Amsterdam on yksi Euroopan suosituimmista matkakohteista — vuosittain jopa 19 miljoonaa turistia matkustaa Hollannin pääkaupunkiin. Yksi vetävimmistä nähtävyyksistä on Oudekerkspleinin aukio punaisten lyhtyjen alueella, jonne virtaa yli 1000 turistiryhmää viikoittain. Paikalliset ovat jo pitkään olleet harmissaan öykkäröivien turistimassojen täyttämästä vanhasta kaupungista. Vuoden 2020 alusta lähtien Amsterdamin kaupunki kieltää turistikierrokset punaisten lyhtyjen kaupunginosaan.
Amsterdamin ensimmäinen naispormestari, Femke Halsema, päätti alkuvuodesta ryhtyä toimiin kaupungin siivoamiseksi möykkäävistä turistiryhmistä. Erityisesti poikamies- ja polttariseurueet, jotka suuntaavat Amsterdamiin laillisen marihuanan ja prostituution perässä, aiheuttavat päänvaivaa kaupungin auktoriteetille, paikallisille asukkaille sekä punaisten lyhtyjen alueella työskenteleville seksityöläisille.
Viimeisimmän kyselyn mukaan yli 80 % seksityöntekijöistä ilmoittaa, että urkkivat turistit ovat heikentäneet heidän turvallisuuttaan ja työolosuhteitaan. Seksityöntekijöiden edessä selfieitä nappaavat ja huutelevat turistit karkottavat maksavat asiakkaat tiehensä. Lisäksi monikaan ei mieti sosiaalisessa mediassa leviävien kuvien vaikutusta itse seksityöläisiin, ja heidän identitteettinsä paljastumiseen. Osa naisista harjoittaa ammattia salaa lähipiiriltä.
Halsema pitää seksityöläisiä pällisteleviä turistikierroksia nöyryyttävinä. Samaa mieltä on kaupunginvaltuutettu Udo Kock: ”Nykyään ei ole enää hyväksyttävää pitää seksityöläisiä turistikohteena”.
Seksiä myyvien naisten hämmästely ja kummastelu muistuttaa hieman ensimmäisten antropologien tapaa matkustaa kaukaisiin maihin tutkimaan seksiä ja seksuaalisuutta. “Alkukantaisia” eli ei-eurooppalaisia yhteisöjä tarkasteltiin lähes yksinomaan heteronormatiivisesta valkoisen miehen näkökulmasta. Alkuperäisasukkaat esitettiin usein ylikorostuneen seksuaalisina kansoina. Kuuluisassa teoksessaan The Sexual Life of Savages sosiaaliantropologian isänä pidetty Bronislaw Malinowski väitti, että alkuperäiskansoilta puuttuu seksuaalinen kontrolli, mikä oli hänen mukaansa merkki vähemmän kehittyneestä yhteiskunnasta.
Filosofi Michel Foucaultin mukaan 1900-luvun alun Euroopassa myös prostituoidut luettiin “primitiivisten” kansojen lailla alempiarvoisiksi. Heitä pidettiin seksistä sairastuneina naisina, joiden syyksi laitettiin myös laaja sukupuolitautien leviäminen. Silti seksiä ostavien miesten käytös nähtiin normaalina.
Amsterdamilaisten seksityöläisten tirkistely ja kuvaaminen kertoo aikamme suhtautumisesta naisen seksuaalisuuteen. Yhtälailla kuin viktoriaanisen ajan Euroopassa, seksuaalisuuttaan korostava ja siitä nauttiva nainen esitetään edelleen poikkeuksena, nähtävyytenä ja tabuna. Polttariporukka nauramassa ja kuvaamassa ikkunassa tanssivaa naista on taas osa tavallista turistikierrosta.
Antropologia on kehittynyt tieteenalan alkuajoista, ja nykyään seksuaalisuutta ja seksiä havainnoidaan useasta eri näkökulmasta. Erityisesti halutaan ymmärtää naisten – ja eri marginaaliryhmien seksuaalista asemaa yhteiskunnassa.
Seksityöntekijöiden esittäminen turistinähtävyytenä jää Damissa ensi vuonna vihdoinkin historiaan. Se on tärkeä edistysaskel kohti seksityöntekijöiden oikeuksien ja työolojen kunnioittamista kaupungissa.
Lukemista
- Suvi Lensu, AntroBlogi: Huora, äiti vai kansalainen?
- Aino Pohjola, AntroBlogi: Kun seksi ei kiinnosta
- Janeslaw Doelowski, AntroBlogi: Kulttuurin kanssa sängyssä
- Suvi Lensu, AntroBlogi: Suomalainen mies #metoon häpeäpaalulla
- BBC News: Tough times for Amsterdam sex business
- Foucault, Michel (1979) [1976]. The History of Sexuality Volume 1: An Introduction.
- DutchNews.nl: Amsterdam bans red light district guided tours to beat tourist boom
- Helsingin Sanomat: Amsterdam sai tarpeekseen seksityöläisiä pällistelevistä turistiryhmistä
- Malinowski, Bronislaw (1987) [1929] Sexual Life of Savages.
