Tähän aihekategoriaan on koottu kolumnityyliset, kevyemmät juttumme. Kolumneissa esitellään jokin hauska tai mielenkiintoinen, antropologiasta inspiroituva oivallus tai mielipide ilman syvällisempää teoreettista tai tutkimuksellista pohdintaa. Jos haet kevyttä luettavaa, löysit etsimäsi!
Yle Radio 1:n Löytöretki suomalaiseen toivoon -sarjan ensimmäisessä osassa toimittaja Satu Kivelä jututtaa muusikko Jarkko Martikaista toivosta, taiteesta ja hyvästä elämästä. Polveilevasta keskustelusta erottuu eräs kiinnostava juonne, joka koskee toivon ja onnen suhdetta sekä “jokainen on oman onnensa seppä” -ajatusta. Martikainen kritisoi mentaliteettia, jossa toivonsa menettäneen tilanne kuitataan sillä, että jokaisella on valta muuttaa elämänsä sellaiseksi kuin haluaa.
Kauan kaivattu kesä on vihdoin täällä. AntroBlogin toinen tuotantokausi päättyy juhannukseen, jolloin jäämme kesäksi julkaisutauolle. Tehdään vielä ennen lomaa pieni ennakkokatsaus kesän tapahtumiin – emme nimittäin malta olla toimettomina silloinkaan, ja luvassa on kutkuttavan hauskoja asioita!
Usein sanotaan, että historia on voittajien kirjoittamaa. Suomessa sisällissodasta kirjoitettiin pitkään lähinnä valkoisten näkökulmasta. Monen kaupungin keskipisteestä löytyy voittajaosapuolta ylistävä veistos – niin myös työläiskaupunki Joensuusta. Harvoin voittaja pystyy kuitenkaan muokkaamaan historiaa kokonaan ja pysyvästi mieleisekseen.
Hiihtolomaviikko osoittautui antropologiseksi ilotteluksi: tieteenala on nousemassa uudella tavalla suuren yleisön tietoisuuteen. Keskustelua siivitti Suomen Kuvalehden artikkeli, jossa käsiteltiin antropologian ’hyödyllisyyttä’ sekä työllistymismahdollisuuksia. On eriskummallista, että keskustelu koulutusalojen ’hyödyllisyydestä’ käy jälleen niin vilkkaana, kun koulutuksen soveltuvuus työtehtäviin on usein pitkälti mielikuvakysymys.
Ensimmäinen todella laajalle levinnyt julkaisumme koski suomalaisille hyvin tuttua arkista tapaa. Miksi se levisi niin hyvin? Kiinnostaako ihmisiä kaikkein eniten lukea itselleen tutuista asioista? Me antropologit tiedämme, että tieteenalamme kiehtovuus piilee sen kyvyssä tarjota näköaloja yhtä aikaa tuttuun ja tuntemattomaan, omaan ja vieraaseen.
Yhteiskuntatasolla teknologisessa kehityksessä ei ole kyse vain teknisistä sovelluksista, vaan ennen kaikkea prosesseista, jotka noita hyödykkeitä tuottavat. Prosessit saavat muotonsa ja sisältönsä pääosin modernin, länsimaisen intellektuaalisen perinteen luomaa taustaa vasten, mikä jättää alkuperäiskansoja teknologiaprosessien ulkopuolelle. Teknologinen kehitys luo lisäksi yhteiskunnallista levottomuutta erilaisten yhteiskuntamallien, perinteiden ja identiteettien sekoittuessa globalisaation edetessä.
