Pari viikkoa sitten HS julkaisi artikkelin, joka pohjautui YK:n naisjärjestön keväällä julkaisemaan kyselytutkimukseen arabimaailman asenteista sukupuolten tasa-arvon suhteen. HS:n artikkeli veti raportin mutkia suoraksi, ja loi arabimiehistä jopa rasistisen kuvan. Juttu tiivistyi toimittajan kysymykseen: "Mistä tasa-arvotietoisia arabimiehiä sitten saadaan?" Tällä viikolla Nyt.fi -verkkolehdessä julkaistussa positiivishenkisessä seurantajutussa kuvataan Libanonin erottuvan arabimaailmassa edukseen tasa-arvoasenteissa. Juttuun haastateltiin myös minua.

Hiljattain uutisoitiin tapauksesta, jossa erään vartiointiliikkeen esimiestehtävissä toiminut henkilö erotettiin työtehtävistään rasistisen Facebook-kirjoittelun vuoksi. Tapaus kertoo sosiaalisen median voimasta, sillä miehen kirjoitteluun kiinnitettiin huomiota alun perin eräällä keskustelupalstalla. Samalla tapaus on kuvaava esimerkki siitä, kuinka sosiaalinen media on tehnyt  yksityisen ja julkisen käsitteistä aiempaa hämärämpiä ja ongelmallisempia.

Olemme pitäneet kevään ajan tiukasti silmällä Arman Alizadin dokumenttisarjaa Arman Pohjantähden alla. Suomalaista yhteiskuntaa kuohuttavia ajankohtaisia aiheita esille nostava sarja ansaitsee ensimmäisen esityskautensa päätteeksi antropologisen arvion. Sarjan viimeisen jakson teemana oli ajankohtainen, kiistanalainen ja vaikeasti määriteltävä asia: suomalaisuus. Jaksossa kulminoituivat sarjan vahvuudet ja heikkoudet. Pääsivätkö eri ryhmien edustajat tasapuolisesti ääneen tässä viimeisessä jaksossa - tai sarjassa ylipäänsä?