel­ta­van ant­ro­po­lo­gian kon­fe­rens­sin ins­pi­roi­mi­na saimme toisen kunin­gas­idean.


Konfe­rens­sis­sa olles­sam­me perus­tim­me Suomeen oman sovel­ta­van ant­ro­po­lo­gian verkoston. Verkosto tuo yhteen ant­ro­po­lo­gian opis­ke­li­joi­ta, jo val­mis­tu­nei­ta ja työ­elä­mäs­sä olevia ant­ro­po­lo­ge­ja sekä ant­ro­po­lo­gias­ta kiin­nos­tu­nei­ta. Sen tehtävä on auttaa ant­ro­po­lo­ge­ja kiteyt­tä­mään oma osaa­mi­sen­sa ja näkemään oma arvonsa Suomen muut­tu­vil­la työ­mark­ki­noil­la ja tarjota alusta kes­kus­te­lul­le ja yhdessä ver­kos­toi­tu­mi­sel­le.

Kuva: Raul Varzar/​Unsplash (CC0)

Verkoston toiminnan kautta haluamme kehittää tulevien ja jo val­mis­tu­nei­den ant­ro­po­lo­gien työ­elä­mä­val­miuk­sia. Tavoitteemme on myös edistää suo­ma­lais­ten työ­nan­ta­jien ymmär­rys­tä siitä, miksi kannattaa rek­ry­toi­da ant­ro­po­lo­gi­aa opis­kel­lut ihminen töihin. Hyvin monella työ­nan­ta­jal­la on tie­tä­mät­tään tälläkin hetkellä töissä ant­ro­po­lo­gi, jonka näkemystä toi­min­nas­ta ja ihmisistä ei toden­nä­köi­ses­ti osata hyödyntää, ellei ant­ro­po­lo­gi itse tuo asiaa esiin.


Sään­nöl­lis­tä toimintaa aloi­tel­laan par­hail­laan ja pian käyn­nis­ty­vät kuu­kausit­tai­set ver­kos­to­ta­paa­mi­set. Työn alla on myös lop­pu­vuo­del­le sijoit­tu­va tapahtuma, jonka keskiössä on ant­ro­po­lo­gi työelämän monio­saa­ja­na. Soveltavasta ant­ro­po­lo­gias­ta kiin­nos­tu­neet ovat ter­ve­tul­lei­ta mukaan toi­min­taan ja sen kehit­tä­mi­seen!


AntroBlogi kertoo sivullaan, miksi palkata ant­ro­po­lo­gi. Myös me olemme tuoneet esille asioita, joissa ant­ro­po­lo­git ovat erityisen osaavia. Vastauksena Suomen Kuvalehden artik­ke­liin sanomme: ant­ro­po­lo­gi­aa ei missään nimessä pidä lopettaa, ja siitä on hyötyä niin Suomessa kuin maa­il­mal­la!


Odotamme mie­len­kiin­nol­la ope­tus­mi­nis­te­ri Sanni Grahn-Laasosen laa­dul­li­sen työl­lis­ty­mi­sen sel­vi­tys­tä ja sitä, miten työryhmä päätyy mää­rit­te­le­mään “oman alan”.

  • Podcast-lukija: Sanna Rauhala
  • Verkkotaitto: Niina Ahola
  • Artikkelikuva: rawpixel/​Unsplash (CC0)

Kirjoittajat

Laura Calderón Westö (VTM) on yksi soveltavan antropologian verkoston perustajista. Opinnoissaan Laura keskittyi sosiaaliseen muistamiseen ja yhteiskunnalliseen uudelleenrakentamiseen sekä poliittisen väkivallan ilmiöön ruohonjuuritasolla. Lauraa kiehtoo kokemuksellisuuden, arjen tarinallistamisen sekä organisaatiotutkimuksen tematiikka.


Kati Rinne (VTM, sosiaali- ja kulttuuriantropologia) on yksi soveltavan antropologian verkoston perustajista. Opiskeluaikana Kati keskittyi monikulttuurisuuden ja kansallisen identiteetin tutkimiseen. Valmistuttuaan hän on työskennellyt Helsingin kaupungilla nuorten hyvinvointitutkimuksen, maahanmuuttajien sosiaaliturvan ja tällä hetkellä työllisyydenhoidon parissa. Katia kiinnostaa ihmislähtöinen ja osallistava kehittäminen.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Aktivisti ja yrittäjä, vuorovaikutus- ja mindfulness-kouluttaja, antropologi ja ihmislähtöinen tekijä. Elina Kauppila on kirjoittanut kasvatusoppaita kiireisille, vetänyt vuorovaikutuskursseja vanhemmille ja toimii vapaa-ajallaan ilmastotoimia vaativan Elokapina-liikkeen joukoissa. Työkentällä-haastattelussa hän kertoo urastaan hyvinvointialalla.

Helsingissä vuokrataso on karannut niin korkealle, että monien palkansaajien tuloista leijonanosa kuluu vuokraan. Suomessa yleisen käsityksen mukaan vuokrasääntely on turmiollista vuokramarkkinoiden toiminnalle.

Havainnot maapallon resurssien rajallisuudesta sekä epätasaisesta jakautumisesta haastavat talouskasvupakkoa, mikä kannustaa miettimään talousajattelua uudestaan. Vaikka joidenkin kasvukriitikoiden mukaan talouden pohdinta kuuluu kaikille, kaikkien kokemuksen huomioiminen ei ole itsestäänselvyys. Tulokulmia-kolumnissa tutkija Eeva Houtbeckers kertoo, mitä annettavaa antropologialla on kasvutalouden jälkeiselle ajalle.