Koska uskonnolla on monissa kulttuureissa tärkeä rooli, on aihe kiinnostanut antropologeja tieteenalan syntyhetkistä saakka. Siinä missä alkuaikoja leimasi pyrkimys tuoda valoa arvoitukseen uskonnon alkuperästä, kiinnostuttiin myöhemmin myös uskonnon sosiaalisista funktioista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Niin ikään myytit ja rituaalit nousivat pian kiinnostuksen kohteiksi.
Nykypäivänä uskontoantropologien tutkimusaiheet ja -yhteisöt ovat moninaisia. Kun aiemmin keskityttiin tutkimaan lähinnä kaukaisia kulttuureja ja pienyhteisöjä, nykyantropologit tekevät tutkimustaan myös lähellä, ‘omiensa’ parissa.
Uskontoantropologia lähestyy uskontoa kulttuurisena ilmiönä. Sitä ei kiinnosta niinkään uskonnonfilosofia tai uskomusten tieteellinen totuusarvo vaan ennemminkin se, miten uskonnolliset käytännöt suhteutuvat kulttuuriin ja sen muutoksiin. Koska kulttuurit ja uskonnot ovat jatkuvassa muutostilassa, ei tutkimusaiheista ole puutetta.
Mikä ihmeen uskonto?
1900-luvun vaihteen molemmin puolin antropologit pyrkivät ratkaisemaan kysymyksen uskonnoiksi miellettyjen järjestelmien alkuperästä. Ajateltiin, että alkuperän selvittäminen ratkaisisi kysymyksen uskonnon olemuksesta sekä auttaisi ymmärtämään niiden yhtäläisyyksiä ja eroja.
Syntyi kolme erilaista teoriaa. Niiden mukaan uskonto olisi kehittynyt joko animismista (luonnon sieluttaminen, sielu-usko), animatismista (määrättyihin henkilöihin, eläimiin tai luonnonobjekteihin yhdistetään tiettyjä voimia) tai totemismista (ihmisryhmän ja eläin-/kasvilajin välillä koetaan mystinen yhteys).
Näihin keskusteluihin liittyi myös pohdinta magian luonteesta ja funktioista. Niihin osallistuivat muun muassa varhaisen antropologian kuuluisat edustajat James Frazer ja Bronislaw Malinowski. Syntyneet teoriat eivät kuitenkaan kyenneet selittämään sitä, miksi uskonnolliset järjestelmät ilmenevät toisaalta samankaltaisina ja toisaalta erilaisina. Kysymys siitä, mistä uskonnossa pohjimmiltaan on kyse, onkin edelleen ajankohtainen.
Eri kulttuureissa on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä uskonnolla tarkoitetaan. Nämä käsitykset ovat kulttuurisidonnaisia, vaikka saattavatkin tuntua kokijoistaan ‘luonnollisilta’. Selkeärajaisen kategorian sijaan uskonto voidaan ymmärtää myös koko elämäntavan ja -piirin läpäisevänä ulottuvuutena. Näin on laita esimerkiksi yhteisöissä, joissa luonnonhenkien tai noituuden olemassaoloon suhtaudutaan itsestäänselvyytenä eikä uskonvaraisena asiana. Yliluonnollisen käsitettä on antropologiassa kritisoitu perustuvana länsimaiseen maailmankuvaan, jossa kulttuuri, luonto ja yliluonnollinen nähdään erillisinä toisistaan.
Theravada-buddhalaisia harjoittajia. Kuva: pixabay.
Ajan myötä antropologit ovat joutuneet toteamaan, että uskonto on monitahoinen ilmiö ja pakenee yksiselitteisiä määrittelyjä. Haasteista huolimatta käsitteiden määrittely on tärkeää etenkin tutkimusta tehtäessä. Jotta keskustelu olisi mielekästä, on tiedettävä mistä näkökulmasta aihetta tarkastellaan.
Clifford Geertzin kuuluisa luonnehdinta uskonnosta ”symbolien järjestelmänä” syntyi 1960-luvulla. Geertzin mukaan olemassaolon yleisiä lainalaisuuksia kuvaavat uskonnot kykenevät synnyttämään ihmisissä voimakkaita ja todentuntuisia mielentiloja. Merkitykselliseksi koettu uskonto puolestaan motivoi tietynlaiseen elämäntapaan.
