Kuoleman jälkeinen elämä Suomessa on täynnä resurssien haaskausta. Voiko antropologia tarjota uusia ratkaisuja asiaan, ja tehdä kuolemasta vähäpäästöisempää? Heittoja-sarjassa esitellään vaihtoehtoja ekologisemmalle kuolemalle.

Jos ihminen kuolee avaruudessa, mitä tapahtuu ruumiille? Hautauskäytäntöjen oikea, kulttuurin mukainen noudattaminen on kaikkialla maailmassa hyvin tärkeää. Avaruudessa tapahtuvan kuoleman käsittelylle ei kuitenkaan vielä ole protokollaa. Suunnitelmissa oleva miehitetty lento Marsiin ja vielä villimmät visiot muiden planeettojen asuttamisesta pakottavat etsimään ratkaisua avaruudessa syntyvien ruumiiden ongelmaan.

Astrobiologi Kirsi Lehto kirjoittaa Ylellä, että avaruuden elämän kohtaamiseen pitää varautua jo ennen kuin sellaista löydetään. Kulttuuriset kategoriat ohjaavat ajatteluamme avaruudesta mahdollisesti löytyvien elämänmuotojen suhteen. Ne ohjaavat myös käsityksiämme siitä, miten näitä elämänmuotoja olisi sopivaa kohdella. Avaruusantropologia pyrkii tuomaan näitä kategorioita näkyviksi.

Totuuden jälkeinen aika on käsillä. Poliitikot, mutta myös kansalaiset ja muut toimijat muodostavat mielipiteensä ja tekevät päätöksensä luottaen yhä enemmän mielikuviin tieteellisten faktojen sijaan. Päätösten panoksena on tulevien sukupolvien ja ympäristön hyvinvointi. Onneksi tulevaisuus ei ole totta, ennen kuin me teemme sen yhdessä. Ehkä tieteenkin pitäisi faktojen lisäksi tuottaa myös mielikuvia tulevaisuuden hallitsemiseksi ja hillitsemiseksi. Tässä Oulun yliopistolla vietetyn taksvärkkipäivän inspiroimassa ensituntuman skenaarioharjoitteessa tutkaillaan tulevaisuuden epävarmuuksia kuvaparien kautta.