Loppu Amsterdamin tirkistelyturismille

Amsterdam on yksi Euroopan suo­si­tuim­mis­ta mat­ka­koh­teis­ta — vuo­sit­tain jopa 19 miljoonaa turistia matkustaa Hollannin pää­kau­pun­kiin. Yksi vetä­vim­mis­tä näh­tä­vyyk­sis­tä on Oudekerkspleinin aukio punaisten lyhtyjen alueella, jonne virtaa yli 1000 turis­ti­ryh­mää vii­koit­tain. Paikalliset ovat jo pitkään olleet har­mis­saan öyk­kä­röi­vien turis­ti­mas­so­jen täyt­tä­mäs­tä vanhasta kau­pun­gis­ta. Vuoden 2020 alusta lähtien Amsterdamin kaupunki kieltää turis­ti­kier­rok­set punaisten lyhtyjen kau­pun­gin­osaan.

Amsterdamin ensim­mäi­nen nais­por­mes­ta­ri, Femke Halsema, päätti alku­vuo­des­ta ryhtyä toimiin kaupungin sii­voa­mi­sek­si möyk­kää­vis­tä turis­ti­ryh­mis­tä. Erityisesti poikamies- ja polt­ta­ri­seu­ru­eet, jotka suun­taa­vat Amsterdamiin laillisen mari­hua­nan ja pros­ti­tuu­tion perässä, aiheut­ta­vat pään­vai­vaa kaupungin auk­to­ri­tee­til­le, pai­kal­li­sil­le asuk­kail­le sekä punaisten lyhtyjen alueella työs­ken­te­le­vil­le sek­si­työ­läi­sil­le.

Viimeisimmän kyselyn mukaan yli 80 % sek­si­työn­te­ki­jöis­tä ilmoittaa, että urkkivat turistit ovat hei­ken­tä­neet heidän tur­val­li­suut­taan ja työ­olo­suh­tei­taan. Seksityöntekijöiden edessä selfieitä nappaavat ja huu­te­le­vat turistit kar­kot­ta­vat maksavat asiakkaat tiehensä. Lisäksi monikaan ei mieti sosi­aa­li­ses­sa mediassa leviävien kuvien vai­ku­tus­ta itse sek­si­työ­läi­siin, ja heidän iden­tit­teet­tin­sä pal­jas­tu­mi­seen. Osa naisista har­joit­taa ammattia salaa lähi­pii­ril­tä.

Halsema pitää sek­si­työ­läi­siä päl­lis­te­le­viä turis­ti­kier­rok­sia nöy­ryyt­tä­vi­nä. Samaa mieltä on kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu Udo Kock: “Nykyään ei ole enää hyväk­syt­tä­vää pitää sek­si­työ­läi­siä turis­ti­koh­tee­na”.

Seksiä myyvien naisten häm­mäs­te­ly ja kum­mas­te­lu muis­tut­taa hieman ensim­mäis­ten ant­ro­po­lo­gien tapaa matkustaa kau­kai­siin maihin tutkimaan seksiä ja sek­su­aa­li­suut­ta. “Alkukantaisia” eli ei-euroop­pa­lai­sia yhteisöjä tar­kas­tel­tiin lähes yksi­no­maan hete­ro­nor­ma­tii­vi­ses­ta valkoisen miehen näkö­kul­mas­ta. Alkuperäisasukkaat esi­tet­tiin usein yli­ko­ros­tu­neen sek­su­aa­li­si­na kansoina. Kuuluisassa teok­ses­saan The Sexual Life of Savages sosi­aa­liant­ro­po­lo­gian isänä pidetty Bronislaw Malinowski väitti, että alku­pe­räis­kan­soil­ta puuttuu sek­su­aa­li­nen kontrolli, mikä oli hänen mukaansa merkki vähemmän kehit­ty­nees­tä yhteis­kun­nas­ta.

Filosofi Michel Foucaultin mukaan 1900-luvun alun Euroopassa myös pros­ti­tuoi­dut luettiin “pri­mi­tii­vis­ten” kansojen lailla alem­piar­voi­sik­si. Heitä pidettiin seksistä sai­ras­tu­nei­na naisina, joiden syyksi lai­tet­tiin myös laaja suku­puo­li­tau­tien leviä­mi­nen. Silti seksiä ostavien miesten käytös nähtiin nor­maa­li­na.

