Keho ja terveys

Joukkueurheilu on tähän saakka vanginnut suurimman osan urheilua tutkivan antropologian huomiosta. Pitkän matkan juoksu puolestaan ei ensi vilkaisulla näytä ansaitsevan teoreettista tarkastelua, onhan se monotonista ja yksinäistä puuhaa. Mutta kenties mitään toista urheilulajia ei harjoiteta yhtä keskittyneesti ja uskonnonomaisesti kuin juoksemista. Yhtäkään lajia ei samassa määrin liitetä transsendenssiin, itsetutkiskeluun ja itsen rakentamiseen. Millainen keho on juokseva keho?

Vahvuus on seksikästä! Vahva on uusi laiha! Nämä iskulauseet ovat tulleet tutuiksi viime vuosina sosiaalisessa mediassa, mainonnassa ja naisten kehoihin liittyvässä uutisoinnissa. Keho saa merkityksensä sitä ympäröivästä kulttuurista, ja vartaloa muokataan kulloinkin vallalla olevien uskomusten, kauneuskäsitysten ja niihin liittyvien tekniikoiden ja harjoitteiden kautta. Keho näin ollen myös heijastaa ja kantaa symbolisia merkityksiä yhteiskunnan arvoihin liittyen.

Joogaa on sanottu ”Intian lahjaksi maailmalle”. Sen muuttuminen globaaliksi hyvinvointitrendiksi on kuitenkin herättänyt keskustelua siitä, kenelle jooga oikeastaan kuuluu. Onko länsimaalaisten joogaharrastuksessa kyse kulttuurisesta haltuunotosta, ja jos niin, mitä eettisiä ongelmia tähän liittyy?

Jalkapallohuliganismi on perinteisesti yhdistetty brittijalkapalloon. Viime vuosina näkyvät yhteenotot stadionin laidoilla ovat kuitenkin huhujen mukaan vähentyneet. AntroBlogin toimittaja kävi tarkastamassa paikan päällä, vieläkö vastapuoli kuumentaa tunteita. Jalkapallokiihkossa on paljon tarttumapintaa antropologialle. Jalkapallohuliganismin on väitetty olevan kanava työväen luokalle kapinoida sortavaa yhteiskuntajärjestystä vastaan. Suurimmat seurat Englannissa löytyvätkin juuri perinteisistä teollisuuskaupungeista kuten Liverpoolista ja Manchesterista.