’Kiina, lakkaa syömästä kaikkea, mikä liikkuu!’ Kuva plakaattia pitelevästä valkoihoisesta aktivistista levisi somessa vain muutama viikko sen jälkeen, kun kansainväliset uutistoimistot alkoivat julkaista artikkeleita uudenlaisesta viruksesta, potentiaalisesta massatappajasta. Plakaatin teksti viittaa teorioihin, joiden mukaan korona-virus olisi siirtynyt ihmisiin lepakoista.
Tammikuussa länsimaisessa mediassa levisi kuva neljästä valkoihoisesta ilmastoaktivistinuoresta Maailman talousfoorumissa. Ugandalainen ilmastoaktivisti Vanessa Nakate oli rajattu pois kuvasta ”asetelmallisista syistä”. Myöhemmin kuva vaihdettiin alkuperäiseen, ilman uutistoimisto AP:n anteeksipyyntöä. Oli rajaaminen sitten tahatonta tai tahallista, toisti se vuosikymmeniä jatkunutta ilmastoaktivismin valkopesua.
Helsingin Sanomat kirjoitti marraskuussa henkilökuvan suomalaisnaisesta, joka päätti 19-vuotiaana perustaa lastenkodin Kenian maaseudulle. Pian Yle teki samasta naisesta ihannoivan jutun, ja lukuisat muut lehdet seurasivat perässä. Kriittistä näkökulmaa omatoimisesta hyväntekemisestä ei tuotu esiin, vaikka tutkimukset osoittavat kritiikin tarpeen.
Tiedätkö oman veriryhmäsi? Japanissa tähän kysymykseen osaa vastata lähes jokainen, sillä veriryhmään suhtaudutaan samaan tapaan kuin meillä horoskooppeihin – paitsi vakavammin.
Akatemiatutkija, etnografi ja dokumentaristi Marjaana Jauhola tutkii konfliktien ja katastrofien jälkeiseen jälleenrakennukseen liittyviä kysymyksiä. Hänen dokumenttivideoitaan on nähty esimerkiksi kirjastoissa ja Vantaan taidemuseo Artsissa. Haastattelussa Jauhola kertoo visuaalisuudesta osana tutkimustyötä ja pohtii, millaisia yleisöjä audiovisuaalinen tutkimus voi parhaimmillaan tavoittaa.
Etnografia on paitsi kenttätyötä, myös tieteellistä kirjoittamista ja vahvasti tekijänsä näköistä tarinankerrontaa. Etnografista tutkimustekstiä voi lukea kuten kertomusta, ja siten saada uutta näkökulmaa siihen, miten etnografista tietoa tuotetaan.