Liikkuva kuva antaa meille hetkeksi luvan paeta arkitodellisuutta. Eri lajityypit herättävät myös syviä tunteita; ne saattavat saada hikikarpalot valumaan otsalle jännityksestä tai kutsuvat laittamaan aivot narikkaan. Toimituksemme suosittelee kymmentä antropologiasta ammentavaa elokuvaa kesän kuluksi.
Elokuva on laajalle yleisölle helpoimmin lähestyttävä media antropologian tieteenalan ymmärtämiseen, mikä on osaltaan vaikuttanut dokumentaarisen, etnografisen elokuvan suosioon. Vieraiden kulttuurien tapojen näyttäminen tekee niistä todentuntuisempia pelkän kirjallisen kuvailun sijaan.
Samasta syystä etnografisen elokuvan luomaa visuaalista perinnettä on sovellettu useissa fiktiivisissä elokuvissa, joiden representaation totuudenmukaisuutta antropologit ovat vuorostaan hanakoita arvioimaan.
Elokuvantekijät tuntuvat myös mieltyneen antropologin henkilöhahmoon. Tutkija Jeremy MacClancyn tekemän selvityksen mukaan antropologit ovat eri tieteenalojen edustajista useimmin popularisoituja fiktiossa, jossa he tyypillisesti ottavat joko sankarin, ressukan tai pahiksen roolin.
MacClancyn mukaan suosion syy piilee siinä, että antropologi on oiva hahmo pohjustamaan juonikehityksessä maantieteellisiä siirtymiä, minkä lisäksi hän mahdollistaa esimerkiksi kulttuurieroihin tai tutkimusetiikkaan liittyvien kysymysten käsittelyn osana tarinaa.
Selvityksestä inspiroituneena olemme koonneet lukijoillemme kymmenen antropologiasta eri tavoin inspiroituneen elokuvan listan. Monet yllä mainitut näkökulmat tulevat valinnoissa tavalla tai toisella esiin.
Elokuvasuositusten myötä AntroBlogin toimitus jää kesätauolle, ja palaamme uusin aihein jälleen syyskuussa. Toivotamme lukijoillemme viihtyisää kesää liikkuvan kuvan äärellä!
1. Loputon yö (Midsommar) – Ari Aster 2019, kauhu
Perhetragediasta toipuva yhdysvaltalainen psykologian opiskelija Dani lähtee antropologipoikaystävänsä ja tämän opiskelukavereiden kanssa juhlimaan juhannusta kuvitteelliseen Hårgan ihanneyhteisöön Ruotsiin saadakseen muuta ajateltavaa. Alkuun hårgalaiset muistuttavat hippiliikkeestä ja kansanuskosta lainaavaa vaihtoehtoyhteisöä, jonka kulttuuriperinteitä antropologit ovat tulleet tutkimaan keskelle kauneinta kesää. Ihanneyhteisön kulissi alkaa kuitenkin pian rakoilla, kun yhteisöstä paljastuu kulttimaisia piirteitä. Samalla antropologien tutkimusetiikka asettuu kyseenalaiseksi. Lopulta Danin ja antropologien täytyy tahoillaan punnita, kuinka pitkälle heidän ymmärryksensä vieraita kulttuureja kohtaan kantaa.
Lue Katri Ratian artikkeli Rainbow Gatheringin hipit, shamaanit ja kansanusko
2. Jurassic Park – Steven Spielberg 1993, scifi
Biologisesta antropologiasta väitelleen Michael Crichtonin romaaniin perustuvassa tieteisseikkailussa joukko asiantuntijoita kutsutaan arvioimaan Costa Ricaan rakentuvan teemapuiston turvallisuutta. Vieraiden yllätykseksi puiston vetonaulana toimivat geeniteknologian avulla henkiin herätetyt dinosaurukset. Vierailu ei suju aivan suunnitelmien mukaan, ja hirmuliskot osoittautuvat fossiileihin perustuvia oletuksia älykkäämmiksi. Jurassic Park on hyvä esimerkki siitä, miten fiktiivinen teos muokkaa elettyä todellisuutta: elokuva popularisoi ajatusta sukupuuttoon kuolleiden eliöiden henkiin herättämisestä, mitä on esitetty yhdenlaisena – joskin kiistanalaisena – vastauksena nykyiseen lajikatoon. Show’n varastava kaaosteoreetikko Ian Malcolm puolestaan esitteli maailmalle akateemisen rocktähden arkkityypin hyvän aikaa ennen kuin henkilöbrändäys hiipi yliopistomaailmaan.
