Liikkumiseen ja julkiseen esiintymiseen liittyvät näkymättömät säännöt ovat usein ikään, sukupuoleen ja sosiaaliseen asemaan sidottuja. Sopivat tavat liikkua koulun käytävillä voivat olla erilaisia opettajalle kuin oppilaille, ekaluokkalaisille kuin lukiolaisille. Myös miehiä ja naisia voivat koskea hyvinkin erilaiset kehollisen ilmaisun säännöt.
Eri puolilla maailmaa ihmiset tottuvat erilaiseen etäisyyteen muihin kehoihin nähden: suomalaisten “hajurako” toisiinsa nähden on tunnetusti melko suuri, ja bussia samalla pysäkillä odotellessamme seisomme kohteliaan etäisyyden päässä muista. Kukaan ei opeta tätä etäisyyttä meille suoraan, mutta opimme sen kasvaessamme ympäristössä, jossa kaikki muutkin tekevät näin. Jossakin muualla ihmiset taas ovat tottuneet olemaan paljon lähempänä aivan tuntemattomiakin henkilöitä.
Juuri näin kulttuurinen logiikka toimii: tiedämme jotakin ilman, että tiedämme “miksi” tai “mistä” sen tiedämme.