AB_​Pride2021_​abWEB

Ihmislajin sek­su­aa­li­suu­den ja suku­puo­len kirjojen moni­nai­suus on kiistaton tosiasia, joka on kir­joi­tet­tu uudelleen ja uudelleen auki lukui­sil­la tie­tee­na­loil­la. Muun muassa his­to­rial­li­nen, geneet­ti­nen, etno­gra­fi­nen, neu­ro­bio­lo­gi­nen ja sosio­lo­gi­nen tieto yhdessä monien alku­pe­räis­kan­so­jen tiedon kanssa kertovat kaikki samaa: sek­su­aa­li­suus ja sukupuoli ovat monen­kir­ja­via liukumia.

Tänä vuonna Pride viettää Suomessa kol­min­ker­tais­ta juh­la­vuot­ta: 50 vuotta homo­sek­su­aa­lis­ten tekojen kri­mi­na­li­soin­nin pois­ta­mi­ses­ta, 40 vuotta homo­sek­su­aa­li­suu­den pois­tu­mi­ses­ta mie­len­ter­veys­luo­ki­tuk­ses­ta ja 30 vuotta Helsinki Pride ‑yhteisön perustamisesta.

Seksuaali- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jen asema, oikeudet ja näkyvyys ovat paran­tu­neet huimasti muutaman vuo­si­kym­me­nen takai­sis­ta. Vaikka Pride-marssia ja puis­to­juh­laa ei koronan vuoksi päästä jär­jes­tä­mään, on siis syytä juhlaan.

Pride ei kui­ten­kaan ole juhla, vaan protesti. Edistysaskelista huo­li­mat­ta protestin tarve ole kadonnut mihinkään. Tasavertaiset ihmi­soi­keu­det eivät sateen­kaa­ri­väen kohdalla toteudu edel­leen­kään edes sosi­aa­li­ses­ti edis­tyk­sel­li­si­nä pide­tyis­sä Pohjoismaissa, ja monissa maailman kolkissa — esi­mer­kik­si juuri nyt Unkarissa — tilanne on vielä synkempi.

Sateenkaari-ihmisiä on ollut aina ja kaik­kial­la. Kulttuuriset tavat suhtautua suku­puo­len ja sek­su­aa­li­suu­den moni­nai­suu­teen vaih­te­le­vat ajan, paikan ja val­lit­se­vien olo­suh­tei­den mukaan. Toisinaan homo­sek­su­aa­li­suus, queerius tai muun­su­ku­puo­li­suus ovat hen­gen­vaa­ral­li­sia. Toisinaan niille on yhtei­sös­sä selkeä paikka. Joskus ne kiedotaan uskon­nol­lis-moraalis-poliit­ti­siin kiis­toi­hin. Joskus ne eivät vaadi erityismainintaa.

AntroBlogin sateen­kaa­ri­lii­te tarjoaa pienen kur­kis­tuk­sen maailman quee­riu­teen. Se on pin­ta­raa­pai­su val­ta­vas­ta teemasta, joka leikkaa halki kaikkien ihmi­syh­tei­sö­jen ja koskettaa jokaista yksilöä, sijoit­tui­pa sateen­kaa­ren kirjolla itse minne tahansa.

Jeesusta pidetään ole­tusar­voi­ses­ti val­koi­se­na miehenä. Tätä on perus­tel­tu kie­lio­pil­la ja evan­ke­liu­mien kuvauk­sil­la ”Jumalan Pojasta”. Myös hege­mo­ni­nen käsitys mies­su­ku­puo­len parem­muu­des­ta on vai­kut­ta­nut Jeesus-kuvaan. Mitä tapahtuu, kun tämä kuva kysee­na­lais­te­taan ja Jeesuksen hahmo puretaan mie­hi­sis­tä kah­leis­taan? Alta paljastuu Jeesus, joka on queer.

Biseksuaalisuus on käsit­tee­nä vakiin­tu­nut, mutta pan­sek­su­aa­li­suus on monille vieras ilmiö. Millaisia koke­muk­sia nämä toisiinsa limit­ty­neet käsitteet kuvaavat? Yksi keskeinen erottava tekijä on se, miten pan- ja bisek­su­aa­lit pai­not­ta­vat suku­puo­len mer­ki­tys­tä itselleen.

Muxet ovat Meksikon alkuperäiskansa zapo­teek­kien seksuaali- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­tö. Muxeista on alettu puhua vasta hil­jat­tain laajemmin ja heidän asut­ta­mi­aan zapo­teek­kia­luei­ta on mediassa kuvattu jopa muxejen para­tii­sik­si. Sukupuoli, sek­su­aa­li­suus ja muxejen rooli yhteis­kun­nas­sa ovat kuitenkin paljon monimutkaisempia.

Naiset ovat kauan olleet pelialan sokea piste. Koska oletettu pelaaja on hete­ro­mies, ovat naiset peli­hah­moi­na alie­dus­tet­tu­ja ja vää­ris­ty­nees­ti kuvattuja. Peleistä alkaa kuitenkin pik­ku­hil­jaa löytyä myös toi­sen­lai­sia naiseuden esi­tys­ta­po­ja, kuten The Last of Us ‑pelisarja osoittaa.

Kesäkuun pride-kul­ku­ees­ta on tullut kan­sain­vä­li­nen ilmiö, vuo­sit­tai­nen rituaali, joka viittaa myyt­ti­seen hetkeen LGBTIQ-his­to­rias­sa. 28.6.1969 New Yorkin Greenwich Villagessa sijait­se­vaan homobaari Stonewall Inniin tehtiin ratsia. Ratsioihin ja sortoon kyl­läs­ty­neet asiakkaat nousivat vas­tus­ta­maan epä­oi­keu­den­mu­kais­ta kohtelua. 

Harva väri on niin suku­puo­lit­tu­nut kuin vaa­lean­pu­nai­nen. Englannin kielen “pink” kattaa laajan väris­kaa­lan hennosta vaa­lean­pu­nai­ses­ta pinkkiin. Vaaleanpunainen yhdis­te­tään tyttöihin, femi­nii­ni­syy­teen, viat­to­muu­teen ja herk­kyy­teen. Värin suku­puo­li­si­don­nai­suus on kuitenkin suh­teel­li­sen uusi ilmiö.

Aseksuaalisuuden tut­ki­mus­ta ant­ro­po­lo­gias­ta ei vielä juurikaan löydy, vaikka se on sosi­aa­li­se­na ja kult­tuu­ri­se­na ilmiönä kiin­nos­ta­vaa. Ei ole olemassa mitään vält­tä­mät­tö­myyt­tä sille, että sek­su­aa­li­sen suun­tau­tu­mi­sen ympärille muodostuu sosio­kult­tuu­ri­nen identiteetti.

Näkyminen Pride-paraa­tis­sa on muuttunut viime vuosina syvästi poliit­ti­sek­si esi­mer­kik­si monille sateen­kaa­ri­per­heil­le, HIV+-järjestöille ja trans*-ihmisille. Miksi osa yhteisöä kiel­täy­tyy olemasta mukana Priden spektaakkelissa?

2010-luvulla bisek­su­aa­li­suu­den poliit­ti­nen merkitys on vähen­ty­nyt, ja viih­teel­li­nen merkitys kasvanut. Se on ilmiö, jonka avulla voi hou­ku­tel­la erilaisia yleisöjä eri­lais­ten media­si­säl­tö­jen pariin. Samalla bisek­su­aa­li­suus on termi, jota käytetään sek­su­aa­li­sen iden­ti­tee­tin määrittelyyn.