Loppu Amsterdamin tirkistelyturismille

Amsterdam on yksi Euroopan suo­si­tuim­mis­ta mat­ka­koh­teis­ta — vuo­sit­tain jopa 19 miljoonaa turistia matkustaa Hollannin pää­kau­pun­kiin. Yksi vetä­vim­mis­tä näh­tä­vyyk­sis­tä on Oudekerkspleinin aukio punaisten lyhtyjen alueella, jonne virtaa yli 1000 turis­ti­ryh­mää vii­koit­tain. Paikalliset ovat jo pitkään olleet har­mis­saan öyk­kä­röi­vien turis­ti­mas­so­jen täyt­tä­mäs­tä vanhasta kau­pun­gis­ta. Vuoden 2020 alusta lähtien Amsterdamin kaupunki kieltää turis­ti­kier­rok­set punaisten lyhtyjen kau­pun­gin­osaan.

Amsterdamin ensim­mäi­nen nais­por­mes­ta­ri, Femke Halsema, päätti alku­vuo­des­ta ryhtyä toimiin kaupungin sii­voa­mi­sek­si möyk­kää­vis­tä turis­ti­ryh­mis­tä. Erityisesti poikamies- ja polt­ta­ri­seu­ru­eet, jotka suun­taa­vat Amsterdamiin laillisen mari­hua­nan ja pros­ti­tuu­tion perässä, aiheut­ta­vat pään­vai­vaa kaupungin auk­to­ri­tee­til­le, pai­kal­li­sil­le asuk­kail­le sekä punaisten lyhtyjen alueella työs­ken­te­le­vil­le sek­si­työ­läi­sil­le.

Viimeisimmän kyselyn mukaan yli 80 % sek­si­työn­te­ki­jöis­tä ilmoittaa, että urkkivat turistit ovat hei­ken­tä­neet heidän tur­val­li­suut­taan ja työ­olo­suh­tei­taan. Seksityöntekijöiden edessä selfieitä nappaavat ja huu­te­le­vat turistit kar­kot­ta­vat maksavat asiakkaat tiehensä. Lisäksi monikaan ei mieti sosi­aa­li­ses­sa mediassa leviävien kuvien vai­ku­tus­ta itse sek­si­työ­läi­siin, ja heidän iden­tit­teet­tin­sä pal­jas­tu­mi­seen. Osa naisista har­joit­taa ammattia salaa lähi­pii­ril­tä.

Halsema pitää sek­si­työ­läi­siä päl­lis­te­le­viä turis­ti­kier­rok­sia nöy­ryyt­tä­vi­nä. Samaa mieltä on kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu Udo Kock: “Nykyään ei ole enää hyväk­syt­tä­vää pitää sek­si­työ­läi­siä turis­ti­koh­tee­na”.

Seksiä myyvien naisten häm­mäs­te­ly ja kum­mas­te­lu muis­tut­taa hieman ensim­mäis­ten ant­ro­po­lo­gien tapaa matkustaa kau­kai­siin maihin tutkimaan seksiä ja sek­su­aa­li­suut­ta. “Alkukantaisia” eli ei-euroop­pa­lai­sia yhteisöjä tar­kas­tel­tiin lähes yksi­no­maan hete­ro­nor­ma­tii­vi­ses­ta valkoisen miehen näkö­kul­mas­ta. Alkuperäisasukkaat esi­tet­tiin usein yli­ko­ros­tu­neen sek­su­aa­li­si­na kansoina. Kuuluisassa teok­ses­saan The Sexual Life of Savages sosi­aa­liant­ro­po­lo­gian isänä pidetty Bronislaw Malinowski väitti, että alku­pe­räis­kan­soil­ta puuttuu sek­su­aa­li­nen kontrolli, mikä oli hänen mukaansa merkki vähemmän kehit­ty­nees­tä yhteis­kun­nas­ta.

Filosofi Michel Foucaultin mukaan 1900-luvun alun Euroopassa myös pros­ti­tuoi­dut luettiin “pri­mi­tii­vis­ten” kansojen lailla alem­piar­voi­sik­si. Heitä pidettiin seksistä sai­ras­tu­nei­na naisina, joiden syyksi lai­tet­tiin myös laaja suku­puo­li­tau­tien leviä­mi­nen. Silti seksiä ostavien miesten käytös nähtiin nor­maa­li­na.

Amsterdamilaisten sek­si­työ­läis­ten tir­kis­te­ly ja kuvaa­mi­nen kertoo aikamme suh­tau­tu­mi­ses­ta naisen sek­su­aa­li­suu­teen. Yhtälailla kuin vik­to­ri­aa­ni­sen ajan Euroopassa, sek­su­aa­li­suut­taan korostava ja siitä nauttiva nainen esitetään edelleen poik­keuk­se­na, näh­tä­vyy­te­nä ja tabuna. Polttariporukka nau­ra­mas­sa ja kuvaa­mas­sa ikkunassa tanssivaa naista on taas osa taval­lis­ta turis­ti­kier­ros­ta.

Antropologia on kehit­ty­nyt tie­tee­na­lan alkua­jois­ta, ja nykyään sek­su­aa­li­suut­ta ja seksiä havain­noi­daan useasta eri näkö­kul­mas­ta. Erityisesti halutaan ymmärtää naisten — ja eri mar­gi­naa­li­ryh­mien sek­su­aa­lis­ta asemaa yhteis­kun­nas­sa.

Seksityöntekijöiden esit­tä­mi­nen turis­ti­näh­tä­vyy­te­nä jää Damissa ensi vuonna vih­doin­kin his­to­ri­aan. Se on tärkeä edis­ty­sas­kel kohti sek­si­työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sien ja työolojen kun­nioit­ta­mis­ta kau­pun­gis­sa.

Kirjoittaja

Suvi Lensu on tohtorikoulutettava Edinburghin yliopistossa ja tutkijana ANTHUSIA-nimisessä antropologisessa tutkimusprojektissa. Hänen kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat erityisesti sukupuolentutkimus Etelä-Amerikassa ja Itä-Afrikassa sekä siihen liittyvä seksuaali- ja identiteettipolitiikka.

OSALLISTU KESKUSTELUUN

Lue myös nämä: