Onko sinulla tuttavia Yhdysvalloista? Hymyilevätkö he jatkuvasti ilman syytä? Leveä, säteilevä hymy on tärkeä osa sosiaalista itseilmaisua USA:ssa, joka on tunnetusti myös kulttuurien sulatusuuni. Näillä asioilla saattaa olla yhteys.
Uhkakuvat tekoälystä sijoittuvat pitkään traditioon: teknologiset innovaatiot kirjoitustaidosta geeniteknologiaan muuttavat kulttuuria ja ovat samalla kriisi ihmiskuvalle. Keinoälyyn liittyvää ahdistusta tutkinut antropologi Kathleen Richardson väittää, että robottilapset, kyborgikumppanit ja teknologiset terapeutit ovat vääjäämättä tulevaisuutta. Niiden haaste on pikemminkin sosiaalinen kuin moraalinen: millainen eksistentialistinen kriisi on ihmissuhteiden väheneminen?
Vaikka suuteleminen on kulttuurissamme itsestään selvää, kyseessä on kuitenkin AntroBlogin perustajan, antropologi Ninnu Koskenalhon mukaan kulttuurisesti rakentunut tapa. ”Joissakin kulttuureissa suulle suutelemista voidaan pitää jopa vastenmielisenä”,…
Kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi Oulun yliopistosta on kerännyt valmisteilla olevaa väitöskirjaansa varten kymmeniä tarinoita suomalaisten sodanaikaisista yliluonnollisista kokemuksista. Artikkeli julkaistu Yle.fi:ssä 28.9.2017.
Helsingin Taiteiden yö kaikui tänä vuonna tiedeviestinnän ilosanomaa, kun kesän suuri projektimme ”Tabufestivaali: Onko normaalia olla mielisairas?” täytti startup-keskus Maria 01:n ja koko sairaala-alueen pihamaan yleisöllä. Antropologia, mielenterveys ja -sairaus, normaalin ja epänormaalin kulttuurinen määrittely sekä monet erilaiset, rajoja rikkovat taiteen muodot houkuttelivat paikalle valtavasti yleisöä. Nelituntinen tapahtumamme keräsi paikalle yli 1000 kävijää, ja pihamaalla oli pitkä jono koko tapahtuman ajan. Lienee tarpeetonta todeta, että tiimimme oli menestyksestä riemuissaan.
Hypistelin lentolippuani jännittyneenä; edessä häämötti ensimmäinen jakso kentällä. Pioneerin intoa puhkuen haaveilin antropologin hattusulasta: kenttätyön myötä selvittäisin yhden mystisen maailman viipaleen kulttuurisen reseptin. Sulloin rinkkaani kaiken, mitä arvelin kentällä tarvittavan: kameran, ääninauhurin, tyhjiä vihkoja, kirjoja, tietokoneen, Suomi-tuliaisia, kasan vaatteita ja suuren valkoisen huivin yhteisön liturgisia menoja varten. Punaiseksi huutomerkiksi paisunut rinkka ritisi saumoistaan ja painoi kuin lyijy. Vaikka olin kaatua selälleni ja hiki norui selkääni pitkin, en hennonnut jättää mitään pois. Täältä tullaan, Siperia – do svidanija, Helsinki!