Lue Eemi Nordströmin artikkeli Hirmuliskojen valta – Dinosaurukset poliittisina olentoina
3. The Woman King – Gina Prince-Bythewood 2022, toiminta
Länsiafrikkalaiseen Dahomeyn kuningaskuntaan 1820-luvulle sijoittuvan elokuvan päähenkilö on omatahtoinen Nawi, jonka ottoisä lähettää kuningas Ghezon agoji-naissotureista eli minoista koostuvan rykmentin oppiin. Kenraali Naniscan johtamista, kovan harjoittelun ja veristen taistelujen yhteenhitsaamista agojeista Nawi löytää perheen. Agojien taidoille tulee käyttöä, kun Dahomey käy sotaan orjakaupalla rikastunutta Oyon kuningaskuntaa vastaan. Samalla Naniscalle avautuu tie kpojiton, naiskuninkaan, korkea-arvoiseen asemaan, mutta suhde Nawiin vaarantaa nimityksen. Löyhästi tositapahtumiin perustuva elokuva kommentoi kolonialismia feministisestä näkökulmasta. Antropologit ovat kritisoineet elokuvaa, sillä se peittelee agojien roolia transatlanttisen orjakaupan mahdollistajina. Dahomey toimi orjakaupan keskuksena 1860-luvulle saakka.
Lue Timo Kallisen artikkeli Amerikka vs Afrikka?
4. Kadonnut maailma (The Lost World) – Harry O. Hoyt 1925, seikkailu
Arthur Conan Doylen romaaniin perustuva mykkäfilmi on klassinen kolonialistinen seikkailuelokuva, jossa rymistellään kaukomailla tieteen nimissä. Tuittupäinen antropologi George Edward Challenger saa käsiinsä kadonneen tutkimusmatkailijan päiväkirjan, joka vakuuttaa hänet esihistoriallisten eläinten olemassaolosta Etelä-Amerikan syrjäseuduilla. Challengerin luotsaama peribrittiläinen retkikunta kantajineen ja hovimestareineen löytää tiensä salaperäiselle ylängölle, missä he joutuvat vastakkain hirmuliskojen ja ihmisapinoiden kanssa. Satavuotiaan elokuvan huolellisesti valmistellut erikoistehosteet jaksavat edelleen hätkähdyttää. Vuonna 1996 fiktiivisen professori Challengerin työtä kunnioitettiin antamalla uudelle Brasiliasta löydetylle dinosaurukselle nimeksi Irritator challengeri. Kyseessä on ainoa antropologin mukaan nimetty hirmuliskolaji.
Lue Ninnu Koskenalhon uutiskommentti Antropologia pyrkii sinuiksi historiansa kanssa
5. Je’vida – Katja Gauriloff 2023, draama
Kolmessa aikatasossa kulkeva, ensimmäinen koltansaameksi tehty pitkä elokuva, Je’vida, kertoo samannimisen tytön kasvutarinan. Elokuvassa Je’vida lähetetään lapsena kotitilaltaan asuntolakouluun, jossa hänet pakkosuomalaistetaan. Aikuiseksi vartuttuaan hän jättää saamelaisidentiteetin ja äidinkielen taakseen, kunnes siskon kuolema pakottaa Je’vidan palaamaan kotitilalleen ja kohtaamaan pakkosuomalaistamisen aiheuttaman ylisukupolvisen trauman. Mustavalkoisen teoksen visuaalinen ilme viittaa etnografisiin valokuviin, joita käytettiin saamelaisten eksotisointiin vuosikymmenten ajan. Elokuvalla kolttasaamelainen ohjaaja Gauriloff on halunnut palauttaa valokuvista tutun estetiikan takaisin kansalleen.
Lue Tiina-Maria Laihin artikkeli Kielipesät kulttuurin kehtona
6. Embrace of the Serpent (El abrazo de la serpiente) – Ciro Guerra 2015, seikkailu
Embrace of the Serpent tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman tutulle viidakkoseikkailun asetelmalle. Kolumbian Amazoniaan sijoittuvassa mustavalkoelokuvassa seurataan Karamakatea, kansansa viimeistä shamaania, hänen opastaessaan kahta länsimaista tutkijaa salaperäisen pyhän kasvin jäljille: ensin saksalaista antropologia vuonna 1909, sitten yhdysvaltalaista kasvitieteilijää vuonna 1940. Tarinassa sademetsän vaarat kumpuavat kolonialismin aikaansaamasta väkivaltaisesta todellisuudesta. Villieläinten sijaan Karamakate matkakumppaneineen joutuu väistelemään lähetyssaarnaajia, sotilaita ja orjatyövoimalla toimivia kumiplantaaseja. Elokuva pohtii tietoon ja olemassaoloon liittyviä valtakysymyksiä. Kenen etua pyhän kasvin löytyminen palvelee? Entä miksi epäluuloinen Karamakate haluaa johdattaa tutkijoita sen luokse kerta toisensa jälkeen?