Amsterdamilaisten sek­si­työ­läis­ten tir­kis­te­ly ja kuvaa­mi­nen kertoo aikamme suh­tau­tu­mi­ses­ta naisen sek­su­aa­li­suu­teen. Yhtälailla kuin vik­to­ri­aa­ni­sen ajan Euroopassa, sek­su­aa­li­suut­taan korostava ja siitä nauttiva nainen esitetään edelleen poik­keuk­se­na, näh­tä­vyy­te­nä ja tabuna. Polttariporukka nau­ra­mas­sa ja kuvaa­mas­sa ikkunassa tanssivaa naista on taas osa taval­lis­ta turis­ti­kier­ros­ta.

Antropologia on kehit­ty­nyt tie­tee­na­lan alkua­jois­ta, ja nykyään sek­su­aa­li­suut­ta ja seksiä havain­noi­daan useasta eri näkö­kul­mas­ta. Erityisesti halutaan ymmärtää naisten — ja eri mar­gi­naa­li­ryh­mien sek­su­aa­lis­ta asemaa yhteis­kun­nas­sa.

Seksityöntekijöiden esit­tä­mi­nen turis­ti­näh­tä­vyy­te­nä jää Damissa ensi vuonna vih­doin­kin his­to­ri­aan. Se on tärkeä edis­ty­sas­kel kohti sek­si­työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sien ja työolojen kun­nioit­ta­mis­ta kau­pun­gis­sa.

Kirjoittaja

Suvi Lensu on tohtorikoulutettava Edinburghin yliopistossa ja tutkijana ANTHUSIA-nimisessä antropologisessa tutkimusprojektissa. Hänen kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat erityisesti sukupuolentutkimus Etelä-Amerikassa ja Itä-Afrikassa sekä siihen liittyvä seksuaali- ja identiteettipolitiikka.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä:

Karibianmeren saarille saapuneet espanjalaiset valloittajat pyrkivät selvittämään 1500-luvun alussa, onko paikallisilla sielua. Kysymys oli keskeinen löytöretkien kannalta, sillä vain ihmisiä joilla on sielu, voidaan käännyttää kristinuskoon. Saarten paikallisia asukkaita taas kiinnosti tutkia valloittajien ruumiita. He hukuttivat saapuneita ja tarkkailivat, mätänevätkö kehot kuoleman jälkeen.

Yhdysvaltojen ja Suomen presidentit pitivät Valkoisessa talossa lehdistötilaisuuden. Tapahtumassa juhlistettiin sitä, että on kulunut 100 vuotta siitä kun USA tunnusti Suomen itsenäisyyden eli suvereniteetin: yksinoikeuden hallita omaa aluettaan. Tilaisuus kääntyi kuitenkin isäntämaan sisäpolitiikan kiistoihin tavalla, joka kiinnitti huomiota itse USA:n suvereniteetin ongelmiin.

Näyttelijätär Aishwarya Rai sai vuonna 2007 aikaan julkisuuskohun, sillä hänen kerrottiin menneen vanhan hinduseremonian mukaisesti naimisiin puun kanssa. Ihmisoikeusjärjestöt Intiassa vaativat julkista anteeksipyyntöä. Syynä ei ollut avioliittoinstituution halventaminen, vaan jotakin monikerroksisempaa.

Elokuussa 2019 USA:ssa tapahtuneiden joukkoampumisten jälkeen valkoista ylivaltaa ja äärioikeistoa on pohdittu mediassa myös Suomessa. Valtamediat käsittelevät valkoista ylivaltaa usein yhteiskunnallisten rakenteiden ulkopuolella toimivana äärioikeistolaisena ideologiana, joka uhkaa länsimaisen sivistysvaltion periaatteita. Ongelman ulkoistamisen sijaan sitä tulisi tarkastella historiallisesti rakentuneiden etnosentristen hierarkioiden ja vaaleaihoisten nauttimien etuoikeuksien kautta.