Politiikka ja talous

Kun tragedia iskee, ihminen reagoi. Tulee tarve kokoontua, hakea lohtua ja yrittää löytää järkeä sekasorron keskeltä. Syntyy spontaaneita, epävirallisia muistomerkkejä, kun tapahtumapaikalle viedään kukkia, kynttilöitä, kuvia ja muita esineitä. Sen jälkeen tulevat viralliset muistomerkit, jotka ilmentävät pidemmälle kehittynyttä tapahtuman käsittelyn prosessia. Kumpikaan muistamisen työkalu ei täysin pysty kuvaamaan tai konkretisoimaan sitä, miten ihminen kokee menetyksen ja miten arki muuttuu tragedian seurauksena. Tässä tekstissä pohditaan arkeen paluun haasteita ja sosiaalista muistamista menetyksen kautta Perun sisäisen konfliktin (1980–2000) ja Norjan vuoden 2011 terrori-iskun valossa.

Nepalin maanjäristyksissä huhti-toukokuussa 2015 kuoli 8 800 ihmistä ja loukkaantui 22 300. Tuhoutuneita ja vahingoittuneita taloja on 750 000. Tuhoutuneisiin koteihin liittyy paljon muistoja, jotka Nepalissa usein linkittyvät tärkeisiin ihmissuhteisiin. Talot eivät olekaan pelkästään materiaalisia rakennelmia, sillä niiden merkitykset ovat tiiviisti kiinni sosiaalisissa suhteissa sekä kulttuurisessa kontekstissa. Voidaan myös ajatella, että talot koostuvat niissä asuvien ihmisten välisistä suhteista. Itsestään selvinä pidettyjen rakennusten merkitys huomataan poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten maanjäristyksen jälkeen.

Alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen kieliä, kulttuureja, asemaa ja oikeuksia on antropologiassa tutkittu ympäri maailman jo yli vuosisadan ajan. Suomessa suureksi ja vaikeaksi kysymykseksi on muodostunut oikeus määritellä, mitä ‘saamelaisuus’ on ja merkitsee. Antropologisesta näkökulmasta tärkeää on tarkastella myös vähemmistö–enemmistö -asetelmaa ja siihen liittyviä moninaisia jännitteitä, jotka ovat avainasemassa ympäristöpäätöksenteossa ja vähemmistöjen oikeuksien toteutumisessa.

Amerikkalainen kulttuuri luokittelee sekä afroamerikkalaiset että Yhdysvaltoihin muuttaneet afrikkalaiset siirtolaiset samaan rotuun kuuluviksi. Tämä pätee yhtälailla valtaväestön käsityksiin heistä kuin myös maan virallisiin väestönlaskentoihin, joissa molempia ryhmiä varten on olemassa yksi kategoria: ”mustat”. Luokitus pitää sisällään valtaisan sosiaalisen, kulttuurisen ja kielellisen kirjon eikä olekaan yllättävää, että siihen kuuluvat eivät yleensä itse koe muodostavansa yhtä ”mustaa yhteisöä”. Jaettu afrikkalainen alkuperä kuitenkin mahdollistaa ajatuksen yhtenäisyydestä, kun taas erilaiset historialliset kokemukset tuntuvat vievän ryhmiä erilleen.

Kulloinenkin kansallinen ja kansainvälinen ilmapiiri vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, mitkä teemat kehityspolitiikassa nousevat esille. Tämä vaikuttaa puolestaan siihen, millaiseen toimintaan rahaa suunnataan ja kenelle sitä kanavoidaan. Vuosi 2015 jää mahdollisesti historiaan vuotena, jolloin Suomen kehityspolitiikka muutti merkittävästi suuntaansa. Hallitus leikkasi varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoista 330 miljoonaa euroa. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön tarkoitetusta rahoituksesta leikattiin 43 % samalla kun yrityksille riskirahoitusta tarjoavan suomalaisen kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin toimintaa pääomitettiin 130 miljoonalla eurolla.