Lue Juuso Koposen artikkeli Alkuperäiskansat modernissa maailmassa
7. Parasite (Gisaengchung, 기생충) – Bong Joon Ho 2019, satiiri
Antropologisesta näkökulmasta kiinnostavasti kapitalismia, amerikkalaista imperialismia ja eteläkorealaista luokkayhteiskuntaa kritisoivassa mustassa komediassa Kimin perhe yrittää raapia rahaa kasaan selvitäkseen seuraavaan kuuhun. Poika Ki-woon ystävä lahjoittaa tälle suseokin (수석), oppineiden kiven, joka lupaa perheelle onnea ja menestystä. Ystävä myös järjestää Ki-woon upporikkaan Parkin perheen englanninopettajaksi, vaikka tältä puuttuvat vaadittavat todistukset. Huijaus onnistuu, ja pian Ki-woo on keplotellut koko Kimin perheen hyväuskoisten Parkien leipiin. Ainoastaan pitkäaikaisesta kotiapulaisesta eroonpääsy aiheuttaa päänvaivaa, sillä tällä on salaisuus, joka sitoo hänet isäntäperheen kotitaloon. Kun Parkit lähtevät pois kotoa, Kimien elostelu alkaa ja tapahtumat karkaavat nopeasti käsistä. Oppineiden kiven lupaus paremmasta elämästä kääntyy lopulta kiroukseksi.
Lue Juuso Koposen artikkeli Yläluokkasafarin vaisu saalis
8. Taistelu tulesta (Quest for Fire) – Jean-Jacques Annaud 1981, fantasia
Pieni neandertalinihmisten yhteisö joutuu hyökkäyksen kohteeksi, minkä seurauksena heidän tulisijansa sammuu. Koska yhteisö ei tunne tulenteon saloja, lähettävät he kolme jäsentään lainaamaan naapureidensa valkeaa läpi villipetojen ja kannibaalien kansoittaman erämaan. Elokuvassa ei ole dialogia, vaan hahmot kommunikoivat keskenään eleillä, ilmeillä ja örinällä. Todentuntuisuudestaan huolimatta Taistelua tulesta on kritisoitu runsaista asiavirheistään. Se esittää paleoliittisen arjen jokapäiväisenä selviytymistaisteluna, mikä ei arkeologisen ja antropologisen aineiston perusteella pidä paikkaansa. Silti elokuvan näkemys esihistoriallisten ihmisten tulenkäytöstä ei ole täysin tuulesta temmattu: niin neandertalit kuin nykyihmiset näyttävät keksineen ja unohtaneen tulenteon salat useita kertoja historiansa aikana, sillä tulta ei ole aina tarvittu elämiseen.
Lue Juuso Koposen artikkeli Ihmiskunnan historia – taistelua nälkää vastaan?
9. Call me by your name – Luca Guadagnino 2017, rakkaus
Pakahduttavassa ensirakkauden kuvauksessa 17-vuotias Elio viettää vanhempiensa kanssa kesää Pohjois-Italiassa, kun Elion professori-isän vieraaksi saapuu amerikkalainen antiikin filosofian tutkija Oliver. Ohikiitävät päivät täyttyvät vetelehtimisestä, jonka lomassa nuori Elio ja vanhempi Oliver lähentyvät – kunnes kesä vääjäämättä loppuu ja ensirakkauden taika raukeaa. Vaikka antropologialla ei olekaan ajan kulumisen, seksuaalisuuden heräämisen ja ystävyyden tematiikkaa käsittelevässä elokuvassa pääroolia, tuotannossa oli mukana kulttuuriantropologi Carlo Antonelli. Hän vastasi onnistuneesta henkilökehityksestä ja 80-luvun ajankuvasta, joita mestarillinen puvustus, lavastus ja ääniraita tukevat.
Lue Ninnu Koskenalhon Kulttuurishokki-teksti Kaikkialla maailmassa ei suudella
10. Jumalan kaupunki (Cidade de Deus) – Fernando Meirelles ja Kátia Lund 2002, rikos
Raketti elää nuoruuttaan 70-luvulla Jumalan kaupungiksi nimetyssä Rio de Janeiron favelassa Brasiliassa. Elämä on näköalatonta, väkivalta arkipäivää ja ihmishenki halpa. Raketti haaveilee poispääsystä, sillä ainoa tapa menestyä favelassa on tehtailla ryöstöjä, myydä huumeita ja tappaa muita, eikä hänestä ole siihen. Pikku-Zé on tehnyt päinvastaisen valinnan ja nousee Jumalan kaupunkia hallitsevan jengin johtoon. Tarinan edetessä Raketin ja Pikku-Zén kohtalot kietoutuvat yhteen. Tositapahtumiin perustuva elokuva pohjaa antropologi Paulo Linsin samannimiseen kirjaan, ja sen kuvaustyyli edustaa antropologi Jean Rouchin kehittämän, dokumentaarisuutta ja fiktiota yhdistävän etnofiktion perinnettä.
Lue Jasmin Immosen uutiskommentti Kapinallisen kansalaisuuden karavaanit
Toimitus
- Toimittaja: Niina Ahola ja Eemi Nordström
- Verkkotaitto: Niina Ahola
- Artikkelikuva ja kuvitus: kuvakaappaukset elokuvista
Luettavaa
- Jamie Lawson, Mwenza Blell ja John Hayton 2015: Anthropologists in Films: “The Horror! The Horror!” American Anthropologist 117 (2), 316–328.
- Jeremy MacClancy, 2005: The Literary Image of Anthropologists. Journal of the Royal Anthropological Institute 11, 540–575.
- Lue lisäksi toimituksen kymmenen antropologista kirjavinkkiä kesään
