Siirry suoraan sisältöön

Arkisto

Muukalaisuus ja arvo

Kuuluisa ranskalainen antropologi Claude Lévi-Strauss pohjasi jo 1949 ideansa kulttuurien olemassaolosta ajatukseen, jossa kaksi ihmisryhmää joutuu vaihtamaan puolisoita keskenään taatakseen oman ryhmän jatkuvuuden. Vaihtokauppoihin ryhtyminen tekee kummankin osapuolen tietoisiksi kulttuurieroista ja kulttuurisista rajoista. Kumpikin ymmärtää olevansa vähän toista normaalimpia, vähän enemmän ihmisiä, tai vain yksinkertaisesti parempia kuin oudot naapurit. Eriasteinen ”me ja muut” -ajattelu on yhteistä luultavasti miltei kaikille ihmisyhteisöille. Tämän vuoksi niin monilla kansoilla on esimerkiksi tapana viitata itseensä jollakin ”hyvää”, ”todellista” tai yksinkertaisesti ”ihmistä” merkitsevällä termillä, kun taas naapureihin viitataan tyypillisesti sellaisilla termeillä kuin ”tomppelit” tai ”paviaanit”.

Naurattamisen salat

Huumori on universaali osa ihmisyyttä; käsitykset siitä, millaiset huumorin muodot ovat soveliaita ja missä yhteyksissä huumori on sallittua, odotettua tai kiellettyä ovat kuitenkin sidoksissa historiallisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin konteksteihin. Stand up elää ja muotoutuu koko ajan – se on myös aina aikansa näköinen, ehkä juuri siksi että komiikalle on tyypillistä sekä heijastaa että myös rikkoa sosiaalisen kanssakäymisen ja ilmaisun rajoja. Vastaavasti komiikan suhde esimerkiksi valtarakenteisiin on monivivahteinen ja epämääräinen: samakin vitsi voi sekä vahvistaa että kyseenalaistaa totunnaisia sääntöjä, riippuen kerronnan kontekstista ja tulkinnallisesta näkökulmasta. Tutkijan kannalta komiikka on monin tavoin kiehtova mutta myös haasteellinen kohde.

Design + antropologia = Entistä parempaa muotoilua

AntroBlogin työelämätoimitus jatkaa Eeva Berglundin aloittamaa kuukauden teemaa designin ja antropologian yhdistämisestä. Juttua varten haastattelimme Helsingin kaupungin kansainvälisten asioiden johtavaa asiantuntijaa Iina Oilinkia, joka on valmistunut Helsingin yliopistosta vuonna 1999 pääaineenaan sosiaaliantropologia. Hän on urallaan ollut tiiviisti tekemisissä sekä muotoilun että kaupunkisuunnittelun kanssa ensin nykyisen Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun ARKI-hankkeessa ja myöhemmin Helsingin kaupungilla useiden asumiseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyvien hankkeiden parissa.

Linnassa leimatut

Mikä on vankeusrangaistuksen tarkoitus, ja onnistuuko se tavoitteissaan? Tiistainen Arman Pohjatähden alla pureutui suomalaisiin vankiloihin niin vankien kuin myös heidän omaistensa, vankien kanssa työskentelevän henkilökunnan ja oikeuslaitoksen näkökulmasta. Jakso tarjosi paljon mielenkiintoista pohdittavaa ihmisyhteisöjen toimintalogiikasta kiinnostuneelle. Antropologista tarkastelua varten esiin nousivat erityisesti vankien saama sosiaalinen stigma ja sen leviäminen vankilan ulkopuoliseen elämään, sekä vankilan tarkoitus paikkana joka uudelleenorientoi yhteiseltä polulta poikenneet yksilöt takaisin yhteiskuntaan.

Tragedian jälkeen: muistamisesta ja arkeen paluun vaikeudesta

Kun tragedia iskee, ihminen reagoi. Tulee tarve kokoontua, hakea lohtua ja yrittää löytää järkeä sekasorron keskeltä. Syntyy spontaaneita, epävirallisia muistomerkkejä, kun tapahtumapaikalle viedään kukkia, kynttilöitä, kuvia ja muita esineitä. Sen jälkeen tulevat viralliset muistomerkit, jotka ilmentävät pidemmälle kehittynyttä tapahtuman käsittelyn prosessia. Kumpikaan muistamisen työkalu ei täysin pysty kuvaamaan tai konkretisoimaan sitä, miten ihminen kokee menetyksen ja miten arki muuttuu tragedian seurauksena. Tässä tekstissä pohditaan arkeen paluun haasteita ja sosiaalista muistamista menetyksen kautta Perun sisäisen konfliktin (1980–2000) ja Norjan vuoden 2011 terrori-iskun valossa.

Yksin Pohjantähden alla

Arman Pohjantähden alla – dokumenttisarjan tuorein jakso käsitteli vanhustenhoitoa ja vanhusten yksinäisyyttä. Vanhustenhoito on kuuma puheenaihe, joka nousee Suomessa otsikoihin tasaisin väliajoin – yleensä epäkohtien, rikkeiden tai resurssipulan takia. Yksi suurimmista ikääntyvän väestön ongelmista on kasvava yksinäisyys. Tutkimuksen mukaan 36-39% ikääntyneistä suomalaisista tuntee itsensä yksinäiseksi. Kenen vastuulla on huolehtia vanhuksista, kun he eivät enää pysty huolehtimaan itsestään? Länsimaalaista individualismia korostavassa ajattelussa yksilönvapaus ajaa vanhemmista huolehtimisen edelle. Yksilön tehtävä on keskittyä toteuttamaan omaa henkilökohtaista polkuaan, kun vanhustenhoito jää yhteiskunnan tehtäväksi.

AntroBlogi
Tehty  GDPR Cookie Compliance
Tietosuojakatsaus

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä tarjotakseen sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Evästetiedot tallennetaan selaimeesi. Ne suorittavat toimintoja, kuten tunnistavat sinut, kun palaat verkkosivustollemme. Evästeet välittävät tiimillemme tietoa siitä, mikä verkkosivustossamme on sinulle kiinnostavinta ja hyödyllisintä.