Antropologit ovat perinteisesti keskittyneet tutkimaan kaukaisia ja erilaisia paikkoja ja yhteisöjä. Useimmat antropologit suuntasivat vielä 1900-luvun puolivälissä tutkimustaan kylä- ja heimoyhteisöihin. Kaupungistumisen kiihdyttyä kaupungistuminen alkoi kuitenkin vaikuttaa näidenkin perinteisten kohderyhmien elämään merkittävästi, jolloin myös antropologit alkoivat suunnata katsettaan kaupunkeihin. Muuttoliike maalta kaupunkiin ja sopeutuminen kaupunkielämään olivat erityisen tarkastelun kohteena.
Kaupunkiantropologian keskeisiä tutkimuskohteita ovat kaupungistumisen lisäksi esimerkiksi kaupunkitila ja sen käyttö, sosiaaliset verkostot, rikollisuus, liikkuminen ja asuminen. Kaupungeissa tapahtuu jatkuvasti kohtaamisia ja arkipäiväistä kanssakäymistä, ja tuloerot ja eriarvoisuus ovat usein korostuneita. Kaupunkiantropologit tutkivatkin ihmisten arkea näiden kaupunkeihin liittyvien ilmiöiden puitteissa. Erityisesti kehittyvissä maissa kaupungeissa on tutkittu köyhyyttä sekä kaupunkialueiden jakautumista rikkaiden ja köyhien asuinalueisiin. Myös maahanmuutto ja sen vaikutus kaupunkeihin on kaupunkiantropologian keskeisiä tutkimusaiheita.
Kaupunkiantropologian kehitys
Kaupunkiantropologian kehitykseen osallistuivat erityisesti sosiologian teoriat kaupunkielämän vaikutuksesta sosiaaliseen järjestykseen. Vahvana vaikuttajana toimi Chicagon koulukunta, joka oli edelläkävijä etnografisten tutkimusmenetelmien käytössä sosiologiassa. Tutkimusta tehtiin ihmisten elämästä muuttuvassa ympäristössä, joten nopean kaupungistumisen ja siirtolaisuuden vaikutukset elämään kiinnostivat Chicagon koulukunnan sosiologeja.
Soveltavaa sosiologiaa kannattava Louis Wirth kirjoitti vuonna 1938 Urbanism as a Way of Life -esseessään, että kaupunkielämälle olennaista oli yksilöiden vapautuminen vahvojen yhteisöjen vaikutuksesta. Wirthin essee loi pohjaa urbanismille ilmiönä, jota voidaan tarkastella rakenteiden, sosiaalisen organisaation sekä asenteiden ja ajatusmaailman kautta.Lloyd Warner taas oli yksi ensimmäisiä antropologeja, joka sovelsi etnografisia menetelmiä onnistuneesti kaupunkiympäristössä. Warner oli aiemmin tutkinut Australian aboriginaaleja ja käytti nyt samoja menetelmiä tutkiessaan kaupunkiyhteisöä Newburyportissa, Massachusettsissa. Hän vietti tiimeineen kaupungissa lähes vuosikymmenen.
Tämä community study -suuntaus sai jatkoa William Foote Whyten tutkimuksesta bostonilaisista katujengeistä. Whyte asui neljä vuotta tutkimassaan yhteisössä, italialaisessa naapurustossa Bostonissa. Näin etnografisten menetelmien käyttö levisi kyläyhteisöjen tutkimuksesta kaupunkielämän tutkimukseen.
Kaupunkitila antropologisessa tarkastelussa
Kaupunkitilassa antropologeja kiinnostaa erityisesti kenelle tila kuuluu ja miten sitä käytetään. Antropologi Setha Low tutki Costa Rican San Joséssa julkisten aukioiden poliittisia ja kulttuurisia merkityksiä historian, arkkitehtuurin ja etnografisen analyysin kautta. Hän havainnoi muutaman eri plazan eli aukion tapahtumia ja keräsi niillä aikaa viettävien ihmisten tarinoita. Vertailtuaan havaintojaan eläväisestä plazasta pohjois-amerikkalaisten julkisten kaupunkitilojen käytössä Low päätteli, että kulttuurinen konteksti vaikuttaa huomattavasti julkisen tilan poliittiseen merkitykseen. Costa Ricassa plazat ovat osallistuvaa demokratiaa ja kansalaistoimintaa ylläpitäviä keskustelutiloja, kun taas Pohjois-Amerikassa kaupunkitila ei usein tue eläväistä sosiaalista ja poliittista osallistumista.
