Kolumnit

Suomalainen yhteiskunta on varsin työkeskeinen ja työttömyyteen liittyy usein häpeän tunteita. Kuten antropologi James Ferguson on todennut, länsimaissa erityisesti fyysisesti terveiden miesten odotetaan tulevan toimeen omalla työllään.. Lue lisää

Tästä se alkaa, kesäloma! Meillä on ollut tapana kirjoittaa kauden viimeiseksi artikkeliksi pienet terveiset toimitukselta. Tällä kertaa ajattelimme käyttää tilan siihen, että kerromme teille hieman teistä itsestänne. Ajattelemme antropologeina, että julkaisun on tärkeää tuntea yleisönsä. Paras tapa saada tietoa tietystä ihmisryhmästä on tietenkin osallistuva havainnointi, mutta sen ollessa hivenen haastavaa, päätimme kysyä yleisöltä itseltään. Siispä toteutimme touko-kesäkuun vaihteessa AntroBlogin ensimmäisen lukijakyselyn. Vastausten mukaan te näytätte tältä.

Toimittaja Satu Kivelän Havaintoja ihmisestä – sarjassa käsiteltiin tällä kertaa pahuutta. Mitä pahuus on, ja onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha? Kivelän haastatteleman psykiatrian ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan pahuus on pohjimmiltaan muiden ihmisten oikeuksien loukkaamista. Tiedeyhteisössä on pitkään käyty debattia ihmislajin luontaisesta väkivaltaisuudesta.

Yhä useampi antropologi löytää itsensä tilanteesta, jossa hänen tutkimusosallistujansa ovat joko vähintään yhtä koulutettuja tai paremmin toimeentulevia kuin hän itse, tai molempia näistä. Näitä tilanteita kuvaamaan on antropologian piirissä omaksuttu termit ylöspäin tutkiminen ja sivuttain tutkiminen. Ylöspäin tutkimisella viitataan tarpeeseen tutkia maailmamme eliittejä ja vallanpitäjiä: sivuttain tutkimisella taas viitataan tilanteeseen, jossa tutkimukseen osallistujat ovat koulutukseltaan, statukseltaan ja tulotasoltaan etnografiin verrattavissa.

Länsimaissa onnellisuus nähdään usein ihmiselämän päämääränä. Samalla onnellisuus kätkee sisäänsä paradokseja. Liian voimakas onnellisuuden tavoittelu voi muodostua onnellisuuden esteeksi. Myös vastakkainasettelu yksilön luonteenpiirteiden ja ympäröivän kulttuurin vaatimusten välillä voi muodostua liian suureksi. Esimerkiksi hyvin tasapäistävässä yhteisössä luonnostaan kilpailuhenkisempi yksilö voi joutua kärsimään.