Viime viikolla Twitterissä kes­kus­tel­tiin vilk­kaas­ti siitä, onko ulko­maa­lais­taus­tai­sel­ta vai­kut­ta­val­ta hen­ki­löl­tä koh­te­lias­ta kysyä tämän juurista. Lisäksi kes­kus­te­lus­sa poh­dit­tiin (ole­tet­tuun) maa­han­muut­ta­jaan koh­dis­tet­tu­jen kehujen ongel­mal­li­suut­ta (“..saa­des­sa­ni maa­han­muut­ta­jal­ta hyvää palvelua, kysyn missä ovat hänen juurensa. Sen jälkeen sanon, ‘hienoa että olet tullut Suomeen, olet tosi ter­ve­tul­lut’”). 

Keskustelussa koros­tet­tiin kom­men­toi­jan hyviä aikeita ja kysy­myk­sen “Mistä olet kotoisin?” luon­nol­li­suut­ta kes­kus­te­lun avauksena. Monet vaaleat suo­ma­lai­set huo­maut­ti­vat pitävänsä siitä, kun heiltä ulko­mail­la tie­dus­tel­laan kotimaata. Vähemmistöryhmiin kuu­lu­vis­ta moni totesi vas­taa­van­sa mie­lel­lään täl­lai­siin kyse­lyi­hin, mutta suuri määrä kertoi jat­ku­vas­ti toistuvan kysy­myk­sen tuntuvan ainai­sel­ta muis­tu­tuk­sel­ta siitä, ettei ole “oikea” suo­ma­lai­nen vaan ikuisesti ulko­puo­li­nen. Siinä on mer­kit­tä­vä ero, kysel­lään­kö taustaa jat­ku­vas­ti koti­maas­sa vai ulko­maan­mat­kal­la. 

Sosiaalisen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja rasismin tutkimus tuovat kes­kus­te­luun tärkeän lisän menemällä yksi­lö­ta­sol­ta laa­jem­paan sosi­aa­li­seen ana­lyy­siin. Tervetulotoivotus ja kysymys juurista voidaan tulkita vähem­mis­töi­hin koh­dis­tu­van arki­päi­väi­sen mik­roaggres­sion muotona. 

Mikroaggressiot ovat osa laajempaa sosi­aa­lis­ta ilmiötä, jossa pienet arki­päi­väi­set eleet, kuten huo­mau­tuk­set ja katseet, hei­jas­ta­vat val­lit­se­via val­ta­suh­tei­ta. Ne osoit­ta­vat, kuka koetaan ‘vieraaksi’ ja ulko­puo­li­sek­si, ja kenellä on valta mää­ri­tel­lä sisä- ja ulko­puo­li­suut­ta. Mikroaggressio vies­tit­tää sen kohteelle, että hän on erilainen. 

Moni huomautti, että kes­kus­te­lun aloit­ta­nees­sa kom­men­tis­sa koros­te­taan maa­han­muut­ta­jaa hyvänä asia­kas­pal­ve­li­ja­na. Mikä tässä on ongel­mal­lis­ta?

Keskustelu ‘hyvästä maa­han­muut­ta­jas­ta’ on ulko­puo­lel­le sulkevaa. Se tuo esille maa­han­muut­ta­jien piir­tei­den jatkuvan arvioin­nin. Asetelman taustalla vai­kut­ta­va val­koi­suu­den hegemonia takaa sen, että siitä ihon­vä­ril­tään poik­kea­vat henkilöt mää­ri­tel­lään herkästi vieraiksi. Sama hegemonia aiheuttaa myös sen, ettei kommentin ongel­mal­li­suus avaudu helposti. Valkoisuus näyt­täy­tyy neut­raa­li­na, eikä sen hege­mo­ni­aa yllä­pi­tä­viä käyt­täy­ty­mis­mal­le­ja ja raken­tei­ta ole helppo tunnistaa tai myöntää omaa osal­li­suut­ta niissä. 

Kuten ant­ro­po­lo­gi Jasmin Immonen kir­joit­taa: “…näh­des­säm­me “val­koi­ses­ta” ihon­vä­ris­tä poik­kea­van henkilön, oletamme usein ettei hän ole suo­ma­lai­nen … Tämä tar­koit­taa esi­mer­kik­si, että kes­kus­te­lu kanssani avataan usein englan­nik­si, vaikka olen syntynyt ja kasvanut Suomessa.”

Keskustelussa piirtyy monen­lais­ta sosi­aa­lis­ta rajan­ve­toa. Siinä hahmottuu ‘hyvän maa­han­muut­ta­jan’ olevan hyvää palvelua kan­ta­suo­ma­lai­sel­le tarjoava, kes­kus­te­luun auliisti osal­lis­tu­va, ‘paikkansa tunteva’, työ­pe­räi­nen maa­han­muut­ta­ja. Rivien välistä on luet­ta­vis­sa, että huo­no­ja­kin maa­han­muut­ta­jia on — joidenkin mielissä jopa kuviteltu enemmistö. 

Ulkonäkönsä vuoksi toi­seu­te­tut henkilöt kohtaavat jatkuvaa arvioin­tia ja luo­kit­te­lua ‘ansait­se­viin’ ja ‘ei-ansait­se­viin’ niin siviilien kuin viran­omais­ten toimesta. Hyvän maa­han­muut­ta­jan hahmo on osa tätä ilmiötä. Se ylläpitää val­koi­suu­den normista poik­kea­vien hen­ki­löi­den Suomeen kuu­lu­vuu­den arvioin­tia. Toiseuttamisen koko­nais­vai­ku­tuk­set ovat yhden­ver­tai­suu­den näkö­kul­mas­ta nega­tii­vi­sia, huo­li­mat­ta siitä miten tilan­net­ta yksi­lö­ta­sol­la tulkitaan tai ovatko kom­men­toi­jan motiivit vil­pit­tö­mät.