Toinen tunnettu tapa lähestyä uskoa on peräisin Geertzin aikalaiselta, uskontotieteilijä Ninian Smartilta. Smart lähestyi uskontoja niille yhteisten seitsemän ulottuvuuden kautta. Hänen mukaansa uskonto käsittää 1) käytäntöjen ja rituaalien, 2) kokemusten ja tunteiden, 3) kertomusten ja myyttien, 4) opin ja filosofian, 5) etiikan ja säädösten, 6) yhteisöjen ja instituutioiden, sekä 7) materiaalisen ulottuvuuden.
Yleistäen voidaan todeta, että uskonnot määrittelevät maailmaa ja ihmisen kohtaamaa todellisuutta tarjoten keinoja kohdata elämä kaikessa moniselitteisyydessään.
Muita näkökulmia uskontoon
Symbolien lisäksi rituaalit ja myytit ovat uskontoantropologisen tutkimuksen fokuksessa. Symbolien ja myyttien tutkimus on sisäänrakennettu rituaalintutkimukseen. Siinä missä symbolit toimivat avaimina rituaaliin sisältyvän maailmankuvan ymmärtämiseen, myytit ikään kuin ‘perustelevat’ rituaalin.
Uskontoantropologian saralla 1960 – 1980-luvuilla vaikuttaneen Victor Turnerin mukaan uskonnolliset rituaalit auttavat ihmisyhteisöjä kohtaamaan muutoksia. Rituaaleissa siirrytään järjestyksen ja rakenteen vallasta kohti uutta rakennetta eräänlaisen välitilan kautta, jossa totutut asetelmat rikotaan. Rituaalin osallistujia yhdistää ykseyden, communitaksen, henki.
Karismaattisen suutauksen kristittyjä ylistämässä. Kuva: pixabay.
1960-luvulta alkaen uskontoantropologiset tutkimukset ovat saaneet myös ekologisia painotuksia. Anthony Wallacen mukaan rituaalien avulla ihmisryhmät pyrkivät saamaan aikaan tai ehkäisemään luonnossa tapahtuvia muutoksia, kuten vuodenaikojen vaihtelua. Uskonto koostuu rituaaleista, jotka rationalisoidaan myyttien eli kauas alkuaikoihin sijoittuvien kertomusten avulla.Papua-Uudessa-Guineassa maring-tsembagoja tutkinut Roy Rappaport puolestaan esitti, että rituaalit auttavat ylläpitämään ympäristön ja ihmispopulaation välistä tasapainoa. Siinä missä maring-tsembagot itse käsittivät sianteurastusrituaalinsa esi-isille suunnattuna uhrina, näki antropologi sen taustalla yhteisön jäsenten proteiinitasapainoa ylläpitävän vaikutuksen. Liha jaettiin erityisesti sairaille, heikoille ja sotimaan lähteville miehille.
Edellä mainitut teemat elävät tutkimuksissa edelleen. Niiden ohella nykyantropologeja kiinnostavat muun muassa uskontojen yhteiskunnallinen aktiivisuus, uskonnollisten erikoisagenttien (karismaattiset johtajat, papit, gurut) toiminta, gender-tutkimus sekä uskonnollinen kääntymys.
Uskontoantropologian tutkimusala elää ja muuttuu. Myös antropologian ulkopuolella tehtävä uskonnontutkimus vaikuttaa tutkimustrendeihin ja teorioihin. Esimerkiksi kognitiivinen uskontotiede, joka pyrkii selittämään ihmisten uskonnollista ajattelua aivotutkimuksen perusteella, on viime vuosina tehnyt antropologian kannalta kiinnostavia löytöjä. Tieteidenvälisyys mahdollistaa mielenkiintoisia tutkimusprojekteja. Esimerkkinä mainittakoon Turun yliopiston Mieli ja toinen -tutkimushanke, jonka pyrkimyksenä on ollut perehtyä suomalaisten raportoimiin yliluonnollisiksi miellettyihin kokemuksiin, ”kummaan”.
Sufi, ‘tanssiva dervissi’. Kuva: Mizrak, CC BY-ND 2.0
Tekijät
- Teksti: Minna Kulmala, VTM
Luettavaa
- Book/Article
- Book/Article
- Book/Article
- …