Kaupunkitilan yhteisöllistä merkitystä voidaan kaupunkisuunnittelun kautta myös korostaa tai estää. Antropologi James Holstonin mukaan kansalaisten ja hallinnon keskinäinen suhde heijastuu kaupunkitilaan. Hän kritisoi Brasilian kaupungin suunnittelua, sillä siellä spontaanit kohtaamiset julkisessa tilassa on minimoitu kävelykatujen ja aukioiden puuttuessa. Kaupunkitilan suunnittelulla voidaan näin hallita kansalaisten liikkumista ja kohtaamista ja siten myös kansalaistoimintaa.Kaupunkitutkimuksessa aktivismi paremman ja oikeudenmukaisemman kaupunkielämän puolesta onkin aina ollut merkittävässä roolissa. Esimerkiksi sosiologi Manuel Castells on tutkinut kaupunkilaisten suhdetta kotikaupunkeihinsa urbaanien kansanliikkeiden kautta, jotka ovat mobilisoituneet saadakseen aikaan sosiaalisia muutoksia.
David Harvey taas on antropologi ja maantieteilijä, joka kannattaa Henri Lefebvren esittelemää ideaa oikeudesta kaupunkiin. Se tarkoittaa kaikkien oikeutta osallistua kaupunkielämään ja hyödyntää kaupungin resursseja. Harveyn mukaan oikeus kaupunkiin on myös yhteinen oikeus toimia kollektiivisesti muutoksen puolesta ja vaikuttaa kaupungistumisen prosesseihin. Harvey on tutkinut useita kaupunkeja ja pohtinut, miten kaupungit voisivat järjestäytyä tasa-arvoisemmin ja ekologisemmin antikapitalistisen vastarinnan tuloksena.
Kaupunkiantropologian merkitys
Kaupungistumisen yhä kiihtyessä on tärkeää ymmärtää sen mukanaan tuomia ilmiöitä. Tällaisia ovat nykyään Suomessakin esimerkiksi kaupunkien ja maaseudun välinen korostunut asenneilmapiirin ero. Kaupunki ja julkinen tila poliittisena tilana nousee maailmanlaajuisesti esiin erityisesti protestien ja kriisien yhteydessä, joten kaupunkitilan merkityksen tutkiminen voi tukea näiden kriisien ymmärtämistä.
Kaupunkiantropologia tuo tärkeän näkökulman monitieteelliseen kaupunkitutkimukseen. Antropologit voivat täydentää esimerkiksi tilastotieteilijöiden, muotoilijoiden, historioitsijoiden ja sosiologien tutkimusta kaupungeista ja kaupunkielämästä. Suomalaiset antropologit ovat tehneet monipuolista tutkimusta kaupunkien parissa. Johanna Ylipulli on tutkinut kaupunkisuunnittelun teknologisia ratkaisuja ja niiden vaikutuksia eri-ikäisten kaupunkilaisten kokemuksiin Oulussa. Marko Juntunen on tutkinut urbaania köyhyyttä ja maahanmuuttoa sekä Marokossa että Suomessa Turun Varissuolla. Eeva Berglund taas on tutkinut urbaania aktivismia Helsingissä muotoilun ja antropologian näkökulmasta. He ja muut suomalaiset kaupunkiantropologit ovat tuoneet uusia näkökulmia keskusteluun kaupunkien muutoksesta.
Kaupunkiantropologia voi toimia myös kaupunkisuunnittelun ja asukkaiden osallistamisen tukena sekä kansalaistoiminnan ymmärtämisen välineenä. Etnografiset menetelmät tuovat muiden kaupunkeja tutkivien alojen joukkoon laadullisen ja syventävän kaupunkilaisten näkökulman.
Tekijät
- Kirjoittaja: Veera Suomalainen, VTM.
- Artikkelikuva: Gennady Kurushin
Luettavaa
- Berglund, Eeva 2016. Impossible Maybe, Perhaps Quite Likely: Activist design in Helsinki’s urban wastelands. The Routledge Companion to Design Studies. Sparke, P. & Fisher, F. (eds.). Abingdon: Routledge, p. 383 – 393 11 p.
- Castells, Manuel 1983. The City and the Grassroots: A Cross-Cultural Theory of Urban Social Movements. University of California Press.
- Holston, James 1989. The Modernist City: An anthropological Critique of Brasília. Chicago: The University of Chicago Press.
- Low, Setha M 2000. On the plaza. University of Texas Press.
- Wirth, Louis 1938. Urbanism As a Way of Life. The American Journal of Sociology, Vol. 44, No. 1 (Jul., 1938), pp. 1 – 24.
- Ylipulli, Johanna 2015: Smart futures meet northern realities. Anthropological perspectives on the design and adoption of urban computing. Doctoral dissertation. University of Oulu.
