Alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen kieliä, kulttuureja, asemaa ja oikeuksia on antropologiassa tutkittu ympäri maailman jo yli vuosisadan ajan. Suomessa suureksi ja vaikeaksi kysymykseksi on muodostunut oikeus määritellä, mitä ‘saamelaisuus’ on ja merkitsee. Antropologisesta näkökulmasta tärkeää on tarkastella myös vähemmistö–enemmistö -asetelmaa ja siihen liittyviä moninaisia jännitteitä, jotka ovat avainasemassa ympäristöpäätöksenteossa ja vähemmistöjen oikeuksien toteutumisessa.

Miten yhteistoiminnallinen suunnittelu voi johtaa jatkuvien kiistojen noidankehään, vaikka se pyrkii löytämään parhaan mahdollisen kompromissin? Miten tällaisista noidankehistä on mahdollista päästä ulos? Pohjois-Suomen talousmetsien hallintaan liittyvien kiistojen tarkastelu osoittaa, että metsien hallinta ajautui vuosien noidankehään. Suunnitteluprosessit, hakkuuaikeet, hakkuut, protestit ja mediakiistat seurasivat toisiaan. Suunnittelu ei kyennyt aina ottamaan huomioon ympäristöjärjestöille, poronhoitajille ja matkailuyrittäjille tärkeitä tiettyihin kohteisiin liittyviä arvoja.