Hiihtolomaviikko osoittautui antropologiseksi ilotteluksi: tieteenala on nousemassa uudella tavalla suuren yleisön tietoisuuteen. Keskustelua siivitti Suomen Kuvalehden artikkeli, jossa käsiteltiin antropologian ’hyödyllisyyttä’ sekä työllistymismahdollisuuksia. On eriskummallista, että keskustelu koulutusalojen ’hyödyllisyydestä’ käy jälleen niin vilkkaana, kun koulutuksen soveltuvuus työtehtäviin on usein pitkälti mielikuvakysymys.
Suomen Kuvalehti noteerasi taannoin antropologian, kyseenalaistaen tämän kaltaisten tieteenalojen hyödyllisyyden. Mitä antropologit osaavat, ja miksi antropologinen tietotaito on merkityksellistä ja työelämän kannalta hyödyllistä? Mitä tarkoitetaan ’oman alan’ töillä? Ja työllistyvätkö antropologit ’omalle alalle’? Soveltavan antropologian verkosto aikoo vastata näihin kysymyksiin.
Kiinassa pyritään vahvistamaan kommunistista uskoa elvyttämällä termi toveri aktiiviseen käyttöön. Vuosikymmenten varrella puhuttelumuoto on saanut uusia merkityksiä, joista 60-70 -vuotiaat päättäjät eivät välttämättä ole tietoisia.
Tekijät Juontaja: Aleksi Ilpala Teksti: Emmi Huhtaniemi Jälkituotanto: Kirsi Hellman Lähteet Greg Urban: Metaphysical Community. 1996, Texas University Press. Katso myös
Ensimmäinen todella laajalle levinnyt julkaisumme koski suomalaisille hyvin tuttua arkista tapaa. Miksi se levisi niin hyvin? Kiinnostaako ihmisiä kaikkein eniten lukea itselleen tutuista asioista? Me antropologit tiedämme, että tieteenalamme kiehtovuus piilee sen kyvyssä tarjota näköaloja yhtä aikaa tuttuun ja tuntemattomaan, omaan ja vieraaseen.
Vaikka perheen ja uran yhdistämisestä ollaan puhuttu vuosikymmeniä, yhteiskunnassamme vallitsee edelleen tuomitsevia stereotypioita vapaaehtoisesti lapsettomuuden valitsevista naisista. Onko lapsettomuus arvo- tai elämäntapavalinta laisinkaan? Missä määrin lapsettomuus voidaan nähdä itsestään selvänä ’suuntautumisena’?