Keho ja terveys

Ruoka on voimakas symbolinen väline, jonka avulla ilmaistaan sosiaalisia identiteettejä, rakennetaan ryhmiä ja piirretään niiden välisiä rajoja. Miksi juuri ruoka? Antropologinen ruokaa käsittelevä tutkimus rakentuu ajatukselle, jonka mukaan ruoka ei koskaan ole vain ravintoa. Syötäväksi kelpuutettu ruoka ja ruokailuun liittyvät tavat ovat kaikkialla kulttuuristen arvojärjestelmien ilmaisuja. Ne ovat osia monimutkaisista materiaalisista prosesseista, jotka muokkaavat sosiaalista ja kulttuurista elämää. Tuore kirja Ruoan kulttuuri - Antropologisia näkökulmia ruoan tutkimukseen tarkastelee ruokaa ja syömistä erityisenä sosiaalisena ilmiönä ja merkityksellisenä inhimillisenä toimintana.

Tiistainen Arman Pohjantähden alla käsitteli aihetta, joka on jokaiselle läheinen: ravintoa. Keskustelun ytimessä oli se, voiko ruokavaliolla ennaltaehkäistä tai parantaa sairauksia. Siitä, mikä on ihmiselle hyvää ja oikeaa ravintoa on olemassa valtava määrä mielipiteitä. Niin on myös siitä, millä kriteereillä hyvä ravinto määritellään. Länsimaiselle ajattelulle tyypillinen tapa tarkastella ravintoa fyysisen terveyden ja mitattavien, fysiologisten prosessien kautta ei ole ainoa tapa hahmottaa ravinnon ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä.

Joukkueurheilu on tähän saakka vanginnut suurimman osan urheilua tutkivan antropologian huomiosta. Pitkän matkan juoksu puolestaan ei ensi vilkaisulla näytä ansaitsevan teoreettista tarkastelua, onhan se monotonista ja yksinäistä puuhaa. Mutta kenties mitään toista urheilulajia ei harjoiteta yhtä keskittyneesti ja uskonnonomaisesti kuin juoksemista. Yhtäkään lajia ei samassa määrin liitetä transsendenssiin, itsetutkiskeluun ja itsen rakentamiseen. Millainen keho on juokseva keho?

Vahvuus on seksikästä! Vahva on uusi laiha! Nämä iskulauseet ovat tulleet tutuiksi viime vuosina sosiaalisessa mediassa, mainonnassa ja naisten kehoihin liittyvässä uutisoinnissa. Keho saa merkityksensä sitä ympäröivästä kulttuurista, ja vartaloa muokataan kulloinkin vallalla olevien uskomusten, kauneuskäsitysten ja niihin liittyvien tekniikoiden ja harjoitteiden kautta. Keho näin ollen myös heijastaa ja kantaa symbolisia merkityksiä yhteiskunnan arvoihin liittyen.

Joogaa on sanottu ”Intian lahjaksi maailmalle”. Sen muuttuminen globaaliksi hyvinvointitrendiksi on kuitenkin herättänyt keskustelua siitä, kenelle jooga oikeastaan kuuluu. Onko länsimaalaisten joogaharrastuksessa kyse kulttuurisesta haltuunotosta, ja jos niin, mitä eettisiä ongelmia tähän liittyy?